Lapseni on nirso eikä suostu syömään

Vaikka lapsi ei syö juuri mitään, häntä ei saisi maanitella eikä varsinkaan pakottaa. Onneksi on myös pehmeämpiä keinoja, kertoo lastenpsykiatri Janna Rantala.

11.5. 3:00

Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden esittämiin kysymyksiin. Hän kirjoittaa vastauksensa yleisellä tasolla tuntematta lukijan tilannetta tarkemmin.

Mitä voin tehdä, kun alakouluikäinen lapsi ei suostu syömään? Hän on nirso eikä syö oikein kunnon ruokaa. Jos yritän keskustella asiasta tai tarjota hänelle lisää ruokaa, hän raivostuu eikä kuuntele. Häntä ei saa syömään maanittelemalla, eikä lasta saisi myöskään pakottaa. Hän tuntuu nykyään välttelevän myös herkkujen syöntiä. Pelottaa, että hän yrittää jo noin nuorena laihduttaa. Mikä neuvoksi?”

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:

Onpa visainen – ja monessa perheessä tuttu tilanne. Ruokailun ympärille syntyy helposti huolen-, pelon- ja kiukunsekainen myllerrys, jota voi onneksi purkaa monin eri tavoin.

Pakottaminen ei tosiaan kannata! Suhdetta ruokaan rakennetaan vauvasta alkaen. Lapsen on tärkeää tavoittaa kehonsa tuntemukset – vaikkapa nälkä, kylläisyys ja ähky – ja saada näiden ohjaamana säädellä omaa ruokailuaan. Syömään maanitteleminen tai suoranainen pakottaminen häiritsevät tätä kehitystä.

Kasvuympäristöllämme on valtava vaikutus asenteisiin vielä aikuisenakin. Käyttämäsi sana ”nirso” on yleensä merkitykseltään negatiivinen: nirso on kiittämätön, hankala.

Vähävaraisina aikoina moinen tulkinta on voinut tuntua oikeutetulta. Yltäkylläisempänä aikana valikoivuus on kuitenkin aivan järkevä ratkaisu. Lapsen ei voi olettaa valikoivan kunnon ruokaa, kun muutakin on saatavilla.

Yllättävän pienetkin ruokamäärät riittävät muutamia kuukausia, jolloin on aikaa miettiä seuraavia askeleita.

Toisaalta, jotakin nyt kuitenkin olisi syötävä. On ahdistavaa ajatella, että oma lapsi näännyttää itseään. Vanhemman huolta lisää, jos lapsen käytöksessä ei tunnu olevan tolkkua tai hän kieltäytyy keskustelusta.

Paniikkiratkaisut yleensä pahentavat tilannetta ja voimistavat lapsen vastustusta. Siksi aloittaisin faktoista ja yrittäisin hahmottaa, onko lapsen syömä ruoka määrällisesti ja laadullisesti riittävä turvaamaan kasvun.

Yllättävän pienetkin ruokamäärät riittävät muutamia kuukausia, jolloin on aikaa rauhassa miettiä seuraavia askeleita. Apua arvioon saat koulun terveydenhoitajalta tai mahdollisesti kunnan ravitsemusneuvojalta. Pelkkää painoa ja kalorimääriä ei kannata seurata vaan arvioida yhdessä lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Joskus ruuan kautta käydään taisteluita, jotka olisi mukavampi hoitaa toisilla elämänaloilla.

Toiseksi yrittäisin sinnikkäästi saada käsitystä lapsen päämääristä. Mikä on valikoivan syömisen idea? Yrittääkö hän tosiaan laihduttaa?

Keskustelua ei kannata käydä ruokapöydässä vaan muissa tilanteissa. Taustalla voi olla aistisäätelyn pulmia, jolloin tietynlaiset ruuat esimerkiksi tuntuvat pahoilta suussa. Jos lapsella on lisäksi tunnesäätelyn kanssa haasteita, saattaa laajempikin arvio olla tarpeen.

Joskus ruuan kautta käydään taisteluita, jotka olisi mukavampi hoitaa toisilla elämänaloilla. Lapsen kehosta tulee hänelle ikään kuin taisteluareena omien rajojen asettamiselle, itsemääräämisoikeudelle.

Jos epäilet suhteessanne olevan tällaista piirrettä, kannattaa hellittää ja antaa lapselle lisää tilaa, myös ruokailujen ulkopuolella. Voit avata keskustelua vaikkapa kysymällä, saako hän mielestään päättää asioista riittävästi.

Juttu on julkaistu HS Meidän perheen numerossa 5/22. HS Meidän perhe on vanhemmuuteen ja kasvatukseen erikoistunut aikakauslehti, jota tehdään HS:n toimituksessa.

Lue lisää: Nirso lapsi voi pärjätä yllättävän pienellä ruokavalikoimalla, kertoo asiantuntija – ”Nirsous kysyy vanhemmilta sitkeyttä”

Lue lisää: Rentoutta ruokapöytään

Lue lisää: Jos haluaa lapsen syövän kasviksia, isän käytös voi ratkaista, sanoo tutkija – Tutulla kommentilla voi olla kauaskantoiset seuraukset

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat