Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden esittämiin kysymyksiin. Hän kirjoittaa vastauksensa yleisellä tasolla tuntematta lukijan tilannetta tarkemmin.
Mietin lasteni suhdetta isovanhempiinsa. Haluaisin tukea heidän läheisiä välejään, mutta en täysin luota lasten isovanhempiin. Miten suhtautua siihen, että mummolassa lapset saavat lähes rajattomasti herkkuja ja ruutuaikaa? Olen huolissani myös isovanhempien asenteista. He käyttävät siekailematta rasistisia ilmaisuja tai saattavat sanoa, että poikien ei pitäisi itkeä. Miten pystyisin sovittamaan yhteen eri sukupolvien tavat?