Minulla oli hyvät välit lapsiini, mutta yksi heistä lähti psykoterapiaan ja alkoi syyllistää minua. Kuinka paljon vanhemman pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Ei kai kaikkea syyllistämistä tarvitse ottaa nöyränä vastaan? Essee julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä.
Lapseni tuli kyläilemään. Näin heti, että jokin oli muuttunut. Hänen katseensa harhaili minut nähtyään, eikä halauskaan tuntunut yhtä lämpimältä ja vilpittömältä kuin aiemmin.
Aikuinen lapseni oli aloittanut psykoterapian. Olin ollut hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä, että se kannattaisi.
