Politiikka
Annika Saarikon päätös pani miettimään, pitäisikö suomalaisnaisten oppia olemaan huonompia äitejä
Näin kirjoitti Annika Saarikko https://www.hs.fi/haku/?query=annika+saarikkokeskiviikkona perustellessaan, miksi ei pyri puolueensa puheenjohtajaksi. Hänen toisen lapsensa on määrä syntyä reilu viikko sen jälkeen kun keskusta valitsee syksyllä uuden puheenjohtajan.
Jokainen pikkulapsen vanhempi samastuu Saarikon päätökseen. Yöheräily, norovirus, hammas puhkeamassa ja keskustan ryhmäkokous aamulla? Ei kiitos. Se, että pystyisi jotenkin selviämään kaikesta, ei tarkoita, että pitäisi selvitä kaikesta.
Tässä ei kuitenkaan ole kyse vain Saarikosta, vaan jostain, joka toistuu suomalaisessa politiikassa vuosikymmen toisensa jälkeen. Jälleen yksi nainen vetäytyy hakemasta haastavaa tehtävän lapsen takia, toki omasta halustaan.
”Todellista tasa-arvoa on se, että voin myös sanoa ei”, Saarikko sanoi keskiviikkona.
Mutta miksi tämä todellinen tasa-arvo johtaa yhä siihen, että perheellinen mies päätyy helpommin pomoksi tai puheenjohtajaksi kuin nainen? Eduskuntapuolueiden johtajista naisia on kolme, miehiä kuusi, jos Liike Nyt lasketaan mukaan. Saarikon jälkeen vahvin ehdokas keskustan johtoon on Antti Kaikkonen.https://www.hs.fi/haku/?query=antti+kaikkonen. Hänelläkin on pieniä lapsia.
Suomalaisten naisten kannattaisi katsoa asiaa tästäkin näkökulmasta: olemme maailman mittakaavassa ihan parhaita äitejä. Meillä on neuvolat, äitiyspakkaukset, lapsilisät ja vuoden äitiyslomat, jollaisia ei ole missään muualla kuin Pohjoismaissa. Puhumattakaan siitä, että isätkin voivat jäädä kotiin.
Jos Saarikko olisi pitänyt vaikka kolmen kuukauden äitiysloman, minkä keskusta olisi hoitanut sijaisjärjestelyin, hänen vapaansa olisi samanpituinen kuin monien ranskalais- ja amerikkalaisäitien koko vanhempainvapaa. Yhdysvalloissa on tavallista palata kolmen kuukauden jälkeen työelämään.
Ei se helppoa ole, eikä sen pitäisi olla tavoite, mutta arvatkaa mitä: eivät amerikkalaiset pidä itseään surkeina äiteinä tai kuvittele aiheuttavansa lapselleen pysyvää vahinkoa. Se, mikä meille on kauhistus, on heille normaalia.
Kuten myös suomalaisille yrittäjille. Monelle heistäkin vuoden äitiysloma on utopia.
Siksi suomalainen äitiyskeskustelu, jossa pohditaan tosissaan, voiko lapsen panna päivähoitoon ennen kolmea ikävuotta, saattaa kuulostaa suurimmassa osassa muuta maailmaa paitsi absurdilta, myös vähän loukkaavalta. Ajattelevatko suomalaiset oikeasti, että koko muu maailma pilaa lastensa elämän jo taaperona?
Saarikko teki ratkaisun, joka on varmasti hänelle paras, ja sitä pitää kunnioittaa. ”Teen, kuten sydämessäni tuntuu oikealta. Ja se on ainut pätevä mittari”, hän kirjoitti.
Silti toivon, että joskus vastaavissa tilanteissa suomalaisnaiset laskisivat rimaa. Meidän pitäisi osata olla vähän huonompia äitejä, jotta voisimme olla vähän parempia – vaikka sitten puoluejohtajia.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Kolumnit Seuraa
- Annika Saarikko Seuraa
- Tasa-arvo Seuraa
- Laura Saarikoski Seuraa
Kommentit