Monella poliitikolla on pieniä lapsia – Kysyimme Annika Saarikolta, Li Anderssonilta ja Antti Häkkäseltä, kuka ostaa kurahousut ja onko heillä yksityinen sairausvakuutus lapselle - Perhe | HS.fi

Annika Saarikolla on kaksi lasta, Aarni ja Kaarlo. Haastattelua edeltävänä päivänä hän oli ollut maakuntamatkalla ja tullut myöhään kotiin. Silti hän teki illalla samat hommat kuin aina: ”Latasin kahvinkeittimen aamuksi valmiiksi ja valitsin lapsille vaatteet.”

Kun ministeri kurahousut osti

Suomea johtaa monta pienten lasten äitiä ja isää. Kysyimme kolmelta heistä, voivatko he elää tavallista lapsiperhe-elämää.


3.12.2021 3:00 | Päivitetty 3.12.2021 7:54

Ennen kansanedustaja Antti Häkkänen, 36, seurasi iltaisin Netflixistä rikossarjoja, eilen hän katsoi Youtubesta letitysvideoita. Häkkäsellä on kolmevuotias tytär Kerttu.

Opetusministeri Li Andersson, 34, leikki haastattelua edeltävänä iltana verhoilla ja ilmeili vessan peilin edessä, koska ne kiinnostavat 11 kuukauden ikäistä Ava-tytärtä.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko, 38, tuli edellisenä iltana maakuntavierailulta kotiin vasta kello 23, joten hän ei ehtinyt nähdä lapsia hereillä.

Mutta sitä edeltävänä iltana hän teki iltapalaa, auttoi ekaluokkalaista läksyissä ja luki lapsille iltasaduksi Tatu ja Patu -kirjaa. Hänellä on 7- ja 2-vuotiaat pojat, Aarni ja Kaarlo.

Lapsen saaminen muuttaa poliitikonkin elämän kertaheitolla. Pikkulapsiarki ja poliitikon epäsäännöllinen, vaativa työ ei ole ihan helppo yhtälö.

Kysyimme Anderssonilta, Häkkäseltä ja Saarikolta, miten ruuhkavuosien ja työn yhdistäminen onnistuu politiikan huipulla. Kuka heidän perheessään hoitaa lapsen, kun korvatulehdus iskee? Kuka ostaa kurahousut? Millaista on heidän mielestään käydä neuvolassa?

Andersson on vasemmistoliiton ja Saarikko keskustan puheenjohtaja, entinen oikeusministeri Häkkänenkin on kokoomuksen varapuheenjohtaja. Se tarkoittaa täyttä kalenteria: viikonloput kuluvat usein maakunnissa reissatessa. Poliitikon työ ei muutenkaan ole kovin lapsiystävällistä. Päivät ovat kiireisiä ja pitkiä, ja monista tilaisuuksista on vaikea jäädä pois.

Kaiken lisäksi he kaikki asuvat käytännössä kahdella eri paikkakunnalla. Saarikko kulkee Espoon ja Varsinais-Suomessa sijaitsevan Oripään väliä, mutta on joutunut asettumaan arkipäiviksi pääkaupunkiseudulle, sillä hänen vanhin poikansa aloitti siellä juuri koulun. Häkkänen asuu Helsingissä ja Mäntyharjulla, Andersson puoliksi Turussa. Perheet seuraavat mukana.

Ministeri ei saa Suomessa synnytyssairaalassa erityiskohtelua. ”Ei, enkä olisi halunnutkaan.”

Eduskunnassa on paljon ihmisiä, joilla on päiväkoti-ikäistä jälkikasvua. Saarikon ja Anderssonin lisäksi monella muullakin ministerillä on pieniä lapsia, pääministeriä myöten.

Ja kuten millä tahansa työpaikalla, tuoreet vanhemmat juttelevat työtovereiden kanssa lapsistaan ja tietävät toistensa lapset nimeltä.

”Kyllä me puhumme läheisimpien työkavereiden kanssa lapsista. Ihmiset ovat nähneet vauvaani monissa Teams-palavereissa, ja itse olen nähnyt muiden työkavereiden lapsia”, Andersson kertoo.

Andersson, Häkkänen ja Saarikko haastateltiin tähän juttuun erikseen. Haastatteluissa kävi kuitenkin ilmi, että Häkkänen ja Saarikko ovat myös perhetuttuja, sillä Saarikon juristipuoliso ja juristi-Häkkänen olivat aikoinaan opiskelukavereita. Perheet tapaavat toisiaan vapaa-ajalla, viimeksi niin tapahtui kesälomalla. Silloin lapset leikkivät yhdessä maalla.

Li Andersson on saanut palautetta, että helppohan teidän tulotasollanne on hankkia lastenhoitaja. Anderssonin ei ole kuitenkaan tarkoitus palkata hoitoapua. Hänen äitinsä on kyllä käynyt ahkerasti katsomassa vauvaa ja vienyt tätä vaunulenkeille. ”Se on helppo tapa antaa vähän taukoa vanhemmille.”

Mutta aloitetaan ihan alusta. Millaisia kokemuksia kolmikolla oli lasten syntymästä ja synnytyssairaalasta?

Häkkänen lähti sairaalaan vauhdikkaasti suoraan eduskunnan istunnosta oikeusministerinä toimiessaan. Taksi vei kohti Jorvin sairaalaa Espoossa. Synnytyksen jälkeen perhe sai perhehuoneen, jossa isäkin nukkui.

”Se oli loistojuttu, niin saatoimme yhdessä hoitaa vauvaa ja saimme omaa rauhaa”, hän sanoo.

Sairaalan yhteistiloissa oikeusministeri lämmitteli mikrolounasta ja jakoi synnytyskokemuksia muiden tuoreiden isien kanssa.

”Se oli mielenkiintoisen voimaannuttava ja tasa-arvoinen kokemus. Siellä ei katsota kenenkään kotitaustaa, olitpa mistä päin maailmaa tahansa.”

Andersson synnytti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, korona-aikana. Hekin saivat perhehuoneen, eli Anderssonin ei tarvinnut jakaa huonetta muiden äitien kanssa.

”Luulen, että saimme sen siksi, koska olen ensisynnyttäjä.”

Myös Saarikko synnytti molemmat lapsensa Turussa, jossa perhe vielä silloin asui. Hekin pääsivät molemmilla kerroilla perhehuoneeseen.

Ministeri ei saa Suomessa synnytyssairaalassa erityiskohtelua.

”Ei, enkä olisi halunnutkaan. Ei siinä kauheasti ajattele olevansa ministeri, eikä synnyttäessä tule juuri työasiat mieleen!” Saarikko sanoo nauraen.

Annika Saarikon perheessä valtaosa öistä on nykyään kokonaisia, mutta välillä hän herää siihen, että parisängyssä on kahden hengen sijasta kolme tai neljä tyyppiä. ”Pojat aika ajoin kömpivät meidän viereemme, tai ainakin jompikumpi. Se on tavallaan aika ihanaakin.”

Andersson palasi töihin viime kesänä, kun vauva oli seitsemän kuukauden ikäinen. Sen jälkeen hänen avopuolisonsa Juha Pursiainen on ollut lapsen kanssa kotona. Päivisin vauvaa on ikävä, hän myöntää.

”Se on enemmän minä, joka kaipaan heitä, niinpäinhän se menee. Heillä on kahdestaan hyvä meininki. Äitinikin sanoi, että tämä tulee olemaan vaikeinta sulle eikä kenellekään muulle.”

Andersson sanoo ymmärtävänsä, että moni perhe haluaa käyttää ansiosidonnaisten vanhempainvapaiden jälkeen muutaman kuukauden kotihoidontukea. Kaikilla ei tosin ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia.

”Perhevapaiden loppuessa oma lapseni olisi ollut vielä aika pieni hoitoon, ei ollut vielä oppinut kävelemään.”

Saarikko oli ensimmäisen lapsen kanssa kotona alle puoli vuotta, sen jälkeen mies käytti loput perhevapaat. Toisen kanssa hän oli vuoden kotona.

Ensimmäistä poikaa Saarikko imetti aika ajoin eduskunnassa työhuoneessaan. Puoliso Erkki Papunen toi vauvan sinne.

Sitten vauvan kanssa tehtiin sanaton sopimus: kun hallitusneuvottelut alkoivat, Aarni ei huolinut enää rintamaitoa. Se oli kätevää, Saarikko kertoo.

Häkkänen toimi oikeusministerinä, kun tytär syntyi.

”Käytin ne muutaman viikon isyysvapaat, mihin isä oli oikeutettu, sekä lomia niin paljon kuin siinä tilanteessa pystyin. Ministerin tehtävästä tulisi erota, jos olisi pidempään poissa. Vaimoni Henna Pajulammi halusi jäädä silloin kotiin.”

Antti Häkkänen sanoo, että hänen ministeriaikanaan oli useiden kuukausien vaihe, jolloin lapsen vuoksi yöt valvottiin ja päivät olivat pitkiä. Nykyään heillä nukutaan paremmin. ”Pyrimme pitämään selvät rutiinit ja rajat iltatoimissa. Lelut ja laitteet laitetaan pois iltaa kohti. Rauhoitumme ja luemme kirjoja.”

Häkkänen kehuu suomalaista neuvolaa: sieltä saa paljon tietoa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta. Hän on ollut aina mukana Kertun neuvolakäynneillä.

Välillä hänestä tuntuu kuitenkin siltä, että neuvoloissa puhe kohdistetaan yhä edelleen enemmän äideille kuin isille, aivan kuin isä ei olisi paikallakaan.

”Tästä olen kuullut eri puolilta Suomea sellaista viestiä, että neuvoloissa ei aina näy isien tasaveroinen rooli”, hän sanoo.

Andersson käy neuvolassa Turussa, jossa työntekijä on pysynyt koko ajan samana. Hän on iloinnut siitä, että neuvola on vieläpä kaksikielinen, joten molemmat vanhemmat ovat voineet puhua omaa äidinkieltään.

”Minulla on suuri arvostus meidän neuvolajärjestelmäämme kohtaan. On tosi hienoa, miten tarkkaan pidetään huolta myös ihan pienistä vauvoista, kontrolleja oli tiiviisti”, hän sanoo.

Saarikkokin kiittelee julkista neuvolajärjestelmää.

”Ei minulle tulisi mieleenkään käydä missään muualla, vaikka nykyään kuulemma on yksityisiäkin neuvoloita.”

Kun hän oli toista kertaa raskaana, hän sopi neuvolan kanssa, että tuli ensimmäiselle käynnille aamulla jo ennen neuvolan aukeamisaikaa, ettei asiasta syntyisi ennenaikaisia juoruja.

”Se on ollut ainoa erityisjärjestely, mitä olen lasten takia koskaan pyytänyt. En ollut tuolloin vielä kertonut julkisesti odottavani vauvaa.”

Annika Saarikko järjestää puolisonsa kanssa kerran kuussa kahdenkeskisen illan. Silloin lapsista huolehtivat isovanhemmat tai kaverit. ”Kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, että arjessa on väsynyt ja lapset keskeyttävät usein. Jonkun isomman asian pohtiminen vaatii omaa aikaa, ja myös lähekkäin olemiselle pitää olla aikaa.”

Suomalainen varhaiskasvatus on huipputasoa, ja sellaisena sen soisi pysyvänkin, kaikki kolme sanovat. Päiväkotien paikoin vaikea tilanne saa heidät kuitenkin mietteliäiksi.

Andersson on huolissaan henkilökunnan jaksamisesta. Palkkoja ei saada nousemaan eikä ryhmäkokoja pienenemään.

Häkkäsen tytär meni päiväkotiin noin 1,5-vuotiaana, ja siinä iässä Anderssonkin aikoo laittaa lapsen päiväkotiin ensi keväänä.

”Ihan tavalliseen varhaiskasvatusjonoon mekin menemme”, Andersson sanoo.

Häkkäsen mielestä olisi hyvä, että päivähoidon aikataulut joustaisivat työelämän vaatimusten mukana.

”Miksi paikat menevät aina neljän viiden maissa kiinni? Moni vanhempi joutuu lopettamaan työt joka päivä kesken. Voisi miettiä, olisiko mahdollista pitää niitä esimerkiksi kuuteen asti auki.”

Myös Saarikon vanhempi poika meni päiväkotiin 1,5-vuotiaana.

”Vastasin pääsääntöisesti lapsen viemisestä hoitoon aamuisin, mies haki iltapäivisin”, hän kertoo.

Nuorimmainen on aloittamassa päiväkodin vuodenvaihteessa.

”Hoitaja on ollut iso taloudellinen satsaus. Tiedostan, että olen etuoikeutettu.”

Entäpä sitten turvaverkot? Onko poliitikoilla lastenhoitoapua?

Anderssonin vauva ei ole vielä ollut ulkopuolisessa hoidossa.

”Sukulaiset ovat kyllä käyneet paljon Avaa katsomassa, erityisesti äitini käy aika paljon. Se on lähentänyt meitä.”

Häkkäsen perheessä kalenterit kollataan joka viikko tarkkaan yhdessä, sillä vaimokin on hyvin kiireinen. Asianajajapuoliso tekee töitä ympäri Suomea, ja käräjäoikeudessa saattavat illat venyä.

Ulkopuolista hoitoapua on jo jouduttu käyttämään, sillä isovanhemmat eivät aina pääse auttamaan. Toiset heistä asuvat Mäntyharjulla, toiset Seinäjoella.

”Kerttu kulkee välillä mukanani työtilaisuuksissa. Hän tilaa jo itse pillimehun torikahvilasta”, hän kertoo.

Saarikko myöntää, että tällä hetkellä puolisolla on suurempi vastuu arjen pyörittämisestä ja esimerkiksi lasten harrastuksista. Juristimies työskentelee virkamiehenä valtiovarainministeriössä.

Saarikon perheessä on ollut tämän vuoden ajan myös lastenhoitaja päivisin kotona hoitamassa nuorempaa poikaa.

”Hoitaja on ollut iso taloudellinen satsaus. Tiedostan, että olen etuoikeutettu, kun meillä on ollut mahdollisuus palkata hoitaja ja meillä on hoitoapua myös isovanhemmista.”

Vanhempien yhteinen aika on tärkeää ja auttaa jaksamisessa, Antti Häkkänen muistuttaa. ”Arki on kiireistä sirkusta, ja välillä pitää tehdä irtiottoja puuronkeitosta. Viimeksi kävimme kahdestaan Mikkelin Tertin kartanossa syömässä ja katsomassa James Bondia.”

Sairastelu on lapsiperheissä niin tuttu asia, että sen on pakko vaikuttaa poliitikonkin elämään.

Häkkäsen perheessä on ollut pientä flunssaa jo useamman viikon ajan. Se on ollut raskasta koko perheelle.

”Kerttu on yskinyt, ja hänelle on kiikutettu hunajaa keskellä yötä. Kyllä siinä kaikki nukkuvat vähän huonosti, ja päivät menevät väsyneenä”, Häkkänen kertoo.

”Korona-aikakin oli kyllä raskasta, kun piti käydä ottamassa tikkua nenään lapsen kanssa.”

Saarikon perheessä alkoi tänä syksynä flunssakierre, josta ei tahtonut tulla loppua. Koko perhe sairastui vuoron perään.

Budjettiriiheen valtiovarainministerin oli silti pakko osallistua, eikä hän voinut olla töistä poissa paria päivää kauempaa.

”Se oli sellainen viikko, että laitettiin rima aika matalalle ja todettiin, että tästä pitää vain selvitä.”

Saarikon perheen elämää on helpottanut kuitenkin se, että kotona ollut lastenhoitaja on voinut hoitaa molempia sairaita lapsia.

Häkkänen on ollut viime vuosina monet kerrat kotona hoitamassa sairasta tytärtä.

”Päiväkoti-ikäisethän ovat vähän väliä sairaana. Vaimon kanssa vuorottelemme, kumpi jää kotiin. Onneksi nykyään voi tehdä etätöitä”, hän sanoo.

Anderssonin lapsi ei ole vielä sairastanut kertaakaan, eikä häntä ole täytynyt viedä lääkäriinkään.

”Ne ajat on varmasti tulossa”, hän myöntää.

Häkkäsen perhe on joutunut käymään useita kertoja lapsen kanssa lääkärissä. Lääkärissä käyntiä on helpottanut se, että heillä on tyttärelle yksityinen sairausvakuutus, joka on kattanut yksityislääkärillä käynnin.

”Terveyskeskuspalvelut eivät valitettavasti toimi Suomessa kunnolla”, hän sanoo.

Andersson ja Saarikko eivät halua kertoa, onko heidän lapsillaan yksityistä sairausvakuutusta. Asia menee yksityisyyden piiriin, he sanovat.

Saarikolla on kuitenkin paljonkin kokemusta julkisesta terveydenhuollosta ja lasten erikoissairaanhoidosta, sillä nuoremmalla pojalla todettiin pienenä laryngomalasia, kurkunpään rakennevika.

”Sen puolen palvelut ovat tulleet tutuiksi ja erinomaiset ovatkin olleet. Tämä on onneksi iän myötä väistyvä ongelma, ja alamme olla voiton puolella.”

Andersson on sitä mieltä, että jos julkinen terveydenhuolto saataisiin toimimaan paremmin, harvalla enää olisi tarvetta ottaa yksityisiä sairausvakuutuksia.

”Minä luotan julkisiin terveyspalveluihin. Valtaosa perheistä myös käyttää tavallisia neuvolapalveluita ja synnyttää julkisen puolen sairaaloissa. Niiden toimivuus osoittaa, että se on mahdollista. Samaa pitäisi tavoitella myös terveyskeskuksissa. Nyt järjestelmä on lähtenyt kasvamaan oudon eriytyneeksi pikkulapsivaiheessa.”

Li Andersson myöntää, että hänellä on käynyt hyvä tuuri siinä, että hänellä tuntuu olevan helppo lapsi. ”Oli yllätys, että jopa näin pieni lapsi nukkuu jo kokonaisia öitä.”

Kuka hoitaa ministerin kotityöt? Auts, sanoo Andersson ja myöntää, että puoliso tekee tällä hetkellä enemmän.

”Nyt kotityöt jakautuvat epätasaisesti johtuen siitä, että hän on vanhempainvapaalla ja kotona. Mutta yritämme tehdä niin, että kun minä tulen töistä, hän pääsee omille menoilleen, salille tai minne haluaa.”

Häkkäsen kotona kotitöitä on pyritty jakamaan, mutta hän myöntää, että vaimo tekee enemmän.

Työnjako on sellainen, että Häkkänen käy kaupassa ja keittää aamu- ja iltapuurot, vaimo hoitaa muita kotitöitä. He ovat puhuneet keskenään myös metatöistä – perheessä on paljon näkymätöntä työtä, joka helposti valuu toisen hoidettavaksi.

”Meillä vaimo vastaa vähän enemmän esimerkiksi lapsen vaatepuolesta, mutta olen minäkin ostanut sukkahousuja”, hän kertoo.

Myös Andersson on hankkinut hieman enemmän vaatteita kuin puolisonsa. Entä kuka hommaa Saarikon perheen kurahousut?

”Minä! Vaateostokset ovat nimenomaan minun vastuullani, samoin kuin vaikkapa lasten kavereiden synttärilahjat. Tai sitten annan miehelle ohjeet, että mene Polarn O. Pyretiin ja osta kolme paria jarrusukkia.”

Andersson on huolissaan siitä, ettei lapsiperheillä ole kohta varaa asua kasvukeskuksissa.

Puhutaanpa sitten perhepolitiikkaa. Häkkäsen mielestä olisi tärkeää panostaa lapsiperheiden jaksamiseen. Ennaltaehkäisevä tuki voi estää esimerkiksi huostaanottoja ja lastensuojelutapauksia.

”Monessa perheessä kaivattaisiin enemmän apua lastenhoitoon, kun tukiverkot ja isovanhemmat ovat kaukana. Yksi vaihtoehto siihen on hoitoavun palkkaaminen kotitalousvähennyksellä. Sitä pitäisi lisätä. Kuntien pitäisi lisätä myös kotiapua”, hän sanoo.

Häkkäsestä voisi olla hyvä idea kehittää joustavampia malleja päivähoitoonkin, jopa kahden hoitopaikan mallia.

”Nykyään monet tekevät yhä enemmän etätöitä ja viettävät aikaa kahdella paikkakunnalla. Kaksipaikkaista asumista kannattaisi kuntapoliittisesti vauhdittaa.”

Saarikko toivoo, että lapsiasioista puhuttaisiin sellaisissakin yhteyksissä, joissa niistä ei ole totuttu puhumaan.

”Olen ylpeä siitä, että uusi valtion budjettiesitys on ensimmäinen, jossa on arvioitu myös lapsivaikutuksia.”

Hänestä lastenkulttuuria pitäisi nostaa enemmän esiin. Kulttuuriministerinä ollessaan Saarikko valitsi lastenmusiikkiorkesteri Fröbelin Palikat yhdeksi Suomi-palkinnon saajista.

Andersson on huolissaan siitä, ettei lapsiperheillä – eikä myöskään päiväkotien työntekijöillä – ole kohta varaa asua kasvukeskuksissa. Perhepolitiikassa keskitytään helposti puhumaan vain erilaisista tuista ja vanhempainvapaista.

”Asumisen hinnan kurissa pitäminen on tosi iso osa lapsiperhepolitiikkaa. Moni joutuu miettimään, missä on varaa asua. Siitä puhutaan paljon vähemmän, vaikka luulen, että perhekokoisten asuntojen hinnat vaikuttavat monen perheen lapsimääräänkin. Itseni on yllättänyt se tavaramäärä, joka lapsiin liittyy. Olemme hankkineet melkein kaiken käytettynä, mutta tavarat vievät yllättävän paljon tilaa.”

Valtiovarainministerin arki on kiireistä. ”Viikonloput pelastavat ja palauttavat”, Annika Saarikko sanoo.

Häkkänen tuumii, että lapsiperheasioissa on lopulta melko vähän puoluepoliittisia eroja.

”Hyvinvointiyhteiskunnassa halutaan tarjota kaikille lapsille yhtä hyvät varhaislapsuuden palvelut, kuten äitiyspakkaus ja neuvola”, hän sanoo.

Andersson kiittelee sitä, että tämän hallituskauden alussa päätettiin palauttaa lasten tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen. Myös työttömien lapsilla pitää olla siihen oikeus, hän painottaa.

Saarikko toteaa, että politiikassa on erityisen tärkeä keskittyä lasten ja nuorten asioihin. Hän on halunnut jopa profiloitua näiden asioiden puolestapuhujana.

”Eikä haittaa, jos minuun liitetään ajatus, että olen perheenäiti – päinvastoin, olen siitä ylpeä.”

Andersson ei osaa vielä sanoa, kuinka suuresta perheestä tulevaisuudessa haaveilee. Häkkäsen ihannelapsimäärä on yksi tai kaksi. Saarikon perheessä asiaa ei ole lukittu suuntaan tai toiseen.

Saarikko myöntää, että jos hän olisi voinut valita, että politiikan vauhdikkaat ja tärkeät vuodet eivät olisi osuneet samaan aikaan kiireisimpien ruuhkavuosien kanssa, hän olisi tehnyt niin.

”Se olisi helpompaa niin. Toisaalta meidän perheemme ei tiedä mistään muusta.”

Ministeripesti on kuitenkin katoavainen, toisin kuin äitiys.

”Olen aina äiti, mutta ministeri vain hetken aikaa.”

Saarikko toivoo, että lapset eivät tulevaisuudessa muista vain sitä, että äiti oli paljon poissa, vaan myös ne hetket, kun oltiin yhdessä.

”Viikonloput pelastavat ja palauttavat. Viimeksikin paistoimme muurinpohjalettuja ja kävimme uimahallissa laskemassa liukumäkeä.”

Juttu on julkaistu alun perin HS Meidän perhe -lehden joulukuun 2021 numerossa.

Lue lisää: Unesta en luovu – Huippujohtajien työ on vaativaa hermopeliä, jota moni ei jaksa

Lue lisää: Kun työ jyrää, perhe joustaa

Lue lisää: Oman elämänsä johtaja – Mari Puoskari on kahden lapsen äiti, joka tietää, miten uran voi yhdistää sujuvasti perhe-elämään

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat