Aina vähän eri maata - Perhe | HS.fi

Aina vähän eri maata

Lapsuuteni oli köyhä, ja sen jäljet näkyvät minussa vielä aikuisena, esseessä kirjoitetaan. HS julkaisee tekstin poikkeuksellisesti ilman kirjoittajan nimeä suojatakseen tämän lähipiiriä.


20.4. 11:00 | Päivitetty 20.4. 21:15

Seisoin parkkipaikalla Barbie-nukke kädessä. Olin kuusivuotias ja yritin pysyä poissa tieltä. Äitini ja ukkini nostivat pahvilaatikoita rekka-autoon. Elettiin 90-luvun alkua, ja äiti oli juuri jäänyt työttömäksi. Työsuhdeasunnosta piti lähteä. Uusi koti löytyi toiselta puolelta kaupunkia. Parkkipaikalla seistessäni olin kuitenkin huolissani vain nukeista: ovathan kaikki varmasti mukana?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat