Leipooko hallitus vaali­budjetin, nouseeko maahan­muutto vaali­teemaksi, sulavatko siniset? HS kokosi puheen­aiheet, kun politiikan syksy alkaa

Eduskunnan syyskausi alkaa maanantaina jo pienellä varaslähdöllä, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta palaa lomiltaan käsittelemään sote-uudistuksen ja valinnanvapauslakia.

Käytännössä silloin alkaa taistelu aikaa vastaan: viimeiset istunnot ennen eduskuntavaaleja ovat maaliskuun puolivälissä, ja silloin pääministeri Juha Sipilän https://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipilan(kesk) hallitus toivoo saaneensa viimeisetkin kärkihankkeensa maaliin.

Käykö niin, onkin sitten aivan eri asia. Hallituksen enemmistö sote-uudistuksen takana on 101 kansanedustajaa, kun kokoomuksen riveistä on livennyt edustajia ja Paavo Väyrynenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paavo+vayrynen palasi eduskuntaan. Sote ja sen kiemurat epäilemättä hallitsevat politiikan syksyä, mutta kaiken aikaa eduskunnassa tapahtuu muutakin.

HS kokosi yhteen syyskauden kiinnostavimmat ilmiöt ja puheenaiheet.

Alkaako hallitus ostaa ääniä?

Hallituspuolueet ovat moneen kertaan luvanneet, etteivät ne tee niin sanottua vaalibudjettia eli ala jakamaan omille kannattajilleen lisää rahaa valtion ensi vuoden budjetista.

Jo virkansa puolesta valtiovarainministeri Petteri Orpohttps://www.hs.fi/haku/?query=petteri+orpo (kok) on sanonut, ettei niin sanottua jakovaraa ole, sillä valtio ottaa velkaa edelleen 1,5–2 miljardia euroa, vaikka talous kasvaa ja töissä käyvien määrä on lisääntynyt odotettua enemmän.

Ekonomistit ovat patistaneet hallitusta kiristämään vyötä, maksamaan velkoja ja varautumaan vaikeisiin aikoihin, koska talous ei vaadi valtion elvytystä. Valtion talous tulee joka tapauksessa olemaan tiukilla, kun väestön ikääntyminen tulee lisäämään menoja. Vyötä hallitus ei nyt kiristä, mutta tuskin löysääkään.

Odotettavissa on 200–300 miljoonan euron tuloveron kevennys, jotta kilpailukykysopimuksessa sovitut sosiaaliturvamaksujen korotukset eivät heikennä kansalaisten ostovoimaa.

Vaikka talous kasvaa, ainakin valtiovarainministeriö aikoo olla tiukkana siitä, ettei sosiaalietuuksien indeksijäädytyksiä peruta kuten oppositiopuolueet eduskunnassa ovat vaatineet. Indeksien jäädyttäminen on tarkoittanut sitä, että Kelan maksamien etuuksien taso ei ole noussut Sipilän hallituskauden aikana eli vuodesta 2015 lähtien.

Indeksijäädytykset tuntuvat eniten kaikkein köyhimpien kukkarossa eli niiden, joiden osuus hallituksen voimapuolueiden eli kokoomuksen ja keskustan kannattajista on suhteellisen pieni. Verokevennys rahoitetaan korottamalla ympäristö- ja haittaveroja, jotka nekin iskevät suhteellisesti eniten köyhimpiin, koska verot tuppaavat siirtymään välttämättömyystuotteiden hintoihin.

Edessä sen sijaan voi olla kunnallisveron perusvähennyksen korotus, joka huojentaisi jonkin verran matalatuloisimpien tilannetta. Kuivuudesta kärsinyt maatalous tulee melko varmasti saamaan lisää rahaa. Työttömyyden hoitoon löytynee myös lisäeuroja.

Vaikka hallituksen tiukka linja pysyisi elokuun lopun neuvotteluissa, joissa päätetään ensi vuoden budjetista, jää hallitukselle edelleen mahdollisuus lisätä menoja lisäbudjeteilla. Jos Sdp:n kannatus jatkaa kasvuaan ja keskusta ja kokoomus saavat gallupeissa synkkiä sanomia, voivat puheet tiukasta taloudenpidosta löystyä.

Joko viimein on soten aika?

Sosiaali- ja terveysvaliokunta jäi heinäkuun alussa lomalle vähintäänkin kärttyisissä tunnelmissa. Ennen kesätaukoa keskustan kansanedustajat ja yksi sinisten edustaja valiokunnassa tekivät kantelun valiokunnan puheenjohtajasta Krista Kiurusta https://www.hs.fi/haku/?query=krista+kiurusta(sd).

Kokoomus jättäytyi protestista ulos, mikä herätti keskustalaisissa, erityisesti varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkisessähttps://www.hs.fi/haku/?query=hannakaisa+heikkisessa närää.

Sinänsä kantelu puhemiehelle ei aiheuttane erityisiä toimenpiteitä, sillä puhemiesneuvoston valta puuttua valiokunnan toimintaan on rajallinen. Silti asia ei voi olla vaikuttamatta valiokunnan ilmapiiriin, jota kuvailtiin jo pitkin kevättä tulehtuneeksi. Juhannuksen alla huudot kokouksesta kantautuivat käytävälle asti.

Joka tapauksessa selvää on, että itse pihvi, sote-uudistus, siirtyy läpi mennessäänkin vuodella ja sen toteuttaminen aloitetaan 2021.

Siis läpi mennessään. Maanantaina sote-valiokunta todennäköisesti päättää, miten se ryhtyy valinnanvapauslain viimeisimpiä muutoksia käsittelemään.

Keväällä valiokunta istui kolmen kuukauden ajan paikoin kuusituntisiksi venyneitä kokouksia soten ympärillä, ja uudistuksen vatvominen on vienyt monen edustajan kaiken ajan, vaikka heidän tulisi edustaa puoluettaan muissakin valiokunnissa.

Yleinen käsitys joka tapauksessa vaikuttaa olevan, että valinnanvapauslaki olisi määrä saada perustuslakivaliokuntaan lokakuun alkuun mennessä. Se on vaatinut saada hyväksyä sote-valiokunnan mietinnön ennen lakien päästämistä suureen saliin äänestettäviksi.

On hankala ennakoida, kuinka kauan valinnanvapauslaki makaa perustuslakivaliokunnan pöydällä. Se riippuu muun muassa siitä, kuinka tarkasti sote-valiokunta itse perkaa lain sopivuuden perustuslain kanssa ja miten paljon työtä perustuslakivaliokunta joutuu tekemään.

Tähän mennessä valinnanvapauslaki on jo kahdesti kapsahtanut perustuslaillisiin ongelmiin. Pysyvätkö hallitusrivit Sipilän sanoin ”bolševistisen rauhallisina” ja sanooko kolmas kerta toden?

Onko tiedustelulla kiire vai ei?

Lauantaina tulee kuluneeksi vuosi Turun puukotusiskusta.

Tiedustelulakeja vaadittiin läpi kiireellisellä menettelyllä jo ennen tuota tapahtumaa, mutta äänenpainot kovenivat paljon sen jälkeen.

Vuonna 2018 kiireellisyys tuntuu kuitenkin monelta unohtuneen. Se ei tarkoita, etteikö hallituksessa olisi halua viedä siviilitiedustelu läpi vielä tällä vaalikaudella. Oikeusministeri Antti Häkkänen https://www.hs.fi/haku/?query=antti+hakkanen(kok) on toistuvasti sanonut, että lait pitää saada voimaan mahdollisimman nopeasti.

Ensiksi viiden lain paketista joudutaan käsittelemään isoin askel, viestin salaisuuden rajoittaminen ”yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten torjunnassa”.

Jos sote-valiokunta painii syyskuun sote-uudistuksen kanssa, tiedustelun sallimisen pohdinta on perustuslakivaliokunnan tehtävä syyskuussa.

Nopeutettu perustuslain muutos vaatii täysistunnon äänestyksessä viiden kuudesosan enemmistöä eli 166 kansanedustajaa. Tuota määrää ei saada kokoon ilman Sdp:n edustajia.

Poliittinen tahto asiaan vaikutti keväällä löytyvän, kun puolue ilmoitti, että muutos käy, kunhan suojelupoliisi saadaan eduskunnan valvontaan.

Lokakuussa saadaankin nähdä, pitääkö Sdp:n linja vai ryhtyykö oppositiojohtaja politikoimaan asemallaan.

Vasta perustuslain muutoksen jälkeen on mahdollista nähdä, miten ja missä laajuudessa siviilien tiedustelua voidaan toteuttaa – ja missä aikataulussa lait voidaan edes voimaan saattaa.

Periaatteessa on kuitenkin mahdollista, että koko paketti on jouluun mennessä läpi.

Kuinka suuri teema on maahanmuutto?

Syyriasta on paennut sodan syttymisen jälkeen jo yli viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, Suomen väkiluvun verran. Heidän lisäkseen kotiaan paossa on miljoonia muita erilaisista syistä lähteneitä ihmisiä.

Maahanmuuttoviraston (Migri) mukaan Suomi varautuu jopa 100 000 pakolaisen vastaanottamiseen.

Perussuomalaiset eivät halua ottaa heistä yhtäkään. Vihreät ja vasemmisto puolestaan vaativat pakkopalautusten lopettamista ja useat kansanedustajat pakolaiskiintiön moninkertaistamista. Tällä hetkellä se on 750 ihmistä vuodessa.

Maahanmuuttoa rummutetaan väistämättä vaalivuonna. Se tuntuu olevan perussuomalaisten ainoa todellinen vaaliteema. Toisaalta myös ainakin vihreät ja vasemmisto tulevat pitämään meteliä palautuksista ja turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta.

Napojen välissä kiinnostavaa on, miten kolme suurta puoluetta kristallisoivat tällä hetkellä hieman hähmäiset maahanmuuttokantansa.

Suomen politiikkaan heijastuvat myös Ruotsin valtiopäivävaalit, jotka pidetään 9. syyskuuta. Maahanmuuttovastainen ruotsidemokraatit on gallupien perusteella jopa mahdollinen pääministeripuolue. Maahanmuutto ja sisäinen turvallisuus ovat leimanneet keskustelua Ruotsissa pitkään.

Ruotsidemokraatit ja perussuomalaiset ovat tiivistäneet yhteistyötään sen jälkeen, kun Jussi Halla-aho https://www.hs.fi/haku/?query=jussi+halla-ahovalittiin viime vuonna puheenjohtajaksi. Ruotsissa muut parlamentin puolueet ovat tähän mennessä olleet penseitä sen suhteen, että ruotsidemokraatit otettaisiin hallitukseen. Jos puolue kuitenkin saa ison vaalivoiton, voi tilanne olla toinen.

Ruotsidemokraattien hallituspaikka voi vaikuttaa siihen, miten suomalaiset puolueet ajattelevat perussuomalaisista mahdollisena hallituskumppanina.

Perussuomalaiset otettiin toki viimeksi mukaan hallitukseen, mutta puolue on muuttunut maahanmuuttokannoiltaan selvästi tiukemmaksi viime kesän kahtiajaon jälkeen.

Riittääkö Rinteen karisma?

”On se ihan hyvä silleen.”

”No, siinä se menee.”

Sdp:n Lohjan toritapaamiseen saapuneiden kommentit tiivistävät puolueen puheenjohtaja Antti Rinteenhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinteen pulman. Puolueen kannatusluvut ovat imartelevia: Sdp on kesän ja kevään gallup-tuloksien mukaan Suomen suosituin puolue yli 20 prosentin kannatuksella.

Mutta Rinteestä ei erityisemmin pidetä. Lohjan torille Sdp:n johtoa tiistaina tapaamaan tullut eläkeläispariskunta Irma https://www.hs.fi/haku/?query=irmaja Aimo Pietikäinen https://www.hs.fi/haku/?query=aimo+pietikainentotesivat, että Rinne on liian lepsu.

”Ei ole oikein poweria. Lindtmanissa on enemmän pääministeriainetta”, Irma Pietikäinen luonnehti.

Lepsuudesta kertonee myös heinäkuussa julkaistun HS-gallupin vastauksethttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000005742754.html. Kyselyyn vastanneiden mielestä sosiaalidemokraattien suosio selittyy lähes pelkästään hallitukseen kohdistuvasta pettymyksestä ja kyllästymisestä. Vain 3 prosenttia vastaajista piti Sdp:n kannatuskyselyiden suosion syynä Rinteen esiintymistä.

”Antti Rinne ei ole näissä imago- ja mielikuvakyselyissä koskaan oikein pärjännyt kauhean hyvin”, sanoo Turun yliopiston erikoistutkija Jenni Karimäkihttps://www.hs.fi/haku/?query=jenni+karimaki.

Karimäki ei kuitenkaan näe, että Rinteen persoonalla olisi välttämättä suora negatiivinen vaikutus Sdp:n kannatukseen. Puolueen puheenjohtajien rooli voimistuu lähempänä vaaleja, jolloin puheenjohtajat ottavat mittaa toisistaan esimerkiksi suorissa TV-vaaliväittelyissä.

”Voi tietysti spekuloida, että jos Sdp:llä olisi tällä hetkellä sellainen puheenjohtaja, joka saisi samankaltaisia lukuja kuin esimerkiksi Li Anderssonhttps://www.hs.fi/haku/?query=li+andersson, niin ei siitä nyt ainakaan haittaa olisi. Nyt jää sellainen lisäbuusti ehkä saamatta”, Karimäki sanoo.

Hän arvioi, että Sdp:n kannatukseen vaikuttaa Rinteen persoonaa paljon voimakkaammin sosiaali- ja terveysuudistuksesta syksyllä käytävä keskustelu. Se tarjoaa Karimäen mukaan oppositiopuolueille hyvän mahdollisuuden haastaa hallitusta ja profiloida omaa puoluettaan.

”Ihmiset mieltävät, että sosiaalidemokraatit osaavat tämäntyyppiset kysymykset.”

Rinne kiersi Lohjan toria ja forssalaista päiväkotia kesäkokouksen yhteydessä tyytyväisen näköisenä. Nousujohteisia kannatuslukuja selittää Rinteen mukaan puolueen pitkäjänteinen tulevaisuustyö ja hallituksen vääränlainen politiikka. Omaan esiintymiseensä hän ei halunnut tarkemmin kommentoida.

”Jätän sen muiden arvioitavaksi. Olen kuullut paljon mairitteleviakin arvioita”, Rinne sanoi.

Kokoomuksella on kolmikärkiohjus

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo esiintyi puolueensa ministeriryhmän kesäkokouksen tiedotustilaisuuksissa tällä viikolla aina rinta rinnan opetusministeri Sanni Grahn-Laasosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=sanni+grahn-laasosen, oikeusministeri Antti Häkkäsen ja sisäministeri Kai Mykkäsen https://www.hs.fi/haku/?query=kai+mykkasenkanssa.

Nämä kolme sanavalmista poliitikkoa lausuivat kokoomuksen linjauksia kukin vuorollaan Orpon pysyessä lyhyiden alkusanojen jälkeen taustalla. Tämän esiintymiskykyisen kolmikon tehtävänä on olla ”yhtenäiseksi hitsautuneen” kokoomuksen kasvot, joilla äänestäjiä yritetään kevään vaaleissa vakuuttaa.

Kokoomuksen puoluetoimisto on päättänyt, että kevään vaaleihin lähdetään tolkun ihmisiä tavoitellen, ketään ärsyttämättä, eräänlaista valtionhoitajapuolueen asemaa tavoitellen niin, että kokoomus onnistuisi tällä tavoin kipuamaan takaisin suurimmaksi puolueeksi ja että Petteri Orposta saataisiin pääministeri.

Tällöin kovin rohkeita poliittisia avauksia on kokoomukselta turha lähiaikoina odottaa.

Ministeriryhmän kesäkokouksessa se pyrki kaikin keinoin asemoitumaan äänestäjien mielissä vastuunkantajaksi ja järkipuolueeksi, johon kansalainen voi luottaa ja joka välttää kaikenlaisia äärikantoja.

Niinpä kokoomus kertoi esimerkiksi kannattavansa kaupungistumista mutta vakuutti samaan aikaan tukevansa koko maan elinvoimaa ja riittävien palvelujen tarjoamista myös syrjäseuduille.

Mielipidetiedustelujen perusteella kokoomus taistelee Suomen suurimman puolueen paikasta Sdp:n kanssa. Tuo asetelma sopii hyvin kokoomukselle, mutta silloin se ei voi esiintyä kovin aatteellisena tai edes lähimpiä eturyhmiään voimakkaasti puolustavana puolueena. Niiden tukijoiden äänet saadaan joka tapauksessa.

Keskustan kasvot voivat nuorentua

Eduskuntavaaleissa keskustan eduskuntaryhmä saattaa nuortua, jos useampi puolueen konkaripoliitikoista vetäytyy syrjään.

Pelin avasi kansanedustaja Seppo Kääriäinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=seppo+kaariainen, joka ilmoitti maanantainahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000005789565.html, ettei asetu enää ehdolle.

Toisaalta keskustan riveistä arvioidaan, ettei koko konkariketju mene kerralla vaihtoon. Asetelmat tarkentuvat, kun ehdokasasettelu etenee.

Kokeneemmista keskustavaikuttajista esimerkiksi kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilahttps://www.hs.fi/haku/?query=sirkka-liisa+anttila ja eduskunnan varapuhemies Mauri Pekkarinen https://www.hs.fi/haku/?query=mauri+pekkarineneivät ole vielä paljastaneet, mitä he aikovat eduskuntavaaliehdokkuuden suhteen tehdä.

Jos nuoremmaksi polveksi määritellään alle 40-vuotiaat, keskustasta löytyy useita näkyviä nimiä, kuten perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko https://www.hs.fi/haku/?query=annika+saarikkosekä puolueen varapuheenjohtaja Katri Kulmunihttps://www.hs.fi/haku/?query=katri+kulmuni.

Entinen puoluesihteeri Jouni Ovaska https://www.hs.fi/haku/?query=jouni+ovaskailmoitti tällä viikolla asettuvansa ehdolle. Samoin Mikko Kärnä https://www.hs.fi/haku/?query=mikko+karnakertoi pyrkivänsä takaisin eduskuntaan.

Soittokierroksella keskustavaikuttajille tulee esiin, että ehdokaslistoille on tarjolla myös alle 30-vuotiaita nousevia kykyjä, kuten maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän https://www.hs.fi/haku/?query=jari+lepanerityisavustaja Risto Lahtihttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+lahti.

Keskustassa vaikuttaa riittävän uskoa omien äänestäjien uskollisuuteen, mutta nähtäväksi jää, onnistuvatko esimerkiksi Savo-Karjalan vaalipiirissä nuoremmat ehdokkaat täyttämään aukkoa, jonka Kääriäinen jättää jälkeensä.

Keskusta lähtee eduskuntavaaleihin hyvin erilaisista asetelmista kuin neljä vuotta sitten. Silloin puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä pystyi vielä näyttäytymään uudistajana.

Nyt hän on tuulisen hallitustaipaleen koettelema pääministeri, joka on jäänyt mielipidemittauksissa Sdp:n Antti Rinteen ja kokoomuksen Petteri Orpon taakse.

Näyttääkin siltä, että eduskuntavaaleissa keskusta on menettämässä huomattavan osan nykyisistä 49 kansanedustajapaikastaan.

Tie vaaleihin ei ole helppo myöskään siksi, että tulevat poliittiset väännöt esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksesta koettelevat todennäköisesti kovimmin juuri pääministeripuolueen suosiota.

Sinisten mahdoton tehtävä

Sinisten kannatus oli Ylen tuoreimman mielipidetiedustelun mukaan enää 0,8 prosenttia. Jos kannatus pysyy tuolla tasolla, siniset voi jäädä jopa kokonaan ilman kansanedustajapaikkoja tai saada enintään pari kolme kansanedustajaa.

Nyt sinisillä on eduskunnassa 19 kansanedustajaa.

Perussuomalaista irtautuneet siniset on sen syntymästä, kesäkuusta 2017, lähtien mielletty hallituksessa pitkälti keskustan ja kokoomuksen tukipuolueeksi, jonka ansiot keskittyvät siihen, että hallitus pysyy maahanmuuttoasioissa tiukempana kuin ilman sinisiä.

Sinisten kannatuksen kannalta tragedia on siinä, että kansallismieliset äänestäjät näyttävät silti kannatuslukujen perustella valitsevan puolueekseen perussuomalaiset, joka voi sinisiä avoimemmin edustaa heidän arvojaan.

Siniset toivovat kannatuksensa lähtevän vielä rajuun kasvuun. Onhan huhtikuun eduskuntavaaleihin vielä aikaa, he muistuttavat.

Sinisten kannatusta on hyvä verrata vaikka kristillisdemokraatteihin, jotka keräsivät vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 3,5 prosentin kannatuksen ja saivat sillä viisi kansanedustajaa. Sinisten pitäisi siis kahdeksassa kuukaudessa yli nelinkertaistaa kannatuksensa päästäkseen vastaavaan edustajamäärään.

Silloinkin 14 istuvaa kansanedustajaa jäisi rannalle.

Sinisten urakkaa vaikeuttaa sekin, että Lex Soinina tunnetun puoluetukea koskevan lakimuutoksen ansiosta perussuomalaisista loikanneet siniset eivät saa puoluetukea, vaan nuo varat menevät perussuomalaisten eduskuntaryhmälle vaalikauden loppuun saakka.

Hyväksi esimerkiksi sinisten ahdingosta käy työministeri Jari Lindströminhttps://www.hs.fi/haku/?query=jari+lindstromin tilanne. Perussuomalaisten listoilta eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa noussut Lindström oli Kaakkois-Suomen vaalipiirin äänikuningas 9 966 äänellään.

Tuolloin pienimmillä vertausluvulla eduskuntaan pääsi keskustan Ari Torniainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=ari+torniainen, vertailuluvulla 12 358,8.

Toisin sanoen sinisten täytyy kerätä Kaakkois-Suomen ehdokaslistallaan noin 12 400 ääntä saadakseen edes yhden edustajan läpi. Kahden sinisten ehdokkaan pääsy listalta vaatisi vähintään 24 000 ääntä.

Mutta jos siniset kerää Kaakkois-Suomesta vain nykykannatuksensa verran eli prosentin äänistä, sen kokonaisäänimäärä jää 2 500:aan. Eli sinisille yhden paikan saaminen Kaakkois-Suomesta on vaikeaa ja jopa epätodennäköistä.

Vaalirumban tahtia ei tiedetä

Ensi keväästä on tulossa todellinen vaalikimara. Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuussa ja europarlamenttivaalit toukokuun lopussa.

Lisäksi jossain vaiheessa saatetaan pitää maakuntavaalit, jos eduskunta hyväksyy vaalien järjestämiseen tarvittavat lait sote- ja maakuntauudistuksesta.

Maakuntavaalien ajankohta on toistaiseksi täysin auki.

Nykyisen tavoitteen mukaan maakuntien on määrä aloittaa toimintansa vuoden 2021 alussa. Sitä ennen on valittava hyvissä ajoin maakuntavaltuustot, jotta demokraattisesti valitut päättäjät voivat viedä maakuntien valmistelua eteenpäin.

Maakuntavaalit pystytään pitämään aikaisintaan ensi keväänä. Oikeuskanslerin aiemman lausunnon mukaan sote-lakien säätämisen ja maakuntavaalien välillä tulisi olla vähintään kuusi kuukautta.

Jos kaikki kolmet vaalit päädytään pitämään erillään, olisi kyse ennennäkemättömästä vaaliruuhkasta. Onkin mahdollista, että maakuntavaalit yhdistettäisiin eduskuntavaaleihin tai europarlamenttivaaleihin, jotta vaaliähkyltä vältyttäisiin.

Kaikkien kolmen vaalien yhdistäminen on epätodennäköistä. Ajatus on herättänyt innostusta lähinnä kannatuskuopassa olevien sinisten keskuudessa.

Tiivis aikataulu tekee loppukeväästä mielenkiintoisen. Silloin saatetaan käydä kaksia vaaleja samaan aikaan, kun puolueet yrittävät vielä päästä sopuun uuden hallituksen kokoonpanosta ja ohjelmasta.

Toisaalta on hyvä muistaa, että maakuntavaalit voivat jäädä pitämättä, jos sote- ja maakuntauudistus kaatuu eduskunnassa.

Työryhmä: Heta Hassinen HS, Elli-Alina Hiilamo HS, Teemu Luukka HS, Veera Paananen HS, Juha-Pekka Raeste HS, Niko Vartiainen HS