Eduskunta käsitteli raiskauksen määritelmää – ”Seksuaalinen kanssakäyminen keskimäärin muuttuu tämän lain myötä laadukkaammaksi”

Eduskunta käsitteli torstaina rikoslain raiskausta koskevan pykälän uudistukseen tähtäävää lakialoitetta.

Eduskunnan naisverkoston jättämässä lakialoitteessa on tavoitteena lisätä lakiin keskeiseksi raiskauksen määritelmäksi suostumuksen puute. Nykyisessä laissa raiskauksen määritelmä lähtee siitä, että tilanteeseen liittyy väkivallan käyttöä tai sillä uhkaamista.

Lakialoitteen on allekirjoittanut 78 kansanedustajaa. Mukana on edustajia kaikista eduskuntaryhmistä. Vaikka lakialoite ei nyt menisi läpi allekirjoittajien määrän jäätyä alle sadan, uskoo eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja Hanna Sarkkinen https://www.hs.fi/haku/?query=hanna+sarkkinen(vas) keskustelun jatkuvan.

”Tärkeää ei ole, kenen aloitteesta tai missä muodossa se menee läpi, vaan että itse asia menee läpi mahdollisimman pian”, aloitteen Sarkkinen sanoo.

Oikeusministeri Antti Häkkänenhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+hakkanen (kok) ilmoittihttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000005595132.html keskiviikkona asettavansa asiantuntijatyöryhmän selvittämään raiskausrikoksia koskevan lain uudistamista.

Eduskuntakeskustelussa aiheesta ei kuultu kritiikkiä. Sali toisaalta jäi myös aika väljäksi kiivaaksikin äityneen kyselytunnin jälkeen.

Lakiesityksen esitelleen Sarkkisen mukaan huolet siitä, että lakimuutoksen jälkeen raiskausilmoitukset lisääntyisivät yön jälkeen mahdollisesti aamulla iskevän katumuksen vuoksi, ovat liioiteltuja.

”Sellaiset huolet osoittavat kyynistä suhtautumista naisiin. Suostumuksen läsnäoloa arvioidaan tapahtumahetken olosuhteiden nojalla, ei jälkikäteisten ajatusten perusteella”, Sarkkinen sanoi ja vakuutti, ettei lakiuudistuksessa olla muuttamassa rikosoikeuden ja oikeusvaltion perusteita.

Hänen mukaansa nykyisinkin raiskausrikoksissa näytön saamiseen liittyy haasteita.

”Tilanne tuskin muuttuisi, vaikka lakia muutettaisiinkin suostumuksen puutteen suuntaan.”

Lukuisat kansanedustajat kiittivät Sarkkisen puheenvuoroa. Muun muassa Tuomo Puumalahttps://www.hs.fi/haku/?query=tuomo+puumala (kesk) korosti sitä, että lakiesityksen lähettämä viesti on tärkeä.

”Tämähän ei välttämättä lisää oikeustapausten määrää sinänsä, mutta se lähettää valtavan tärkeän viestin siitä, mitä eduskunta asiasta ajattelee.”

Sdp:n Tarja Filatovin https://www.hs.fi/haku/?query=tarja+filatovinmukaan suostumuksen puutteen kirjaaminen lakiin on periaatteellinen kannanotto.

”Se kertoisi siitä, ettei voida mennä väkivallan uhan tai selkeän väkivallan taakse, vaan myös tilanteesta, jossa puututaan itsemääräämisoikeuteen ilman suostumusta, voidaan tuomita raiskauksesta.”

Myös Sarkkisen puoluetoveri Kari Uotilahttps://www.hs.fi/haku/?query=kari+uotila (vas) korosti aloitteen signaalivaikutusta.

”Seksuaalinen kanssakäyminen keskimäärin muuttuu tämän lain myötä laadukkaammaksi. Kun kanssakäyminen perustuu yhteisymmärrykseen ja suostumukseen, seksielämä on laadukkaampaa.”

Olli-Poika Parviainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=olli-poika+parviainen (vihr) kiitti oikeusministeri Häkkäsen aloitetta viedä lakialoite asiantuntijoiden käsiteltäväksi, mutta vaati samalla sitä, ettei asia saa hautautua työryhmiin. Lakivaliokunnan varapuheenjohtaja Eva Biaudet https://www.hs.fi/haku/?query=eva+biaudet(r) ilmoitti haluavansa toimia aloitteen käsittelyn puolesta.

”Meidän tarvitsee käydä keskustelua rikoslaista sekä siitä, missä kulkevat naisten itsemääräämisoikeuden rajat. Myös miesten, mutta kyseessä on hyvin sukupuolittunut ilmiö. Tekijät olevat yleensä miehiä, olipa uhri mies tai nainen.

Suostumuksen puute vai väkivallan määrä?

Raiskauksessa ei ole olennaisinta väkivallan määrä tai uhrin vastustus, vaan uhrin suostumuksen puuttuminen. Näin lausui Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) joulukuussa 2003 antaessaan Bulgarialle langettavan tuomion 14-vuotiaan tytön raiskausepäilyn huonosta tutkinnasta.

EIT:n päätöksen jälkeen Suomessa voimistuivat vaatimukset raiskauspykälien kirjoittamisesta uusiksi. Kiinnitetäänkö huomiota liikaa väkivaltaan ja uhkailuun? Pitäisikö raiskauksen tunnusmerkistössä mainita suostumuksen puute?

Nykyisen lain mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla väkivallalla.

1990-luvulla säännös oli vielä tiukempi. Silloin raiskauksen katsottiin toteutuneen vasta, jos nainen oli pakotettu yhdyntään väkivallalla tai sellaisella uhkauksella, jossa on ollut ”pakottava vaara tarjona”.

Pykälän muotoilu johti siihen, että eräässä tapauksessa tuomioistuin katsoi, että vastoin tahtoaan maattua naista ei raiskattu.

Oikeus katsoi selvitetyksi, että mies oli maannut naisen ilman tämän suostumusta. Oikeuden mukaan naiseen ei kuitenkaan kohdistunut sellaista väkivaltaa, että rikoksen tunnusmerkistö olisi täyttynyt.

”Toteuttaakseen rikoksen tunnusmerkistön väkivallan tai uhkauksen tulee olla sellaista, että se on omiaan murtamaan asianomistajan vastarinnan”, oikeus totesi. Oikeuden mukaan naisen kokema pelko ei riittänyt.

Vuonna 1999 seksuaalirikospykäliä muutettiin rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Raiskaussäännöksestä tuli sukupuolineutraali, mutta edelleenkin edellytettiin väkivaltaa tai sen uhkaa.

Lakiin lisättiin myös porrastus. Perusmuotoisen raiskauksen lisäksi lakiin tuli törkeä raiskaus ja jo etukäteen paljon kohua herättänyt ”lievä raiskaus” eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Teko katsottiin lieväksi, jos väkivalta tai uhkailu oli vähäistä.

”Lievän raiskauksen” lisäämistä lakiin vastustettiin muun muassa sen takia, että raiskaustuomioiden epäiltiin lieventyvän. Näin saattoi tapahtuakin.

Nelosen uutisten vuonna 2009 tekemän selvityksen mukaanhttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004661042.html tuomioistuimet saattoivat pitää jopa ruumiinvammoihin johtaneita raiskauksia lievinä.

Nelosen uutiset kävi läpi kaikki käräjäoikeuksien käsittelemät seksuaalirikosjutut vuoden ajalta. Kävi ilmi, että syyttäjät ja tuomioistuimet olivat pitäneet lievinä jopa sellaisia raiskauksia, joissa nainen oli saanut vammoja, jossa häntä oli pidetty vankina useita päiviä tai jossa naisen kotiin on väkivalloin tunkeuduttu.

Keskustelu johti siihen, että vuonna 2014 lievä raiskaus eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen poistettiin laista.

Samassa yhteydessä raiskaukseksi alettiin luokitella myös esimerkiksi sammuneen tai muuten avuttoman ihmisen hyväksikäyttö. Aiemmin vastaavat tilanteet oli tuomittu seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Näiden lainmuutosten yhteydessä pohdittiin, pitäisikö raiskauksen tunnusmerkistössä puhua väkivallan tai sen uhan sijasta suostumuksen puutteesta.

Asiaa ajoivat esimerkiksi Amnesty ja naisjärjestöt. Keskustelussa viitattiin myös EIT:n Bulgaria-päätökseen, joka joidenkin arvioiden mukaan suorastaan edellytti pykälän sanamuodon uusimista.

Lain uudistustarpeita pohtineessa muistiossa oikeusministeriö viittasi Ruotsissa käytyyn vastaavaan keskusteluun. Siellä tehdyssä mietinnössä pidettiin selkeästi virheellisenä käsitystä, että EIT:n päätös edellyttäisi suostumuksen ottamista tunnusmerkistöön.

Ruotsissa päädyttiin siihen, ettei suostumuksen puutetta kirjoiteta lakiin.

Sen sijaan suostumuksen puute on mainittu esimerkiksi Britannian ja Kanadan raiskaussäännöksissä.

Oikeusministeriö huomautti, ettei pykälän erilainen kirjoitustapa kuitenkaan tarkoita eroa siinä, mitkä teot katsotaan raiskauksiksi.

Pykälän muuttamista puoltaisi ministeriön muistion mukaan se, että näin laissa ilmaistaisiin selkeästi seksuaalirikoksia koskevassa ajattelussa tapahtunut muutos.

”Tällaisen tunnusmerkistön säätäminen on myös viesti yhteiskunnalta: seksin harjoittaminen siihen suostumattoman henkilön kanssa on rikos.”

Toisaalta ministeriö pelkäsi, että rikosprosessissa huomio kiinnittyisi vielä nykyistä enemmän uhriin ja hänen käytökseensä.

Ministeriö kiinnitti huomiota myös siihen, ettei seksin yhteydessä muutenkaan aina nimenomaisesti selvitetä kumppanin suostumusta.

”Lainsäädännön rakentamista nimenomaisesti annetulle suostumukselle voidaan pitää elämälle vieraana.”

Ministeriö päätyi esittämään, ettei suostumuksen puutetta kirjata tunnusmerkistöön. Tästä huolimatta raiskauspykälän on katettava kaikki sellaiset tekotavat, joissa tekijällä ei ole ollut uhrin vapaaehtoisesti annettua suostumusta, muistiossa painotettiin.