Minua kutsuttiin hipiksi, mutta olin oikeassa, sanoo Pertti Salolainen – ”Ihmis­kunta on matkalla kohti helvettiä, ja meidän suku­polvemme matkustaa vielä ykkös­luokassa”

Tänään lauantaina satavuotisjuhlaansa viettävä kokoomus perustettiin aikoinaan tekemään Suomesta kuningaskunta. Hankkeen tulokset jäivät laihoiksi, mutta puolueen matka jatkui.

Tämänhetkisen eduskunnan ikäpuhemies eli vanhin kansanedustaja Pertti Salolainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pertti+salolainen, 78, on ollut matkassa mukana melko tarkalleen puolivälistä saakka – eli kauan.

”Kun tulin tähän taloon uutena kansanedustajana vuonna 1970, käytävällä saattoi kävellä vastaan Hertta Kuusinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=hertta+kuusinen. Eikö tunnu käsittämättömältä?”

Myön­nettävä on, että tuntuuhan se hieman.

”Yhteis­kunnan jako­linjat olivat silloin jyrkät, ja täällä oli todel­lisia poliit­tisia puolueita. Jopa demarit puhuivat pankki- ja vakuutus­laitosten sosiali­soimisesta. Minä taas liityin kokoomukseen taistellakseni sosialismia ja kommunismia vastaan. Nykyisin kaikki puolueet ovat vähän kuin yhtä mössöä”, Salolainen sanoo.

Hän oli itse mukana tekemässä kokoomuksesta osan tätä ”mössöä”.

Salolainen kuuluu uudistajasukupolveen, joka muovasi 1970-luvulla vanhoilliseksi porvaripuolueeksi lokeroidusta kokoomuksesta nykyisenlaista keskiluokan yleispuoluetta.

Kokoomuksen perinteinen koti, uskonto ja isänmaa -imago kiteytyi Helsingin Sanomien pilapiirtäjän Kari Suomalaisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kari+suomalaisen tunnetuksi tekemään kypäräpappiin.

Jotta kaupunkien nuoriso saatiin kiinnos­tumaan puolueesta, mukaan tuotiin ajatuksia yksilön­vapaudesta ja kansain­välisyydestä.

Salolainen oli monella tapaa puolueensa uuden julkisuuskuvan ruumiillistuma. Hänen taustansa oli kaukana pääomapiireistä Helsingin Vallilassa työväestön asuinalueella, josta hän oli ponnahtanut Lontooseen BBC:n toimittajaksi ja Ylen kirjeenvaihtajaksi.

”Me onnistuimmekin saavuttamaan suosiota nuorten keskuudessa ja tarjoamaan eri tavalla ajatteleville vaihtoehdon. Koska silloinhan nuorissa oli paljon näitä vasemmistolaisia vouhottajia, Vanhan valtaajia ja muita. Se oli kunnon matsia. Puhumistilaisuuksiin kommarit olivat hankkineet häiriköitä pistämään jalkaa eteen, kun yritin nousta lavalle.”

Salo­laista ja muita kokoo­muksen nuoria uudis­tajia, kuten Ilkka Kanervaahttps://www.hs.fi/haku/?query=ilkka+kanervaa ja Ilkka Suomistahttps://www.hs.fi/haku/?query=ilkka+suomista, nimi­tettiin remontti­miehiksi. Vaikka he vastustivat sosia­lismia, he pyrkivät samaan aikaan tekemään puolueesta hallitus­kelpoista presidentti Urho Kekkosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=urho+kekkosen ja Neuvosto­liiton silmissä.

Kasvavista äänisaalistaan huolimatta kokoomus pysyi oppositiossa koko Kekkosen kauden, mikä oli Salolaisen mukaan puolueelle rankan korpivaelluksen aikaa. Nousu hallitukseen vuonna 1987 oli puolueelle käänteentekevä hetki.

Salolaisesta tuli ensin ulkomaankauppaministeri ja vuosikymmenen vaihteen jälkeen puolueensa puheenjohtaja. Hän johti Suomea sekä Eta- että EU-neuvotteluissa, joita hän kutsuu uransa ehdottomiksi huippukohdiksi.

Kokoomus syntyi aikoinaan vahvasti kansallista itsenäisyyttä vaalivaksi säilyttäjäpuolueeksi, mutta lopulta se oli keskeisessä roolissa viemässä Suomea osaksi kansainvälisiä instituutioita.

Turun yliopiston poliittisen historian professorin Vesa Vareksenhttps://www.hs.fi/haku/?query=vesa+vareksen mukaan kokoomuksen ajattelutavan muutoksen mahdollisti nimenomaan sukupolvenvaihdos.

”Toisin kuin edeltä­jänsä, remontti­miesten suku­polvi ei ollut sodassa taiste­lemassa itsenäi­syydestä eivätkä siksi katso­neet kaikkea itsenäi­syyden linssin läpi”, kokoo­muksen historiaa tutkinut Vares sanoo.

Muilta osin kokoomuksen satavuotisen historian aikana tapahtuneita muutoksia on hänen mielestään toisinaan liioiteltu. Vareksen mukaan ei pidä paikkaansa, että kokoomus olisi aiemmin ollut pääomapiirien puolue ja alkanut vasta 2000-luvulla kosiskella esimerkiksi sairaanhoitajia.

”Kokoomus on toki aina ollut lähellä elinkeinoelämää, mutta elinkeinoelämä on aina kritisoinut kokoomusta liiallisten kompromissien tekemisestä. Alempaa keskiluokkaa kokoomus on tavoitellut pitkään, ja puolue oli suosittu terveydenhoitoalan työntekijöiden keskuudessa jo 1970-luvulla.”

Vares kuvaa kokoomuksen sisällä olleen aina niin elinkeinoelämän etuja ajavia arvokonservatiiveja, vahvaa hyvinvointivaltiota kannattavia sosiaalireformisteja kuin talouden vapauttamista havittelevia markkinaliberaalejakin.

Näiden ryhmittymien voimasuhteet ovat vaihdelleet, mutta Vareksen mukaan kokoomus on aina pysynyt varsin maltillisena monien muiden maiden oikeistopuolueisiin verrattuna.

”Nyt kokoomukseen on syntynyt äänekäs markkinaliberaalien ryhmä, mutta vieläkään puolueen johtoon ei tämän siiven edustajia ole kertaakaan nostettu”, Vares sanoo ja viittaa esimerkiksi Elina Lepomäkeen https://www.hs.fi/haku/?query=elina+lepomakeenja Juhana Vartiaiseenhttps://www.hs.fi/haku/?query=juhana+vartiaiseen.

Uutena asiana kokoomuksen ja monien muidenkin puolueiden asialistan kärkeen ovat nousseet ympäristö ja ilmastonmuutos.

Pertti Salolaiselle ympäristöasiat ovat tosin kaikkea muuta kuin uusia.

”Tämä on maailman suurin ja harvinaisin papukaija, hyasinttiara”, hän sanoo ja esittelee omista luontokuvistaan koostamaansa vuosikalenteria, joka on jo 25. hänen tekemänsä.

Luonnonsuojelu oli Salolaisen kärkiteemoja jo hänen uransa alussa. Hän oli mukana perustamassa ympäristöjärjestö WWF:n Suomen-osastoa vuonna 1972.

”Silloin minua kutsuttiin hipiksi, mutta sittemmin on käynyt karulla tavalla selväksi, että minä olin oikeassa. Eduskunnan käytävillä tullaan sanomaan, että sinä näit tämän, sinä olit talon ensimmäinen vihreä.”

Suomea Salolainen sättii turpeen energiakäytöstä ja metsien ”avohakkuuvimmasta”.

Mielipiteiden muuttumista ja päättäjien heräämistä hän pitää tervetulleena mutta pelkää, että nyt on jo liian myöhäistä.

”Olen optimistinen ihminen, mutta tässä asiassa olen pessimisti. Olen jo vuosikymmenten ajan sanonut, että ihmiskunta on matkalla kohti helvettiä, ja meidän sukupolvemme matkustaa vielä ykkösluokassa. Valitettavasti joudun yhä olemaan sitä mieltä.”

Pian konkarilla on nykyistäkin enemmän aikaa luonnon kuvaamiseen ja suojelemiseen, sillä hän ei aio asettua ehdolle kevään eduskuntavaaleissa.

Jaksamisesta ei Salolaisen mukaan ole kyse, vaikka vuoden lopulle kasautuva työtaakka toisinaan koville ottaakin. Hän sanoo pysyneensä kunnossa säännöllisen uimisen ja tenniksen pelaamisen ansiosta.

”Mutta seuraavan vaalikauden päätyttyä olisin jo 83-vuotias. Kyllä tässä täytyy pitää järki kädessä.”

Luopu­misen tuska kolkuttaa jo taka­raivossa, hän myöntää.

”Tiedän, että tulen kaipaa­maan tätä työtä kovasti. Eniten tulen kaipaa­maan kuitenkin tätä yhteisöä ja kaikkia näitä mahtavia ihmisiä tässä talossa.”

Palattuaan eduskuntaan vuonna 2007 kymmenen vuoden diplomaattiuralta Salolainen on pysytellyt pois kuumimmista päivänpoliittisista väännöistä ja keskittynyt leipälajiinsa ulkopolitiikkaan.

Hän on toiminut ensin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja sittemmin varapuheenjohtajana yhtäjaksoisesti paluustaan lähtien.

Silti hän on toisinaan asettunut sisäpoliittisissa kiistakysymyksissä poikkiteloin jopa oman puolueensa johdon kanssa.

Kauppatieteen maisteriksikin aikanaan opiskellut Salolainen on varoitellut sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauden voivan johtaa tilanteeseen, jossa muutamat suuret ulkomaiset yritykset hallitsevat markkinoita ja pääsevät rahastamaan julkista sektoria.

Hän asettui myös ainoana puolueensa kansanedustajana vastustamaan alkoholin myynnin vapauttamista ja vastustaa myös kokoomuksen tavoittelemaa Alkon monopolin purkamista. Hän sanoo nähneensä ”viinan kiroja” elämässä riittävästi jo lapsena.

Aikanaan nimenomaan markkinatalouden puolestapuhujana ja sosialismin vastustajana kokoomukseen liittynyt Salolainen näkee uhkana sen, jos markkinaliberaalit voimat saavat puolueessa liikaa valtaa.

”Yksi suosikkilauseistani on, että markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä.”

Tiettyä ympyrän sulkeutumista voi nähdä siinä, että kokoomuksen uudistajiin itse aikanaan lukeutunut konkari varoittelee viime töikseen seuraavaa sukupolvea menemästä uudistustavoitteissaan liian pitkälle.

Viisi kysymystä:

1. Kuka lobbasi sinua viimeksi?

”Tietoturvayhtiö F-Securen tilaisuudessa puhuttiin maamme suuresta koodaripulasta. Koulutusjärjestelmämme on vinoutunut, ja meiltä puuttuu monilla aloilla osaajia.”

2. Ketä oppositiopuolueen edustajaa arvostat?

”Voisin nimetä helposti kaksikymmentä, mutta jos yksi pitää valita, mainitsen oman sukupolveni edustajan eli Sdp:n älykkään Lauri Ihalaisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+ihalaisen.”

3. Minkä kirjan luit viimeksi?

”En ehdi kovin usein lukemaan kirjoja, mutta viimeksi luin Antti Tuurinhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+tuurin Ikitien. Antti on myös tenniskaverini.”

4. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

”Luonnossa kaikessa rauhassa kulkeminen sekä lapsenlapseni ja perheeni.”

5. Mitä aiot tehdä viikonloppuna?

”Lauantai menee kokonaan kokoomuksen satavuotisjuhlassa. Sunnuntaina aion pitkästä aikaa vetää henkeä. Ehkä pestä pyykkiä ja tehdä jotain hyvää ruokaa.”