Vaalikampanjoissa turvallisuuspolitiikka katoaa lähes näkymättömiin, mutta vaalien jälkeen se voi nousta esiin näyttävästi

Suomessa on tähän mennessä keskusteltu eduskuntavaalien kampanjoissa hyvin vähän turvallisuuspolitiikasta.

Turvallisuuspolitiikasta ei yleensä keskustella muidenkaan länsimaiden vaalien alla. Vaalien jälkeen edessä on kuitenkin tärkeitä päätöksiä siitä, miten Suomi pelaa korttinsa kriisien kyllästämässä maailmassa.

Vaikka turvallisuuspoliittista keskustelua ei saisi vaalien alla lietsotuksi, on kiinnostavaa katsoa tarkemmin vaikenemisen syitä ja vaalien jälkeen edessä olevia linjauksia Suomen asemasta lähialueillaan ja maailmassa.

 

Yleisesti turvallisuuspolitiikalla on vaikea saada ääniä.

Kysymykseen turvallisuuspoliittisten puheenvuorojen niukkuudesta voi vastata helpoimmin toisella kysymyksellä.

Voiko eduskuntavaaliehdokas tulla valituksi kansanedustajaksi puhumalla äänestäjille ulko- ja turvallisuuspolitiikasta? Yleensä vastaus on, että ei voi. Siksi siitä ei puhuta.

Poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi Sdp:n Erkki Tuomioja https://www.hs.fi/haku/?query=erkki+tuomiojaja kokoomuksen Ilkka Kanerva https://www.hs.fi/haku/?query=ilkka+kanervaovat tehnet ulkopolitiikan osaamisesta päälajinsa. Vielä harvinaisempia ovat yhden asian poliitikot, kuten perussuomalaisena eduskuntaan valittu, nykyään sinisiä edustava puolustusministeri Jussi Niinistöhttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+niinisto, joka puhuu vain sotaväestä.

Yleisesti turvallisuuspolitiikalla on kuitenkin vaikea saada ääniä. Ilmiö ei rajoitu näihin vaaleihin eikä Suomeen. Samaa asiaa hämmästeltiin viime syyskuussa ennen Ruotsin valtiopäivävaaleja.

Kysymys keskustelun vähyydestä on tällä kertaa tavallista painavampi, koska maailmassa on tapahtunut päättyvän nelivuotisen vaalikauden aikana suuria muutoksia. Muutosvauhti jatkunee kiivaana.

Tämäkään ei silti riitä nostamaan ulkopoliittista ja sotilaallista turvallisuutta vaaliteemaksi. Siihen tarvitaan äänestäjien elämään välittömästi vaikuttavia tapahtumia. Sellainen oli yhdysvaltalaisille äänestäjille Irakin sota, jonka Barack Obama https://www.hs.fi/haku/?query=barack+obamalupasi lopettaa tullessaan valituksi ensi kertaa presidentiksi vuonna 2008.

Äänestäjien kannalta katsottuna turvallisuuspolitiikka on etäistä. Kyseessä ei ole samanlainen ihmisten päivittäisessä käytössä oleva hyödyke kuin koulutus tai terveydenhuolto. Kyselyissä ihmisille tärkeimmistä teemoista ja suurimmista huolenaiheista kansainvälinen turvallisuus jää usein kärkikymmenikön loppupäähän.

 

Avainsana oli ja on edelleen konsensus.

Kansallisella turvallisuudella on ollut merkitystä menneissä vaaleissa, mutta tavalla, joka enemmän vaimensi keskustelua kuin kannusti siihen. Avainsana oli ja on edelleen konsensus eli laaja yksimielisyys ulkopolitiikan peruslinjauksista.

Viime vuosina se on tarkoittanut käytännössä presidentti Sauli Niinistön https://www.hs.fi/haku/?query=sauli+niinistonaseman vahvistumista ulkopolitiikassa pääministerin ja valtioneuvoston aseman kustannuksella.

Kun tasavallan presidentti viikonvaihteessa kaipasi vaalikampanjoinnissa keskustelua tulevista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksista, puoluejohtajilta voi odottaa puheenvuoroja, joissa he ilmoittavat olevansa linjauksista samaa mieltä kuin tasavallan presidentti.
Laajalla yksimielisyydellä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on merkitystä vaikeina aikoina, mutta samalla sen ylläpitäminen voi vaikeutua.

Kun katsoo runsaat neljä vuotta sitten vaalikauden alkaessa käsillä olleita kansainvälisiä paineita, niistä yksikään ei ole kokonaan helpottanut, ja rinnalle on noussut tukku uusia.

Muutokset maailmalla ja Suomessa nousevat näkyviin vaalien jälkeen käynnistyvissä hallitusneuvotteluissa ja yksityiskohtaisemmin, kun hallitus laatii eduskunnalle selonteot ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä puolustuksesta. Tällöin hahmottuu myös se, miten pääministeri rajaa asemansa ulkopolitiikassa suhteessa presidenttiin.

Esille nousevista teemoista vanha tuttu on Suomen suhde puolustusliitto Natoon ja sitä kautta Venäjään.

Suhteesta Natoon on kovin vaikea keksiä uutta sanottavaa. Kysymyksiä pitää kuitenkin täsmentää, kun linjana on se, että Nato-jäsenyyttä ei nyt haeta mutta tie hakemukselle pidetään esteettömänä. Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Yhdenlaista rajanvetoa nähtiin loka–marraskuussa Norjassa järjestetyssä Naton suuressa Trident Juncture -sotaharjoituksessa, johon osallistui Suomesta Maa-, Meri- ja Ilmavoimien yksikköjä. Yhdysvaltojen strategiset B-52-pommikoneet eivät kuitenkaan päässeet käyttämään harjoituksessa Rovaniemen lentokenttää.

Kielteistä päätöstä pommikoneista voi tulkita niin, että Suomi tekee päätökset alueensa käytöstä kriisissä tilanteen mukaan eikä etukäteen kuten Ruotsi. Erolla ei välttämättä olisi tiukan paikan tullen erityistä merkitystä, mutta tällaisia asioita Suomi säätää puolustusyhteistyössä.

Puolustusyhteistyön tiivistyminen Ruotsin ja muiden Länsi-Euroopan maiden sekä Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa on mitä todennäköisintä, eikä länsimaiden ja Venäjän suhteiden jännitteille ole näköpiirissä loppua. Epävarmuutta ylläpitävät presidentti Donald Trumphttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trump ja toistaiseksi vielä vaatimaton näyttö Euroopan omista puolustushankkeista.

 

Ainakin puheiden tasolla ilmastonmuutos on aiheista helpoin. Kiina on kaikilla tasoilla niistä vaikein.

Niin sanottu kova turvallisuus on kuitenkin suhteellisen helppotajuista verrattuna siihen, mitä muuta on ilmaantunut taivaanrantaan.

Aivan eri tavalla kuin selontekotyössä neljä vuotta sitten rinnalle ja ohi nousevat ilmastopolitiikka, jo edellä mainittu Trump ja ennen kaikkea Kiina, joka valtapolitiikka on osoittautunut kovaotteiseksi.

Euroopan suunnastakin pitää olla sanottavaa brexitin keskellä ja Suomen EU-puheenjohtajuuden alkaessa heinäkuun alussa.

Ainakin puheiden tasolla ilmastonmuutos on aiheista helpoin. Kiina on kaikilla tasoilla niistä vaikein.

Erityisen huolestuttavalta Kiina näyttää, kun katsoo, miten pelokkaalta sen oma johto vaikuttaa. Samalla kun Kiinan johto turvautuu kovaan ja usein myös kömpelöön vallankäyttöön maailmalla, se vainoaa uuden teknologian suomalla kuristusotteellahttps://dynamic.hs.fi/2019/uiguurimuslimit/?_ga=2.90593625.295254589.1553430943-275578614.1553071083 uiguurivähemmistöään ja arvostelijoitaan sekä Kiinassa että sen rajojen ulkopuolella.

Suomelle Kiina on kuitenkin tosiasia ja kasvava talousmahti, johon pitää olla toimivat yhteydet. Siinä on tekemistä seuraavalla vaalikaudella.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on taas kerran toiminut toisin kuin useimmat aihepiirit. Vaalikampanjoissa sen merkitys pienenee lähes näkymättömiin mutta nousee taas korkeuksiin vaalien jälkeen. Edessä voi olla erityisen näyttävä nousu.