Vanhemmuus on muuttunut niin paljon, että tytär ja äiti saattavat olla kasvattajina eri koulukuntaa – Laura Holttinen ja Oili Lötjönen kertovat, miten näkemyserojen kanssa pärjää - Perhe | HS.fi
Perhe|Äidit

Vanhemmuus on muuttunut niin paljon, että tytär ja äiti saattavat olla kasvattajina eri koulukuntaa – Laura Holttinen ja Oili Lötjönen kertovat, miten näkemyserojen kanssa pärjää

Oili Lötjönen ja Laura Holttinen haluavat nähdä paljon vaivaa sen eteen, että asiat sovitaan.

Oili Lötjöselle on tärkeää, että luottamus tyttären Laura Holttisen kanssa säilyy. Vanhempien säännöt pätevät silloinkin, kun Leevi, 1, ja Lilja, 4, ovat isovanhemmilla kylässä.

Julkaistu: 10.5. 2:00, Päivitetty 10.5. 7:48

Kun Laura Holttinen, 36, odotti esikoistaan, suhde omaan äitiin Oili Lötjöseen, 62, kriisiytyi. Välit paranivat, kun he oppivat vetämään henkeä riidan keskellä. Tässä jutussa Holttinen ja Lötjönen kertovat suhteestaan.

Laura Holttinen: ”Minulla ja äidillä tulee aina olemaan lapsiin liittyviä näkemyseroja”

Laura Holttinen asuu Keravalla puolisonsa ja kahden lapsen kanssa.

”Ensimmäisen raskauden aikana aloin kipuilla omaa lapsuutta ja äiti-tytärsuhdetta. Vastustin etenkin äitiyteen liittyviä neuvoja, koska ne herättivät muistoja, joita en halunnut toistaa oman lapsen kanssa. Otin myös arvosteluna kaiken, mitä äiti sanoi esimerkiksi vaatehankinnoista. Minulla ja äidillä on ollut hyvä suhde, mutta silloin se muuttui tulenaraksi.

Minulle on aina ollut tärkeää suunnitella asiat tarkkaan etukäteen ja kontrolloida tilanteita. Lasten myötä piirre on korostunut. Kun esikoiseni täytti vuoden ja oli menossa ensi kertaa äidilleni yökylään, sain kuulla, että myös esikoisen serkku yöpyisi siellä. Koin, että minun lapseni olisi ansainnut kaiken huomion ja loukkaannuin niin verisesti, ettemme puhuneet viikkoihin. Jälkikäteen tietysti tajusin, että se oli ylireagointia.

Äidistä pääasia on, että lapset ovat hyväntuulisia ja turvassa. Olemme puhuneet siitä, että kun minä olin lapsi, hänen ei tarvinnut tietää, mitä isovanhempien hoidossa tehtiin. Hän haluaisi tehdä lasten kanssa spontaanisti asioita, minulla taas on hirveä tiedontarve. Sillä ei ole mitään tekemistä epäluottamuksen kanssa, vaan se tuo itselleni turvallisuudentunteen. Olisi kamalaa saada puhelu, että lapsemme ovat ambulanssissa kaukana kotoa.

 ”Aiemmin lastenkasvatusta ei puitu yhtä paljon kuin nykyään.”

Hiljattain meillä oli konflikti, kun äiti vei esikoiseni hevostallille kauas kotoa. Riidasta opin, että jos haluan jutella äidin kanssa herkästä aiheesta, annan hänen kerätä ensin rauhassa ajatuksensa. Sopivana hetkenä ehdotan viestillä, että voimmeko jutella. Keskustelua ei kannata käydä lasten läsnä ollessa, koska meille tulee äidin kanssa usein väärinkäsityksiä. Silloin toinen loukkaantuu, ja lopulta molempien tunteet kiehahtavat. Nykyään yritämme keskustella mahdollisimman hyvässä hengessä ja kunnioittaa toistemme mielipiteitä, vaikka ne eroaisivat toisistaan.

Ymmärrän, että nykyään eletään hyvin erilaisia aikoja kuin 1980-luvulla. Silloin ei ollut nettiä eikä lastenkasvatusta puitu yhtä paljon kuin nykyään. Jokainen vanhempi tekee asiat parhaalla tavalla sen tiedon valossa, joka heillä kulloinkin on. Omasta lapsuudesta olen tuonut mukana monia ihania juttuja, kuten hassuttelun, yhdessäolon ja läheisyyden. Äiti on aina valmis leikkimään ja askartelemaan.

Minulla ja äidillä tulee aina olemaan lapsiin liittyviä näkemyseroja, koska olemme niin erilaisia. Haluan kuitenkin nähdä paljon vaivaa sen eteen, että asiat sovitaan, koska lapsilla on oikeus isovanhempiin. Hankala tilanne ei saa missään nimessä näkyä lapsille tai vaikuttaa heidän suhteeseensa isovanhempiin.”

Oili Lötjönen: ”Ihmettelen välillä, että enkö osaa hoitaa lapsia”

Oili Lötjönen asuu puolisoineen Helsingissä.

”Kun Laura odotti esikoistaan, olin sekä jännittynyt että iloinen. Äidiksi tuleminen oli ollut minulle tärkeä asia ja tuntui hienolta, että Laura saisi kokea saman. Mietin, millainen vastuu lapsen kasvattamisessa on ja kuinka juuri Laura hoitaa vanhemmuuden. Lapsen saaminen on iso muutos, kun on tottunut elämään itsenäistä elämää. Pelkäsin, jaksaako Laura.

Laura oli kuitenkin määrätietoinen, joten aloin luottaa, että hän pärjää. Esikoisen syntymästä lähtien Laura on määritellyt tarkat rajat sille, miten lapsen kanssa toimitaan. Kun Laura hakee lapset luotani, hän haluaa kuulla, mitä heidän kanssaan on tehty. Isovanhempana tehtäväni on hyväksyä säännöt.

On minulle sattunut kompastuksiakin. Kerran lapsen ollessa hoidossa lähdimme käymään hevostallilla, joka sijaitsi tunnin ajomatkan päässä. Laura tiesi, että olimme menossa tallille, muttei sitä, miten kaukana se oli. Minä taas en tiennyt, ettei pitkä ajomatka sopisi Lauralle. Siitä seurasi molemminpuolista ärtymystä ja paljon keskustelua. Ymmärrän nyt, ettei ole mukavaa istuttaa pientä lasta pitkään autossa ja että liikenteessä voi sattua kaikenlaista.

 ”Luottamuksen säilymisen vuoksi on tärkeää, että kunnioitan Lauran ohjeita.”

Eroamme Lauran kanssa vanhempina siinä, että minä en epäröinyt antaa lapsiani hoitoon isovanhemmille. En ajatellut, että lapset voisivat vahingoittua heidän kanssaan vietetystä ajasta. Nykyään vanhemmat kiinnittävät enemmän huomiota esimerkiksi autossa istumisen haittoihin. Luottamuksen säilymisen vuoksi on tärkeää, että kunnioitan Lauran ohjeita – vaikka ne olisivat joskus sellaisia, etteivät ne tulisi itselle mieleen.

Tietenkin ihmettelen välillä, että enkö osaa hoitaa lapsia. On kuitenkin helpompaa niellä kiukku kuin alkaa neuvotella. Vanhempina Lauralla ja Anssilla on oikeus päättää säännöt. Minulle on tärkeää, että yhteys lapsenlapsiin säilyy.

En ole yrittänyt antaa Lauralle lapsen kasvatukseen liittyviä neuvoja, eikä hän ole niitä pyytänyt. Liisa Keltinkangas-Järvisen opeista muistan, että lapsen tapainen uusi asia ei saisi sotkea tavallista elämää. Somessa puhutaan paljon siitä, kuka äiti on väsynein ja kuka jaksaa tehdä eniten. Lapsen ehdoilla meneminen ei saisi tehdä elämästä hankalaa ja riuduttavaa.

Laura on äitinä lempeä. Ihmettelin, kun hän kertoo, että hänen pinnansa on välillä palanut – minusta hän on aina niin ymmärtäväinen lapsia kohtaan. Vähilläkin yöunilla hän on pärjännyt hienosti. Välillä mietin, osasinko itse olla lapsille samanlainen äiti ja kuunnella heitä herkällä korvalla.”

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Meidän Perheessä 12/19.

Toinen vanhempi kiristää ja uhkailee, toinen sanoittaa tunteita – Onko siitä lapselle haittaa, jos vanhemmat kasvattavat eri tyyleillä?

Minä väitän|Nykyvanhempia arvostellaan turhaan, sanoo Raisa Cacciatore – Oikeasti vanhemmuus on paremmin hanskassa kuin koskaan aiemmin

”Mumi täällä” – Anneli Juokslahti tapaa lapsenlastaan kuvaruudulta joka viikko, ja sellaista on yhteydenpito nykyään monessa suvussa

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi

Luitko jo nämä?