Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden esittämiin kysymyksiin. Hän kirjoittaa vastauksensa yleisellä tasolla tuntematta lukijan tilannetta tarkemmin.
”12-vuotias poikani on sitä mieltä, että hänellä ei ole nyt eikä tule olemaankaan kavereita tai parisuhdetta. Hän sanoo, että ei edes halua kavereita. Hän ei myöskään halua tunteita, koska niistä tulee vain paha olo. Tausta on, että hän on ollut hyvin ulospäinsuuntautunut, mutta tullut kerta toisensa jälkeen tyrmätyksi ja hylätyksi ikäistensä suunnasta. Nykyisin tietokonepelit ovat ainoa kiinnostava asia. Miten tällaiseen pitäisi suhtautua?”