Kolumni: Uusi hallitus voi aiheuttaa hyvän kierteen, tai sitten joudun pettymään – myös oikeus toivoa ja pettyä kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan

Kokoomus ja perussuomalaiset ehtivät tuomita Antti Rinteen https://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinteen(sd) hallituksen epäonnistuneeksi ennen kuin sitä oli edes nimitetty. Se ei yllättänyt, sillä se on opposition rooli tässä näytelmässä.

Yllättävää on sen sijaan ollut, kuinka vahvaa on ollut mielialan muokkaus uutta hallitusta vastaan myös osassa asiantuntijakaartia ja mediaa.

Mediassa oli hallitusneuvottelujen aikana ”varmoja tietoja”, kuinka tuleva hallitus aikoo tukahduttaa yrittämisen uusilla ankarilla veroilla ja syöstä julkisen talouden takaisin velkaantumiskierteeseen. Maanantaina julkistettu hallitusohjelma osoittaa, että katetta pelon lietsonnalle oli vähän, jos lainkaan.

Ohjelman julkistamisen jälkeen kritiikki on siirtynyt koskemaan sitä, että hallituksen tavoitteekseen asettama 75 prosentin työllisyystavoite voi olla epärealistinen. Hallitus esittää sen saavuttamiseksi vähän keinoja, mutta rakentaa kuitenkin mittavan uudistusohjelmansa sen varaan, että tavoite täyttyisi ja näin kertyisi varoja uudistusten toteuttamiseen.

Tälle kritiikille onkin perusteita. Oletettua heikompi talous- ja työllisyyskehitys voi todella viedä pohjan koko uljaalta uudistusohjelmalta. Mutta ei hallitus pelkkien toiveiden varaan rakenna. Se nimittäin varautuu myös huonoon kehitykseen. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus tarkastelee vuosittain työllisyystavoitteensa täyttymistä ja tekee tarvittaessa korjausliikkeitä.

Toiveita voidaan sitä paitsi yhtä hyvin nimittää tavoitteiksi. Jos hallitus ei olisi asettanut tavoitteita, arvostelijat moittisivat sitä tavoitteiden ja kunnianhimon puutteesta.

Rinteen hallitus on sekä pohjaltaan että ohjelmaltaan hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Näyttää siltä, että tätä on vaikea hyväksyä paitsi opposition myös niin sanottujen asiantuntijoiden, jotka ovat useimmiten pankkien ja muun talouselämän edustajia.

Sitä, että politiikka ja sen tekijät aika ajoin vaihtuvat, kutsutaan demokratiaksi. Myös vasemmistolla ja vihreillä on oikeus hallitusvaltaan, kun kansa antaa siihen vapaissa vaaleissa valtakirjan. Jos maassa saa harjoitta oikeistolaista politiikkaa, saa myös vasemmistolaista ja vihreää tai vihervasemmistolaista. Yllättävän monet näyttävät tämän unohtaneen.

Hallitukseen on tulossa kolme vaalivoittajaa – Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto – kannatuksensa säilyttänyt Rkp ja murskatappion kärsinyt keskusta, joka on kuitenkin valmis muuttamaan perusteellisesti politiikkaansa. Syntyvällä hallituksella on eduskunnan selvän enemmistön ja siten myös äänestäjien enemmistön tuki. Hallitusohjelma taas ilmentää hyvin kansalaisten enemmistön vaaleissa ilmaisemaa muutostahtoa.

Suomi on saamassa pitkästä aikaa hallituksen, hallitusohjelman ja ministeristön, jotka antavat aihetta toiveikkuuteen. On mahdollista, että nyt on käynnistymässä monenlaisen hyvän kierre.

Myönnän avoimesti, että omat arvoni vaikuttavat myönteisiin odotuksiini. Omat arvothan vaikuttavat kaikkien muidenkin arvioihoin – myös heidän, jotka eivät näe uudessa hallituksessa ja sen ohjelmassa mitään hyvää.

Antti Rinteen ja Juha Sipilän https://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipilan(kesk) hallitukset eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Leikkauksista, sanelusta ja konfliktien rakentamisesta siirrytään tulevaisuuteen panostamiseen, kannustamiseen ja yhteistyöhön. Työttömiä ja pienituloisia ei enää nöyryytetä. Koulutuksesta, tieteestä, tutkimuksesta ja kulttuurista ei enää leikata. Niitä ei enää vähätellä, vaan niihin sijoitetaan lisää.

Sipilän hallituksen työtä leimasivat hätäiset, huonosti valmistellut esitykset, niiden perumiset ja ainaiset perustuslailliset ongelmat. Hallitustyö muuttunee vakaaksi ja pitkäjänteiseksi nyt, kun isoja asioita, kuten sote-uudistusta, aletaan jälleen valmistella laajapohjaisissa parlamentaarisissa komiteoissa ja työmarkkinajärjestöt kytketään työllisyystoimien etsimiseen.

On hyvin mahdollista, että joudun pettymään, niin kuin kaikki muutkin tähän hallitukseen toivonsa panevat. Myös oikeus toivoa ja pettyä kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan. Ja vajaan neljän vuoden kuluttua on jälleen vaalit, joissa voimme vaihtaa politiikan ja sen tekijät, jos niin haluamme.

Annettakoon sitä ennen uudelle hallitukselle kuitenkin tilaisuus yrittää.

Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.