Museosta ei tarvitse lähteä pois, jos lapsi käyttäytyy lapsen tavoin – On neljä sääntöä, jotka koskevat kaikkia, kertoo Ateneumin museolehtori - Perhe | HS.fi
Perhe|Perhe

Museosta ei tarvitse lähteä pois, jos lapsi käyttäytyy lapsen tavoin – On neljä sääntöä, jotka koskevat kaikkia, kertoo Ateneumin museolehtori

Museokäynnissä lapsen kanssa tärkeintä on kiireetön vuorovaikutus ja yhdessä ihmettely, asiantuntijat ja vanhemmat kertovat.

Moni perhe harrastaa kulttuuria pientenkin lasten kanssa.

Julkaistu: 5.6. 10:46

Perhe saapuu museoon. Aikuiselta valuu hiki, taaperolla on vessahätä ja eteisessä ruuhkaa. Kun vihdoin päästään teosten äärelle, lapsi haluaisi juosta näyttelysalia ympäri ja tutkia seinässä vilkkuvaa hälytysjärjestelmää. Aikuinen pohtii: onko tässä mitään järkeä?

On, ja paljon, sanoo Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinaattori Maarit Mäkinen.

”Kun uppoudutaan yhdessä johonkin kivaan tekemiseen kuten kuvataiteisiin tai muskariin, se hitsaa perhettä yhteen. Kulttuurin avulla vanhempi oppii myös tuntemaan lastaan paremmin.”

Kulttuurin harrastaminen kuten museo- tai konserttikäynti on oiva paikka tunnepuheelle, Mäkinen kertoo: Lapsen kanssa voi pohtia, miksi tuo maalaus oli pelottava, tai millainen olo äskeisestä laulusta tuli. Taiteen äärellä saattaa ensimmäisiä kertoja bongata oman lapsen herkkyyden tai sen, miten hän reagoi yllättäviin tilanteisiin. Samalla vanhempi oppii lisää siitä, mistä lapsi pitää ja mistä ei.

Meidän Perhe kysyi alkuvuodesta lukijoilta perheiden kulttuuritottumuksista. Kysely tehtiin ennen korona-ajan rajoituksia.

Kyselyyn vastanneet 133 vanhempaa kertoivat käyvänsä lastensa kanssa monenlaisissa kulttuuritapahtumissa – myös sellaisissa, joita ei varsinaisesti ole suunnattu lapsille. Jutun sitaateissa on käytetty vastauksia vain niiltä vastaajilta, jotka ovat jättäneet yhteystietonsa toimitukselle.

Suurin osa lukijoista kertoi, että lapsi sai ensimmäisen kulttuurikokemuksensa jo ennen vuoden ikää. Joillakin kulttuuriharrastus alkoi jo kohdussa:

”Kävin synnytyslaulukurssilla raskaana ollessani. Vauvamuskarissa kävimme, kun vauva oli nelikuukautinen. Alle yksivuotiaana lapsi oli jo käynyt vauvakinossa, museoissa, vauvojen värikylvyssä ja taidetapahtumissa”, kertoi nyt 12-vuotiaan lapsen äiti.

Alkuvuodesta kyselyyn vastanneista lukijoista yli puolet kertoi, että ei pysty käymään tapahtumissa niin usein kuin toivoisi. Useimmiten esteenä oli ajan- tai rahanpuute. Vain kaksi vastaajaa kertoi jättävänsä kulttuuririennot kokonaan väliin koska pelkää, että lapsi ei osaa käyttäytyä.

Mäkisen mukaan mitään kulttuuritapahtumaa ei pidä jättää väliin siksi, että lapsi käyttäytyy lapsen tavoin.

”Lapset ovat osa yhteiskuntaa, ja heidän pitää näkyä ja kuulua siellä missä aikuistenkin.”

Samaa mieltä on Ateneumin taidemuseon museolehtori Erica Othman. Keskustelu ja nauru kuuluvat museoon, hän kertoo.

Kun museot ovat taas avoinna koronaepidemiasta johtuvien rajoitusten jälkeen, kaikki ei ole kuten ennen. Esimerkiksi Ateneumin näyttelyistä on poistettu kaikki kosketeltavat elementit, ja vaatteet laitetaan säilytykseen erillisiin säilytyslokeroihin. Henkilökunta pitää asiakkaisiin turvaväliä, ja näyttelyt on suositeltu kiertämään ennalta määrätyn kiertosuunnan mukaan.

 Hiljaa museossa ei tarvitse olla.

Ateneumissa on aina voimassa neljä sääntöä, jotka koskevat kaikkia: Juokseminen on kielletty. Teoksiin ei saa koskea – paitsi jos siihen on erikseen annettu lupa, mutta koronatilanteen takia kosketeltavia elementtejä ei näyttelyissä nyt ole. Näyttelysalissa ei saa syödä, ei edes pientä välipalaa. Myös juominen näyttelysaleissa on kokonaan kielletty.

”Eväsbanaania ei voi syödä missä vain”, Othman sanoo.

Hiljaa museossa ei tarvitse olla, mutta on tärkeää ottaa muut kävijät huomioon. Jos lapsi käy ylikierroksilla tai saa raivokkaan uhmakohtauksen, museosta ei silloinkaan tarvitse poistua kokonaan. Lapsen voi viedä rauhoittumaan näyttelysalin ulkopuolelle.

”Museossa ymmärretään, että pienten ihmisten tunteet voivat muuttua nopeasti ja tilanteet ovat ohimeneviä”, Othman sanoo.

 ”Lapsen kuuntelu ja yhdessä ihmettely on se juttu.”

Othmanin mukaan museoreissu kannattaa suunnitella lapsen ehdoilla. Jos lapsi ei jaksa kahlata kaikkia teoksia läpi vaan keskittyy ihailemaan ilmastointiritilää tai museon kattoa, aikuisen on otettava se vastaan.

”Aikuisen kannattaa olla herkkänä sille, mikä lasta kiinnostaa. Lapsen kuuntelu ja yhdessä ihmettely on se juttu.”

Lapselle kannattaa myös selittää jo etukäteen, miksi museossa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.

”Lapselle voi kertoa, että teosta ei ole kuin yksi kappale maailmassa. Ja koska siitä halutaan pitää hyvää huolta, on olemassa tietyt säännöt”, Othman kertoo.

Lukijoiden mukaan pieniin kulttuuriharrastajiin on suhtauduttu pääosin hyvin. Mutta muutama ikäväkin kokemus on.

”Museokäynnin jälkeen lapselle jäi mieleen vartijan töksäyttämä kielto, kun lapsi oli keinuttanut taideteosta liian innokkaasti, vaikka teosta oli tarkoitus koskea ja keinuttaa”, kertoi 2- ja 8-vuotiaiden äiti.

Lastenkulttuurikeskusten liiton Maarit Mäkinen sanoo, että ikävät tilanteet on hyvä jutella lapsen kanssa auki, jotta lapsi uskaltautuu taiteen pariin uudestaan.

”On tärkeää tehdä lapselle selväksi, että hän ei ole tehnyt mitään väärää tai pahaa.”

 Perheen tausta vaikuttaa siihen, viedäänkö lasta kulttuuritapahtumiin.

Monelle lukijalle lapsen syntymä on ollut syy innostua kulttuurista.

Eräs äiti kertoi aloittaneensa kulttuuritapahtumissa käymisen vasta lapsen myötä, sillä haluaa lapsen näkevän musiikkia ja näytelmiä muutenkin kuin televisiossa. 4- ja 6-vuotiaiden lasten äiti puolestaan iloitsi, että oma kulttuuriharrastus on saanut uusia ulottuvuuksia:

”Aikuisten tapahtumien tilalle on tullut paljon lastentapahtumia, jotka ovat sisällöltään vähintään yhtä rikkaita kuin aikuisille suunnatut.”

Kulttuurin harrastamisessa näkyy eroja hyvä- ja huono-osaisten lasten välillä, Mäkinen kertoo.

”Perheen tausta vaikuttaa paljon siihen, pääseekö lapsi kokemaan kulttuuria. Myös asuinpaikalla on merkitystä, sillä kaikkialla ei ole samalla tavalla kulttuuritarjontaa.”

Mäkisen mukaan vanhemman omat arvot ja kokemukset vaikuttavat valtavasti. Museoon, konserttiin ja teatteriin on helpompi lähteä lapsenkin kanssa, jos ne ovat entuudestaan tuttuja.

”Jos vanhempi ei ole itse harrastanut musiikkia, voi tuntua pelottavalta viedä vauvaa muskariin. Myös huonot muistot esimerkiksi omilta kuvistunneilta voivat vaikuttaa, eikä vanhempi niiden vuoksi halua viedä omaa lastaan taideharrastuksen pariin.”

Koronaepidemiasta johtuva poikkeustila muutti kulttuurin harrastamismahdollisuuksia monin tavoin.

Normaalitilanteessa perheiden kulttuuritapahtumat on suunniteltu niin, että niihin voi mennä ja tulla, Mäkinen muistuttaa. Esimerkiksi taidekeskusten tai kirjastojen työpajat ovat matalan kynnyksen paikkoja. Muskariin tai muihin viikoittaisiin harrastuksiinkaan ei tarvitse aina heti sitoutua. Järjestäjältä voi kysyä, onnistuuko kokeilukerta.

Mäkinen kehottaa myös menemään rohkeasti sitä kohti, mikä aikuisesta tuntuu hyvältä.

”Pienen lapsen kanssa aikuinen saa aika vapaasti päättää, millaista kulttuuria harrastetaan. Vanhemman kannattaakin miettiä, mikä itsestä tuntuu kiinnostavalta.”

 Myös kävelyretki tai elokuvan katsominen kotona voivat olla kulttuurikasvatusta.

Kulttuurin harrastaminen ei saa kuormittaa, Mäkinen sanoo. Kulttuuria ja taidetta ei myöskään tarvitse ajatella mystisenä, muusta elämästä erillisenä saarekkeena, jonka vuoksi on aina mentävä johonkin. Niitä voi harrastaa kotona, leikkien ja tavallisten arkiaskareiden lomassa. Myös lukeminen on kulttuuriteko.

”Kävelyretkestä voi tehdä näytelmän keksimällä siihen tarinan. Elokuvasta tulee osa kulttuurikasvatusta, jos elokuvasta ja sen näyttelijöistä keskustelee jälkikäteen lapsen kanssa”, Mäkinen vinkkaa.

Tärkeää on kuunnella lasta. Jos lapsi haluaa käydä museossa tai kokeilla jonkin soittimen soittamista, aikuisen tulisi järjestää lapselle mahdollisuus, Mäkinen pohtii.

 Parasta voi olla kiireetön juttelu lapsen kanssa.

Käynti museossa voi olla monelle vanhemmalle kaivattua vaihtelua. Lapsellekin siitä on hyötyä, vaikka vähän eri tavalla kuin aikuinen on tullut ajatelleeksi, Mäkinen kertoo.

Lapsen ei tarvitse omaksua erilaisia taidesuuntauksia tai oppia historiaa. Sen sijaan kulttuuririento on oiva mahdollisuus lapsen ja vanhemman kiireettömälle vuorovaikutukselle.

Kyselyyn vastannut kolmihenkisen perheen äiti kertoi, että nimenomaan keskustelu oman lapsen kanssa on parasta: ”Kuusivuotiaan lapsen kysymystulva ja yhteinen pohtiminen palkitsee molempia. Vuorovaikutus on mielestäni avain onnistuneeseen kulttuurielämykseen.”

Myös vanhemman maailma avartuu lapsen kanssa keskustellessa: sata kertaa tuijotettu taideteos saa nopeasti uusia näkökulmia.

Kulttuurin äärellä vanhempi voi välittää lapselle omia elämänarvojaan.

”Kulttuuriharrastuksella lapselle voi opettaa toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamista sekä demokratiaa”, Mäkinen sanoo.

Kuvituskerho, kitaran soitto tai muu taideharrastus voi olla avain tärkeisiin taitoihin kuten päämäärätietoisuuteen ja luovuuteen. Taiteen avulla lapsi oppii myös ilmaisemaan itseään.

 Harva aikuinen on museokierroksella yhtä suoraa ja rehellistä seuraa kuin lapsi.

Parasta lukijoista on lasten aitous ja läsnäolo yhteisessä hetkessä. Harva aikuinen on museokierroksella yhtä suoraa ja rehellistä seuraa kuin lapsi.

Välillä lapsen kanssa voidaan olla liiankin aitojen reaktioiden äärellä.

”Hevisauruksen keikalla laulettiin ’Viimeinen mammutti’ ja 2,5-vuotias nukahti, koska kyseessä meidän ’unibiisi’,” kolmen lapsen äiti kertoo.

Joskus mieleenpainuvin muisto ei liity ollenkaan itse tapahtumaan, vaan johonkin ihan muuhun: ”Hyvin sisäänpäin kääntyvä lapsi painaa päänsä olalleni konsertissa ja haluaa halata”, kertoi itse kulttuurialalla työskentelevä äiti.

Kulttuuri saattaa tuoda meistä kaikista esille uusia puolia, jos sille vain antaa mahdollisuuden.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Meidän Perheessä 4/2020. Juttuun on päivitetty tietoja koronaepidemian vaikutuksista.

Näyttelyt|Museot ja galleriat avaavat vihdoin ovensa – HS:n lista tarjoaa 70 vaihtoehtoa alkukesän näyttelyvierailulle Uudellamaalla

”Se on niin kuin meidän isä” – Lasten kommentit klassikkomaalausten äärellä ovat särkeneet Suomen ensimmäisen museolehtorin sydämen

Lapset|Perhe­tausta näkyy synnytys­osastolta koulun­penkille, sanovat lasten kanssa töitä tekevät – ”Tämä on kierre, jota hyvä­osaiset eivät näe”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?