Selvitys: Suomalaiset SS-miehet osallistuivat hyvin todennäköisesti juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen – ”Viimeisenä ammuttiin nuorin”

Kansallisarkiston perjantaina julkaistun selvityksen mukaan suomalaiset vapaaehtoiset syyllistyivät SS-joukoissa vuosina hyvin todennäköisesti 1941–1943 sotarikoksiin.

”Suomalaiset eivät hyökkäyksen alussa tienneet saksalaisten tuhoamistavoitteista. He osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen. Pääsääntöisesti suomalaiset suhtautuivat tähän toimintaan kielteisesti”, sanoo Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevahttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+nuorteva.

Selvityksen mukaan suomalaisten sotilaiden päiväkirjat kertovat kiistattomasti, että vapaaehtoiset ovat olleet tietoisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisista.

”On kuitenkin todettava, että käytössä ollut lähdeaineisto ei anna riittävän yksityiskohtaisia tietoja yksittäisten tapahtumien tarkaksi arvioimiseksi”, tutkimuksessa todetaan.

Englanniksi julkaistuun 248-sivuiseen kirjaan The Finnish SS-volunteers and atrocities 1941–1943 on kuitenkin päätynyt muutamia kuvauksia suomalaissotilaiden toimista.

Esimerkiksi joulukuussa 1942 suomalaisia pioneereja oli mukana teloittamassa seitsemää siviiliä ja viittä Venäjän armeijan karkuria Tolskumin kylässä. SS-vapaaehtoisena palvelleen Jaakko Hintikan https://www.hs.fi/haku/?query=jaakko+hintikanpäiväkirjassa kerrotaan, miten teloitettavat vietiin kukkulalle, jossa heidät ammuttiin.

”Nuorin oli 17-vuotias ja seuraava 20 vuotta, muut vanhempia miehiä partoineen. Viimeisenä ammuttiin nuorin. Ensin hän peitti muut maalla ja sen jälkeen oli hänen vuoronsa”, kuvaus kuuluu kirjan englannista suomeksi käännettynä.

Selvityksen mukaan suomalaisia SS-vapaaehtoisia on edelleen hengissä kahdeksan. Heitä ei haastateltu tutkimusta varten.

”Heistä kenenkään osalta lähteissä ei ole mainintoja osallistumisesta väkivaltaisuuksiin”, Nuorteva kertoo.

Tutkimuksessa käytetystä aineistosta ei yleensä ilmene sitä, kuka toimi käskynantajana tai ketkä osallistuivat surmaamisiin. Käskyjä antaneet olivat kesän 1941 hyökkäyssodan aikana saksalaisia upseereita.

Selvityksen tehnyt Lars Westerlund https://www.hs.fi/haku/?query=lars+westerlundon perehtynyt muun muassa 76:n suomalaisvapaaehtoisen päiväkirjoihin. Niissä kerrotaan surmaamisista ja väkivaltaisuuksista, mutta ”usein peitetysti”.

Käytössä olleista lähteistä on kuitenkin pystytty selvittämään, missä yksiköissä suomalaiset palvelivat ja mihin väkivaltaisuuksiin joukko-osastot syyllistyivät.

Kansallisarkiston tutkimus muistuttaa, että SS-divisioona Wikingin sotilaat syyllistyivät muiden saksalaisten divisioonien tavoin tuhoamistoimintaan.

Westerlundin mukaan on mahdotonta sanoa tarkasti, miten moneen murhaan juuri suomalaiset syyllistyivät. Hän kuitenkin huomautti, että pelkästään kesällä 1941 SS-divisioona Wikingin marssireitillä Ukrainassa surmattiin yli 10 000 siviiliä.

Tutkimuksessa selvitettiin myös suomalaisten vapaaehtoisten asenteita kansallissosialismiin. Havaintojen mukaan sotilaiden joukossa oli pieni ydinryhmä, joka pyrki levittämään kansallissosialistista aatetta vapaaehtoisten joukossa.

”Antisemitistisiä näkemyksiä ilmeni sotilaiden sodan aikana pitämissä päiväkirjoissa vain muutamissa tapauksissa, selvästi vähemmän kuitenkin kuin juutalaisten julmaan kohteluun kriittisesti suhtautuvia kommentteja”, tutkimus toteaa.

Sotarikosselvityksen julkistamista ehdittiin siirtää kahteenkin kertaan. Alkuperäisen aikataulun mukaan valmista piti olla marraskuun puolivälissä, mutta tuolloin tarvittiin lisäaikaa englanninkielisen raportin kielentarkistukseen.

Nuortevan mukaan selvitys linjaa tulevaa keskustelua, eikä uusista tutkimuksista ole vielä tietoa. ”Tämä ei ole mikään totuuskomissio”, hän kuvailee nyt syntynyttä lopputulosta.

Hänen mukaansa varsinkin venäläisarkistoissa olisi yhä runsaasti mielenkiintoista aineistoa, jota olisi syytä perata.

Tutkimuksessa myös kritisoidaan varsinkin suomalaisten vapaaehtoisten tekemiä muistelmia ”vaikenemisen linjasta”.

Dosentti Lars Westerlund on aikaisemmin vastannut muun muassa valtioneuvoston kanslian toteuttamasta hankkeesta Suomen sotasurmat 1914–1922.

Kansallisarkiston mukaan Westerlundilla on ollut käytettävissä 75 SS-Wiking -divisioonan suomalaisen vapaaehtoisen päiväkirjaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa käytössä on ollut 54 päiväkirjaa.

Lisäksi työssä on perehdytty Suomessa oleviin viranomais- ja yksityisarkistoihin, kirjeenvaihtoon, valokuviin, sanoma- ja aikakauslehtien artikkeleihin, muistelmiin sekä tutkimuksiin.

Toisen maailmansodan sotarikollisia jäljittävän Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff https://www.hs.fi/haku/?query=efraim+zuroffpyysi selvityksen tekemistä tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä https://www.hs.fi/haku/?query=sauli+niinistoltavuosi sitten tammikuussa.

Tuolloin Zuroffille vastattiin, että Suomi tekee asiasta ”riippumattoman, tieteelliseen tutkimukseen perustuvan selvityksen”.

Keskustelu suomalaissotilaiden toimista Waffen-SS-joukoissa kiihtyi viime syksynä, kun kirkkohistorian dosentti André Swanströmhttps://www.hs.fi/haku/?query=andre+swanstrom julkaisi kirjansa Hakaristin ritarit.

Perjantaina Swanström kertoi mahdollisesti jatkavansa joskus SS-miesten tutkimista. Hän kannusti työhön venäjän kieltä hallitsevia tutkijoita, joille riittäisi työsarkaa Venäjällä ja Ukrainassa.

HS:lle Swanströmin kirjan arvioineen https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005866918.htmlhistorioitsija Oula Silvennoisen https://www.hs.fi/haku/?query=oula+silvennoisenmukaan ”Swanström osoittaa vastaansanomattomasti, että totuttu tarina suomalaisista SS-vapaaehtoisista on ollut liian hyvä ollakseen totta”.

Silvennoisen mukaan suomalaisen SS-liikkeen historiankirjoitus oli siihen asti keskittynyt lähinnä vapaaehtoispataljoonaan ja sen sotatiehen. Taustalla vaikutti professori Mauno Jokipiin https://www.hs.fi/haku/?query=mauno+jokipiinvuonna 1968 julkaisema Panttipataljoona-kirja.

Jokipiin tutkimusta ei mainittu lainkaan Kansallisarkiston selvityksessä.

”Arvovaltaisen tutkijan SS-veteraanien kanssa tiiviissä yhteistyössä luoma kuva on siitä lähtien saanut hallita kenttää yksin. Jokipiin avoimesti ilmaisema tavoite kuvata suomalaiset SS-vapaaehtoiset ’sotilaina siinä missä muutkin’, oli otettu suoraan sodanjälkeisestä Waffen-SS-apologiakirjallisuudesta”, Silvennoinen kirjoitti. Apologia tarkoittaa puolustuspuhetta.

HS haastatteli tämän jälkeen Veljesapu-yhdistystä https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005879564.htmljohtavan Pekka Kääriäisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pekka+kaariaisen, joka ilmoitti Swanströmin sekoittavan kirjassaan ”vellit ja jauhot”.

”Eniten minua koko kirjassa häiritsee, että se on irrotettu ajasta. Swanströmin johtopäätökset olettamien pohjalta ovat vääriä. En myöskään löydä siitä mitään uutta. Kaikki on ollut tiedossa ja tutkijoiden käytössä”, Kääriäinen sanoi.

Veljesavun jäsenet ovat lähinnä entisten SS-miesten sukulaisia. Vuosina 1941–1943 Saksan Waffen-SS-joukoissa oli noin 1 400 suomalaismiestä.

Kääriäisen isä oli SS-mies Keijo Kääriäinen https://www.hs.fi/haku/?query=keijo+kaariainen(1923–2001), jonka päiväkirjat ovat olleet historiantutkijoiden käytössä.

Perjantaina julkistettua selvitystä varten Kansallisarkistossa perustettiin projektiryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Kansallisarkiston pääjohtaja Nuorteva ja varapuheenjohtajana tutkimusjohtaja Päivi Happonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paivi+happonen.

Muut jäsenet ovat professori Pia Letto-Vanamo https://www.hs.fi/haku/?query=pia+letto-vanamoHelsingin yliopistosta, professori Kimmo Rentolahttps://www.hs.fi/haku/?query=kimmo+rentola Helsingin yliopistosta, professori Vesa Tynkkynenhttps://www.hs.fi/haku/?query=vesa+tynkkynen Maanpuolustuskorkeakoulusta, apulaisprofessori Antero Holmila https://www.hs.fi/haku/?query=antero+holmilaJyväskylän yliopistosta, dosentti André Swanström https://www.hs.fi/haku/?query=andre+swanstromja dosentti Oula Silvennoinen, joka toimii Holokaustin uhrien muisto -yhdistyksessä.

Oikaisu kello 17.15: Kuvateksteissä väitettiin aiemmin virheellisesti, että kuvat olisivat suomalaisten SS-miesten lähtöparaatista vuodelta 1943. Kyseessä ei ollut lähtöparaati. Oikaisu kello 17.24: Kirjoituksen aiemmassa versiossa mainittiin, että tutkimus käsittelisi vuosia 1942–1942. Se koskee vuosia 1941–1943. Jutun ensimmäistä lausetta tarkennettu 22.2. klo 16.12: Lisätty tieto siitä, että sotarikoksiin osallistuminen oli hyvin todennäköistä.