Vilkuilen kelloa parin minuutin välein. Pian se on kolme.
Yritän saada viimeiset työasiat valmiiksi. Mielessä pyörii, onko kaikki järjestelyt hoidettu seuraavia neljää tuntia varten.
Ajatukseni keskeytyvät, kun ulkoa kuuluu lasten naurua ja puheensorinaa – nyt se taas alkaa. Hengitän syvään ja menen eteiseen vastaanottamaan oman lapseni ja hänen neljä luokkakaveriaan. On perheryhmän aika.