”Teit meistä perheen”

Perhenormit istuvat tiukassa myös vuonna 2023. Mutta mitä kaikkea perhe voi oikeasti olla?

18.1. 3:00

Johanna Malinen

Täytän pian 27 vuotta. Kolmenkympin lähestyminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Instagramin algoritmit ovat alkaneet syöttää minulle vauvoihin liittyvää sisältöä.

Vuodenvaihteen tietämillä silmiini osui postaus, jonka kuvatekstissä kiitettiin vauvaa saatesanoilla ”teit meistä perheen”. Suloista, ajattelin ja jatkoin selaamista. Pian etusivulle tuli toinen lähes identtinen kuvateksti, sitten kolmas ja neljäs.

Pian postaukset eivät enää tuntuneetkaan ihan harmittomilta.

Kuvateksteissähän käytännössä todettiin, että pariskunnasta tuli perhe siinä vaiheessa, kun kuvioon tuli vauva. Eli siis päinvastoin ajateltuna: ei vauvaa, ei perhettä. Aika karua.

Sanavalinnat paljastavat paljon siitä, millaisen kokoonpanon ajattelemme olevan oikea perhe.

Instagramin vauvapäivitykset ovat tietenkin hyväntahtoisia. Monesta on varmasti luontevaa ajatella, että vauva täydentää oman, aikuisena perustetun perheen.

Ajatus on luonteva yhteiskuntamme perhenormien vuoksi. Sanavalinnat paljastavat paljon siitä, millaisen kokoonpanon ajattelemme olevan oikea perhe.

Jos toistamme yhä uudestaan ajatusta, jonka mukaan lapsi tekee pariskunnasta perheen, tulemme väistämättä sulkeneeksi ison joukon ihmisiä ulkopuolelle.

Entä jos pariskunta ei toiveestaan huolimatta saa lasta? Eivätkö he voi koskaan olla perhe? Entä vapaaehtoisesti lapsettomat, eikö heillä ole omaa perhettä?

Perhenormit istuvat tiukassa myös virallisissa määritelmissä.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan perhe on yhdessä asuvien ihmisten ryhmä, jonka tavallisesti muodostavat kaksi keskenään avio- tai avoliitossa olevaa henkilöä ja heidän mahdolliset lapsensa – tai sitten yksinhuoltaja lapsineen.

Kielitoimiston määritelmässä myös lapseton pariskunta voidaan laskea perheeksi. Silti määritelmä jättää huomiotta monia perhemuotoja.

Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ensin on löydettävä romanttinen rakkaus, jotta voi olla oma perhe.

Ensinnäkin se sisältää ajatuksen siitä, että pariskunnan on asuttava yhdessä ollakseen perhe.

Monessa perheessä todellisuus on kuitenkin toinen. Esimerkiksi HS Meidän perheen joulukuun numerossa Mia Johansson ja Michael Schmitz kertoivat asuvansa erillisissä asunnoissa, vaikka ovatkin perhe.

Lisäksi olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ensin on löydettävä romanttinen rakkaus, jotta voi olla oma perhe. Kielitoimiston sanakirjan määritelmäkin lähtee liikkeelle puolisosta.

Entä jos ”sitä oikeaa” ei löydykään?

Haluan ajatella, että perhemuotonsa voi valita ja että perheitä voi olla useampia yhtä aikaa.

Oma perhe voi muodostua klassisesti kumppanista ja lapsista, mikäs siinä. Mutta perheen voi rakentaa myös läheisistä ystävistä. Ja voisiko ajatella, että rakas lemmikki on oma perhe?

Lopulta oleellisinta eivät ole määritelmät, vaan sydämen asiat. Perhe ovat ne, joita rakastaa.

Kolumni on tuotettu HS Meidän perhe -lehden toimituksessa. HS Meidän perhe on perhesuhteita käsittelevä aikakauslehti.

Lue lisää: Olen ainoa lapsi ja kiitollinen siitä

Lue lisää: Kuka on isäni?

Lue lisää: Näin toimii kumppanuusvanhemmuus

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat