Täydellisessä iässä

Mikä on paras ikä saada lapsia? Moni on sitä mieltä, että kolmekymppisenä. Siinä piilee myös ongelma.


13.6. 3:00 | Päivitetty 13.6. 8:08

Väärän ikäinen äiti. Sitä Teija Sydänmaalakka, 55, kokee olleensa peräti kaksi kertaa.

Kun Sydänmaalakka sai 20-vuotiaana esikoisensa, elämäntilanne oli monella tavalla hankala. Hän oli juuri menettänyt vanhempansa, ammatillinen koulutus oli kesken ja parisuhde ei kestänyt.

Silti Sydänmaalakka oli innostunut vanhemmuudesta, ja äitiyden ihmettä oli hänen mielestään hauska jakaa ystävien kanssa. Hän tunsi itsensä urheaksi ja halusi osoittaa itselleen ja muille, että selviäisi kyllä.

Kuitenkin hänen pärjäämistään epäiltiin, ja nuorelle yksinhuoltajalle sateli pyytämättä neuvoja, joita hän jälkikäteen ajateltuna kuunteli liiaksi.

Normi-iästä hän poikkesi uudelleen, kun hän sai toisen lapsensa. Silloin hän oli 38-vuotias.

Hän piti iän hyvänä puolena esimerkiksi sitä, että hän oli itsevarmempi lapsen kanssa. Silti hänen valintaansa ihmeteltiin. Miksi hän halusi aloittaa kaiken alusta, kun oli juuri päässyt esikoisen teinivuosien yli? Lääkärintarkastuksissa muistuteltiin riskiraskaudesta.

”Äitiyttä määritellään hirveän paljon. Tuntuu, ettei ole koskaan oikean ikäinen vanhemmaksi. Aina tuntuu, että jotain jää kokematta”, Sydänmaalakka sanoo.

LÄHDE: THL

Moni on ilmeisesti sitä mieltä, että on perustanut perheen hyvässä vaiheessa elämää.

Näin voi päätellä ainakin sen perusteella, mitä ihmiset vastasivat HS:fi:ssä julkaistussa kyselyssä. Siinä kysyttiin, ovatko ihmiset tyytyväisiä siihen, minkä ikäisinä he tulivat vanhemmiksi. Jos eivät, mikä olisi ollut hyvä ikä? Ja jos oma ikä poikkesi normista, miten muut siihen suhtautuivat?

Yksi kyselyn vastaajista on Teija Sydänmaalakka. Kaikkiaan kyselyyn kertyi 990 vastausta.

Vastaajista valtaosa oli sitä mieltä, että oma ikä oli ensimmäisen lapsen syntyessä sopiva. Asteikolla 1–10 suurin osa antoi arvosanaksi 10 sille iälle, jolloin sai lapsen. Vastausten keskiarvo oli 8.

Hyvää ajoitusta määriteltiin esimerkiksi parisuhteen, opintojen, työtilanteen tai taloudellisen varmuuden kautta.

”Opinnot olivat takana, oli työpaikka. Olimme mieheni kanssa olleet 10 vuotta yhdessä, kun ensimmäinen lapsi syntyi.”

”Nuoruuden hummailut oli hummailtu, ja olin valmis äitiyteen.”

Tämä lukija antoi ajoitukselleen täyden kympin, vaikka huoliakin oli:

”Taloudellinen epävarmuus rassasi, ja opinnot venyivät. Omien vanhempien tuki, niin taloudellinen kuin lastenhoito, oli kullanarvoinen apu.”

Niitäkin vastaajia oli, joiden mielestä ajoitus ei ollut paras mahdollinen. Tämä äiti antoi arvosanan 5:

”Ei ollut juurikaan vertaistukea, kun omat kaverit eivät olleet samanlaisessa elämäntilanteessa. Koin ensimmäisen vauvavuoden aikana oloni hyvin yksinäiseksi.”

Mutta mikä sitten on se hyvä ikä lasten saamiselle? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään.

Jos kysyy gynekologeilta, luku alkaa todennäköisesti kakkosella. Naisen hedelmällisyys on huipussaan 18–25-vuotiaana, ja 35 ikävuoden jälkeen se laskee vauhdilla. 25-vuotiaista 80 prosenttia tulee vuoden yrittämisen aikana raskaaksi ja raskaus etenee loppuun asti. 35-vuotiailla sama osuus on 50 prosenttia ja 40-vuotiailla enää 15 prosenttia, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, LT Anna-Kaisa Poranen Felicitas Mehiläisestä.

Miehen hedelmällisyyteen ikä ei vaikuta yhtä nopeasti. Kuitenkin miehilläkin hedelmällisyys laskee 45 ikävuoden jälkeen, Poranen kertoo.

Se, mikä on biologisesti sopiva ikä, on eri asia kuin se, mitä pidetään kulttuurisesti sopivana. Kulttuurinen ihanneikä linkittyy siihen, missä iässä lapsia saadaan. Vuonna 2020 suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,6 vuotta. Ensimmäistä kertaa isäksi tulevien keski-ikä oli 31,6 vuotta.

Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee: 1980-luvulla se oli 26 vuoden hujakoilla, 1960-luvulla 23 vuoden tienoilla. Näin ollen kulttuurinen ihanneikä lapsen saamiselle on noussut lähemmäs kolmea- kuin kahtakymppiä.

Kaksikymppisenä äidiksi:

Kun itselle parhaiten sopivaa ikää perheen perustamiseen kysyttiin HS.fi:n kyselyssä, yleisimpiä vastauksia olivat 25, 28 ja 30. Alle 60-vuotiaiden vastauksissa keskiarvo oli 28 vuotta.

Miesten ja naisten vastausten keskiarvossa ei ollut suurta eroa.

Nuorena lapsen saaneet kiittelivät jaksamistaan ja palautumistaan, ja vanhempana lapsen saaneet haikailivat niiden perään.

”Voi luoja miten voi ihmistä väsyttää”, kirjoittaa 42-vuotiaana isäksi tullut, nyt 52-vuotias mies.

Toisaalta moni painotti, että oli henkisesti valmis tai vakaampi vasta vanhempana. Useampi kirjoitti olevansa tyytyväinen, että on ehtinyt käsitellä omat traumansa ennen lastensaantia.

”Jos olisin ollut vanhempi ja ehtinyt käydä oman terapian, olisin ollut tasapainoisempi äiti”, kirjoittaa 26-vuotiaana esikoisensa saanut nainen.

Moni vanhempana esikoisen saanut mietti, ehtiikö saada haluamaansa lapsilukua. Näin kirjoittaa 34-vuotiaana esikoisensa saanut nainen:

”Sain toisen lapsen 36-vuotiaana. Nyt olen 39-vuotias ja olen puntaroinut kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta iän tuomat riskit alkavat hirvittää.”

Kun sopivaa lastensaanti-ikää kysyy Väestöntutkimuslaitoksen johtajalta, tutkimusprofessori Anna Rotkirchilta, tarkkaa lukua ei tipu, vaikka kysyy kahdesti.

Tämä johtuu siitä, että kun lisääntymisbiologiasta ja ihanteista tullaan käytännön elämään, on mahdotonta nimetä yksiselitteisesti hyvää ikää.

Väestöliitto on kartoittanut perheen perustamisen ihanneikään ja ajankohtaan liittyviä ajatuksia perhebarometrikyselyissään. Vuonna 1997 suomalaiset olivat sitä mieltä, että äidiksi tulevan naisen ihanteellinen ikä on 25,5 vuotta. Vuonna 2015 se oli noussut 26,7 vuoteen. Tällöin vastaajat määrittelivät isäksi tulemisen ihanneiäksi 28,5 vuotta.

Koulutusaste liittyy vahvasti siihen, minkä ikäisenä vanhemmaksi tullaan. Vuoden 2017 Perhebarometrin mukaan korkeintaan peruskoulun käyneet naiset saivat esikoisensa keskimäärin 23-vuotiaana. Ikä nousee koulutuksen myötä niin, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet saivat esikoisensa noin 32-vuotiaana.

Koulutus ei niinkään vaikuttanut ihanteisiin. Ihanneiän keskiarvo vaihteli koulutusasteen mukaan vain 26 ja 28 vuoden välillä. Matalasti koulutetut naiset haluaisivat saada lapsia myöhemmin kuin saavat ja korkeasti koulutetut vastaavasti nuorempina.

Miehillä koulutus ei vaikuttanut niin paljon siihen, minkä ikäisinä he saivat esikoisensa. Perusasteen koulutuksen saaneet tulivat isäksi keskimäärin 28,5-vuotiaina, korkeakoulutetut 32–33-vuotiaina. Ihanneikä vaihteli 28–33 vuoden välillä.

Myös ammattiala ja asuinalue ovat yhteydessä siihen, minkä ikäisenä ensimmäisen lapsensa saa. Lapsia saadaan kaupungeissa vanhempana kuin maaseudulla, ja yrittäjät, maanviljelijät ja kätilöt saavat lapsia varhaisemmin kuin muissa ammateissa toimivat.

Rotkirchin mukaan sekä miehissä että naisissa tällä hetkellä lasta yrittävät ovat todennäköisemmin hyväosaisia paitsi sosioekonomisesti myös onnellisuudessa ja toiveikkuudessa. Se, että ei ole suunnitellut lasta tai on epävarma, liittyy suomalaisilla ja etenkin naisilla työttömyyteen, matalaan koulutukseen ja tulotasoon.

LÄHDE: TILASTOKESKUS

Osa HS.fi:n kyselyyn vastanneista oli kysymyksenasetteluun tyytymättömiä. Kritiikissä muistutettiin, että sopiva ikä on henkilökohtainen ja monimutkainen kysymys, eikä perheen perustamisen ajankohta ole aina oma valinta.

Vanhemmaksituloikä onkin henkilökohtainen asia. Kuitenkin yhteiskunnan rakenteet ja normit ohjaavat sitä, millaisia ihanteita perheen perustamiseen liittyy. Siksi normeja kannattaa tarkastella.

Rotkirch pitää kiinnostavana sitä, miten normista poikkeavan ikäisiin ensisynnyttäjiin suhtaudutaan. Hänen mukaansa Suomessa paheksutaan helposti ”liian aikaisin” ja ”liian myöhään” perheen perustavia ihmisiä.

Kuitenkin hänen havaintojensa mukaan lapsen saaminen myöhemmällä iällä on muuttunut hyväksyttävämmäksi, osittain siksi, että julkisuudessa esiintyy menestyneitä naisia, jotka tulevat äidiksi nelikymppisinä.

Sen sijaan Perhebarometrin fokusryhmähaastattelut osoittavat, että nuoret aikuiset voivat pitää alle 25-vuotiaita ensisynnyttäjiä liian nuorina. Nuoret esimerkiksi ajattelevat, että jos perheen perustaa lähempänä kahta- kuin kolmeakymppiä, ei elämässä ole ehtinyt saavuttaa tiettyjä asioita, eikä niitä välttämättä pysty saavuttamaan myöhemminkään.

”Jos 22-vuotias saa lapsen, se voi muiden mielestä koodautua epäonnistumiseksi, ja se on hyvin outo piirre kulttuurissamme”, Rotkirch sanoo.

HS.fi:n kyselyssä monet alle 25-vuotiaina lapsen saaneet kertovat kohdanneensa väheksyntää ja kurjia kommentteja. Vastaavasti neljänkympin kynnyksellä tai sen jälkeen esikoisensa saaneet eivät juurikaan kertoneet kärsineensä negatiivisista kommenteista.

Kun lapsensaanti-ikä yhteiskunnassa nousee, syntyvyys yleensä laskee. Tästä voidaan olla huolissaan esimerkiksi väestön huoltosuhteen vuoksi. Kuitenkin ihanneiän kipuaminen ylöspäin voi tuottaa ongelmia myös henkilökohtaisella tasolla.

Jos yhteiskunnalliset rakenteet ja normit ohjaavat lykkäämään lapsensaantia, jää moni ilman lapsia, joita olisi halunnut. Joko esikoinen jää syntymättä, tai sitten ei ehditä saada lapselle sisaruksia, joita olisi toivottu, Rotkirch tiivistää.

Etenkin nuoren vanhemmuuden leimaaminen on Rotkirchin mukaan ongelmallista. On totta, että hyvin nuorena lapsen saamiseen voi liittyä riskejä. Palkkakehitys naisilla voi olla heikompaa, avioeron riskikin voi nousta.

”Mutta se riippuu yhteiskunnasta ja tuesta. Voitaisiin ajatella yhteiskuntaa, joka arvostaa vanhemmuutta enemmän sen sijaan, että rakennetaan yhteiskuntaa, jossa kukaan ei synnytä alle 27-vuotiaana.”

Nelikymppisenä äidiksi:

Hyvää ikää merkittävämpi kysymys on se, mikä on hyvä hetki. Kuitenkin täydellisen hetken odottelu on Rotkirchin mukaan nykyajan ongelma.

”Ajatellaan, että ollakseen hyvä vanhempi, pitää kaiken olla tiptop. Opiskelu, ura, koti, tasapainoinen parisuhde. Mutta tämän tilanteen saavuttamiseksi pitää lykätä lapsihaavetta, eikä sitä välttämättä pystykään enää toteuttamaan”, hän sanoo.

HS:fi:n kyselyssäkin monet kirjoittivat, että elämässä tulee olla tietyt asiat saavutettuna, ennen kuin lapsi saa tulla. Vastauksissa toistuivat vakaa parisuhde, koulutus, hyvä taloudellinen tilanne, unelmatyö, matkustelu ja omistusasunto.

Moni vastaaja kertoi siitä, miten uraan liittyvät huolet olivat siirtäneet lapsihaavetta.

”Halusin päästä tiettyyn pisteeseen ja suorittaa tietyt tutkinnot ennen kuin ensimmäinen lapsi tulee, jotta minulla olisi jalka oven välissä tulevaisuutta ajatellen ja jotain, minkä ympärille rakentaa. Edelleen huolettaa työputkesta poissaolo. Toivomme lisää lapsia […] Enää ei ehdi synnyttää suurperhettä, raskauksiin liittyvät riskit kasvavat ja mietin, ehtiikö nähdä mahdollisia omia lastenlapsia”, kirjoittaa 36-vuotiaana esikoisensa saanut nainen.

Oli myös paljon vastaajia, jotka eivät ole odottaneet tiettyjen virstanpylväiden tavoittamista ja ovat päätökseensä tyytyväisiä.

”Sain kaikki lapset alle 25-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen ammatin ja lähdin työelämään. Nyt 38-vuotiaana on ihanaa, kun lapset on aikuisia ja saa nauttia lapsenlapsen kasvun seuraamisesta”, kirjoittaa 17-vuotiaana äidiksi tullut nainen.

Suomi muihin verrattuna

  • Vuonna 2020 ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa oli 29,6 vuotta ja ensimmäistä kertaa isäksi tulevien keski-ikä 31,6 vuotta. Vuonna 1987 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 26,5 vuotta ja vuonna 1967 23,5 vuotta.

  • Pohjoismaista Ruotsissa ja Tanskassa ensisynnyttäjät ovat keskimäärin vanhempia kuin Suomessa. Islannissa ensimmäinen lapsi saadaan keskimäärin nuorempana kuin muissa Pohjoismaissa. Kaikissa Pohjoismaissa tullaan ensimmäistä kertaa isäksi noin kaksi vuotta vanhempana kuin äidiksi.

  • Euroopassa vanhimmat tilastoidut ensisynnyttäjät olivat vuonna 2019 Italiassa (31 vuotta), Espanjassa (31), Luxemburgissa (31) ja Sveitsissä (31). Nuorimmat ensisynnyttäjät olivat Ukrainassa (26). EU:ssa ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,4 vuotta vuonna 2019.

Lähteet: Tilastokeskus, Eurostat

Juttu on julkaistu HS Meidän perhe -lehden numerossa 5/22. HS Meidän perhe on vanhemmuuteen ja kasvatukseen erikoistunut aikakauslehti, jota tehdään HS:n toimituksessa.

Lue lisää: Vanhat vanhemmat ovat lapsen etu

Lue lisää: Onnistumiset hedelmöitys­hoidoissa vääristävät käsitystä ihanteellisesta lisääntymis­iästä

Lue lisää: Vivian Visnapuu sai kaksoset nelikymppisenä, vaikka ”kaikki oli kesken” – Varttuneiden ensisynnyttäjien määrä kasvaa, mutta lapsista koituva vaiva mietityttää monia

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat