Kommentti: Miksi perussuomalaiset ei halua istua eduskunnassa oikealla? Yksinkertainen kysymys kertoo politiikasta paljon enemmän kuin arvaisi

Kesällä 1789 Pariisin liepeillä yritettiin sovittaa isoja egoja istumaan isoon saliin.

Ranskassa oli tekeillä vallankumous, jonka alkumainingeissa säätyjen edustajat väänsivät siitä, miten kriisi pitäisi ratkaista. Pohdinnassa oli esimerkiksi, onko huikentelevaisella kuninkaalla yhä lopullinen päätösvalta, vai onko viimeinen sana uudella kansankokouksella, siis entisillä alamaisilla.

Kuten arvata saattaa, tunteet olivat pinnassa. Ne, jotka eivät pitäneet kuninkaan ja aristokratian vallasta, halusivat istua porukassa. Ne, joiden mielestä aatelisten ja kuninkaan muinainen yliote – ancien régime – oli hieno homma ja kenties säilyttämisen arvoinen, halusivat myös istua porukassa.

Kuninkaan vastustajien porukka eli vallan uusjakajat istuivat kansankokouksen puhujanpöntöstä katsoen vasemmalle. Kuningassysteemin kannattajat taas asettuivat vähitellen oikealle. Siinä sitä sitten kyräiltiin.

Poliittisten istumakarttojen historia aloitetaan usein tästä Ranskan vallankumouksen suuresta tuolileikistä. Koska Ranska vielä tuolloin oli yksi maailman navoista, syntyi tästä tapa kuvata poliittisia eroja laajemminkin. Vasemmistossa ovat ne, joiden mielestä asiat ja valta pitäisi panna radikaalisti uusiksi – progressiiviset tai liberaalit. Oikeistossa taas ovat ne, joiden mielestä perinteet ja vanha maailma ovat ihan hyvä – konservatiivit.

Kun tultiin 1900-luvulle, vasen laita alkoi tarkoittaa rahan ja vallan uusjakoa ajaneita sosialisteja ja kommunisteja, joiden sakeusaste tosin vaihteli. Oikeistossa taas olivat ne, joiden mielestä rahantekoon ei pitänyt valtion niin puuttua, eikä yksityisomistusta ja yksilönvapauksia murentaa.

Talouspolitiikassa vasemmistolla alettiin tarkoittaa karkeasti ottaen niitä, jotka painottavat veroja ja valtion roolia, oikeistolla taas niitä, jotka painottavat yrityksiä ja yksilöiden päätöksiä, ja näin myös matalampia veroja.

Tämä jako säilyi poliittisella kartalla pitkään, mutta nyt se on murtumassa. Tuoreimman esimerkin Suuren Tuolijatkumon natinasta antoivat Suomen poliittiset puolueet torstaina.

 

HS:n vaalikoneen vastausten perusteella perussuomalaiset sijoittuu taloudellisella oikeisto–vasemmisto mittarilla melko tarkasti keskelle.

Eduskunnan muut puolueet haluavat osoittaa perussuomalaisille paikan https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006091140.htmleduskunnan istuntosalin oikeasta laidasta. Veto on sekä symbolinen että käytännöllinen.

Käytännöllisesti katsoen eduskunnan oikea puoli sijaitsee osin medialehterin alla. Voi siis olla, että oikealla istuvat pääsevät kuviin harvemmin kuin ne, jotka istuvat salin keskellä. Jos haluaa ajatella niin, perussuomalaisten sijoittaminen oikealle voisi siis olla jonkinlaista käytännön kiusantekoa.

Käytännön kiusaa näytti painottavan myös puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-ahohttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+halla-aho perjantaina sosiaaliseen mediaan lataamassaan viestissä:
Kysymys osoittautui niin vaikeaksi, että eduskunnan puhemiesneuvosto päätti perjantaina siirtää https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006092178.htmlkoko kysymyksen ensi viikolle.

Ei ihme, sillä symbolisena tekona sijoitus on monimutkaisempi. Onko perussuomalaiset oikeistolainen puolue?

Vastausta voi haarukoida esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustajien HS:n vaalikoneeseen antamista vastauksista. Niiden perusteella perussuomalaiset sijoittuu taloudellisella oikeisto–vasemmisto mittarilla melko tarkasti keskelle:

Absoluuttisesti ottaen perussuomalaiset ei siis ole oikeistopuolue – mutta suhteessa muihin se ei ole keskimääräinenkään. Taloudellisesti perussuomalaisia oikeammalla ovat vain kokoomus ja Liike Nytin Harry Harkimohttps://www.hs.fi/haku/?query=harry+harkimo.

Arvokartan toinen akseli yrittää hahmottaa puolueiden sijannin suhteessa arvoihin, esimerkiksi elämäntapaan ja vapaamielisyyteen. Tässä suhteessa perussuomalaiset on selvästi eduskunnan konservatiivisin puolue, lähelle pääsee vain piskuinen kristillisdemokraatit. Konservatiivisimpaan laitaan puolueen vie esimerkiksi suhde maahanmuuttajiin ja vähemmistöihin oikeuksiin. Tässä mielessä perussuomalaiset siis on eduskunnan ”arvo-oikeistolaisin” puolue.

 

Suhteessa olemassaolevaan liberaaliin valtaan puolue on siis ”uudistaja” ja voisi näin sijaita myös äärivasemmalla – mutta joka tapauksessa äärijossakin.

Jos noudatetaan Ranskan vallankumouksen jakoa uudistajiin ja säilyttäjiin, perussuomalaisten sijoittaminen istumajärjestykseen on oikeastaan melko vaikeaa. Puolue uskoo ”perinteisiin” arvoihin, mutta on käytännössä näistä asioista aivan eri mieltä kuin suuri osa muusta eduskunnasta. Suhteessa olemassaolevaan liberaaliin valtaan puolue on siis ”uudistaja” ja voisi näin sijaita myös äärivasemmalla – mutta joka tapauksessa äärijossakin.

1900-luvun puhtaammassa taloudellisessa jaossa eduskunnan äärioikealle taas kuuluisi kokoomus, joka sekin tosin on tässä suhteessa sisäisesti osin jakautunut.

Perussuomalaisten tilanne kertoo oikeasti politiikan laajemmasta uusjaosta, josta kirjoitin heti eduskuntavaalien jälkeenhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006072144.html. Puolueiden sijoittelu perinteisiin avaruuksiin on yhä vaikeampaa, kun politiikan keskiössä ovat identiteetit, elämäntavat ja ajan jättimäiset kysymykset, kuten globalisaatio ja ilmastokriisi. Kun kaikki nämä kietoutuvat yhteen, syntyy uusi poliittinen jako, jossa ”vasemmisto” ja ”oikeisto” eivät enää ole ainoita mielekkäitä mittareita.

Politiikan tutkijat ovat jo pitkään jakaneet puolueita vasemmiston ja oikeiston sijasta niin sanotulle GAL–TAN-akselille. Akselin toisessa päässä ovat vihreät, vaihtoehtoiset ja yksilöä korostavat arvot (Green, Alternative, Libertarian). Näiden vastapari taas ovat perinteiset, autoritääriset ja nationalistiset arvot (Traditional, Authoritarian, Nationalist). Tätä jakoa tavoittelee myös HS:n arvokartan konservatiivi–liberaali-jako.

Jako on järkevä, sillä se tavoittaa perinteistä oikeistoa ja vasemmistoa paremmin nykypolitiikan kipupisteet, kuten sukupuolen, vähemmistöjen oikeudet ja suhteen ilmastonmuutokseen. Se myös jakaa monet vanhat puolueet keskeltä kahtia: esimerkiksi kokoomus ja Sdp elävät jatkuvaa identiteettikriisiä, koska puolueita revitään tällä akselilla kahteen suuntaan.

Kaikkein edustavin istumajärjestys eduskunnalle voisikin löytyä juuri tältä akselilta. Silloin HS:n vaalikoneen perusteella äärivasemmalla istuisivat vihreät, heidän jälkeensä tulisi vasemmistoliitto, Rkp, Liike Nyt ja vasta sitten Sdp.

Oikealta lukien äärimmäisenä olisivat perussuomalaiset, sitten kristillisdemokraatit, sitten keskusta ja vasta sitten kokoomus – kuin sattumalta Sdp:n vieressä.

Perussuomalaisten sijoittaminen äärioikealle voi siis olla aivan oikea ratkaisu. Mutta sen tehdessään muiden puolueiden pitäisi miettiä myös omat paikkansa kokonaan uusiksi.

Kirjoittaja on HS:n talouden ja politiikan toimituksen esimies.

Juttuun lisätty klo 12.35 Jussi Halla-ahon perjantain kannanotto. Kello 13.12 lisätty eduskunnan puhemiesneuvoston päätös siirtää päätöstä ensi viikkoon.