”Arki lapsen kanssa on välillä tosi perseestä, mutta sitä ei saisi sanoa ääneen. Sen tulkitaan herkästi tarkoittavan, että vanhemman mielestä lapsi on perseestä tai ettei vanhempi rakasta lastaan.
Kun puhun julkisesti vanhemmuuteen liittyvistä negatiivisista tunteista, ihmiset yrittävät hiljentää ja hyssytellä. He vakuuttelevat, että tunne menee ohi. Jos sanon, että nyt on hankalaa, sen perään odotetaan lisäystä: ’Mutta tietenkin lapseni on silti parasta kaikessa.’ Mielestäni lisäystä ei tarvita. Pitää voida sanoa, että nyt minua koetellaan, ja sellaisessa tilanteessa en tarvitse lohtua: riittää, että joku kuuntelee ja sanoo, että ymmärtää.