Politiikka

Suomella on työhullu ulkoministeri, joka lähettää alaisille sähköpostia keskellä yötä ja joka puuhasi ensitöikseen yhden rauhansopimuksen

Uusi ulkoministeri Pekka Haavisto vaihtaa lounastuntinsa tapaamisiin ja oli ainoa ministeri, joka jätti kesälomansa väliin. Työtahti saa virkamieskunnan hengästymään. Vyön alla on jo parikymmentä ulkomaanmatkaa ja yksi rauhansopimus – ja homma on vasta aluillaan.

Puhe suurlähettiläskokouksessa, Iranin ulkoministerin tapaaminen, suurlähettilästapaamisia, Ranskan eurooppaministerin tapaaminen, lisää suurlähettilästapaamisia, tasavallan presidentin esittely, lento New Yorkiin, YK:n pääsihteerin tapaaminen, lento takaisin Helsinkiin, Lystilauantain viettoon Hyvinkäälle…

Tässä on vain pieni osa tekemisten kirjosta, joka on merkitty uuden ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) kalenteriin 19. elokuuta alkaneella työviikolla.

Jos yhden asian kuulee ulkoministeriön eli UM:n ihmisiltä, niin sen, että heillä on kesäkuun alusta alkaen ollut pomonaan ahkera ihminen. Varsinainen Duracell-pupu, aamusta iltaan väsymättä rientävä ja alaisensa koville paneva työmyyrä.

Haaviston poliittinen erityisavustaja Joel Linnainmäki sanoo, ettei ole tavatonta saada Haavistolta viestejä keskellä yötä. ”Onhan tämä vähän sellaista 24/7-tyyppistä työtä”, luonnehtii diplomaattiavustaja Miia Rainne.

Linnainmäki kertoo, että ”ei tässä oikein tunteja lasketa. Sitä on vähän niin kuin olisi aina töissä. Minulle tämä sopii, kun otan tämän neljän vuoden projektina.”

Rainne puolestaan korostaa, että ei hän suinkaan aina konttorilla ole, ja ministerin käytettävissä on koko 800 hengen vahvuinen henkilöstö Helsingissä ja 500 edustustoihin lähetettyä virkamiestä. Haavisto tekee paljon, mutta osaa myös teettää muilla.


Joitakin 61-vuotiaan Haaviston aktiivisuus ilahduttaa ja toisten mielestä välillä lipsutaan säheltämisen puolelle. Kun Haavisto saapuu jonkun suurlähettilään asemamaahan, virkakunnalla on edessä tukalat paikat kalenterisulkeisten, tapaamisten uudelleenjärjestelyjen ja jatkuvien hienosäätöjen kanssa. Mutta tämähän tiedetään jo Haaviston kahdelta aiemmalta ministerikaudelta (ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä 1995–1999 ja kehitysministerinä 2013–2014).

”En kuullut mitään ilonkiljahduksia, mutta on hän hirveän kunnianhimoinen”, sanoo yksi nimettömänä puhuva pitkän linjan UM-virkamies Haaviston noususta ministeriksi.

Toinen virkamies taas riemuitsee, että ulkopolitiikassa olisi tapahtunut merkittävä laatu- ja tehokkuusloikka Haaviston tultua Timo Soinin (sin) seuraajaksi. ”Suomen ulkopolitiikan aktiivisuus on todella lisääntynyt, tuplaantuminen ei riitä.”

”Paljon näkee uupuneita naamoja, mutta on ainakin tekemistä”, sanoo kolmas.

Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelmassa ulko- ja turvallisuuspolitiikalle on varattu paljon enemmän sivuja ja yksityiskohtia kuin edeltävän Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa. Tavoitteet ovat myös idealistisempia. Tällä kertaa luvataan myös edustustoverkon laajentamista, mikä on ilahduttanut monia UM:n virkamiehiä.

Afrikan merkitystä painotetaan edeltävää hallitusta ponnekkaammin ja ilmastonmuutos on nostettu ensiarvoiseen rooliin. Kunnianhimosta kertoo otsikko: ”Suomi kokoaan suurempi maailmalla”.

Haaviston mielestä hallitusohjelmassa näkyvät kauttaaltaan hänen ja vihreiden tärkeinä pitämät asiat, kuten YK:n merkitys, naisten ja tyttöjen rooli kehittyvissä maissa, pohjoismaisen yhteistyön sekä EU-yhteistyön korostaminen.

Haavisto sanoo kuitenkin, että myös Sipilän porvarihallitus ansaitsee ulkopolitiikastaan kiitosta. Hänen mukaansa esimerkiksi Sipilän aktiivisuus EU-asioissa kasvoi vuosien mittaan. Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) taas yllätti perusteellisesti syventämällä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ja tapaamalla kollegansa Peter Hultqvistin peräti 50 kertaa.

”Jos joku olisi sanonut hänelle ennen ministerikautta, että olet sitten se ministeri, joka istuu eniten ruotsalaisten kanssa, kukaan ei olisi uskonut, eikä hän olisi itsekään uskonut”, Haavisto sanoo nauraen.

Edeltäjäänsä Soiniakin hän kehuu hyvästä yhteistyöstä, pyysihän Soini Haavistoa toimimaan Suomen rauhanvälittäjänä. Mutta Soini saa myös toruja. Haaviston mielestä Soinin osallistuminen esimerkiksi abortin vastaiseen mielenosoitukseen Kanadassa virkamatkan yhteydessä oli harkitsematon teko.

”Poliitikoilla pitää olla sananvapaus. Mutta sitten tulee ulkoministerien kohdalla, että ne asiat mitä sanoo, ne mielletään Suomen ulkopoliittisiksi kannanotoiksi ja linjavedoiksi. Siinä tarkkuuden pitää olla suurempi”, Haavisto sanoo.


Eräs UM:n virkamies ajattelee, että Suomeen suhtaudutaan ainakin EU-piireissä nyt paljon myönteisemmin, kun ulkoministeri on vaihtunut homoliittoja ja aborttia vastustavasta populistiliikkeen arvokonservatiivista vihreään liberaaliin julkihomoon.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu sanoo, että tähän maailmanaikaan ei ole kuitenkaan erikoista, jos ministeriksi nousee seksuaalivähemmistön edustaja. Euroopassa on nähty puolenkymmentä avoimesti homoseksuaalia pääministeriäkin, Islannista Serbiaan.

”Ei se ole mikään ihmejuttu tai kysymys suuntaan tai toiseen.”

Pesu arvelee, että Soinille ulostulot arvokysymyksissä olivat enimmäkseen sisäpoliittiseen kulutukseen suunnattua ”härnäämistä”.

”Soini ihan kiltisti luki virkamiesten puheet eri monenkeskisissä kokoontumisajoissa ja puhui naisten oikeuksien puolesta”, Pesu sanoo.

EU:n mätkimisellä mainettaan rakentanut Soini oli myös ahkera ja usein innokas EU-kokousten osallistuja, paljon julkikuvaansa euromyönteisempi ja asioihinsa paneutunut ministeri.

Mutta nyt on siis valta vaihtunut ja uudet kasvot maailmalla, ja niitä Haavisto on alkanut vauhdilla esitellä. Hän oli kesäkuussa aloittaneen Antti Rinteen (sd) hallituksen ministereistä ainoa, joka ei pitänyt kesälomaa.

Ulkomaanmatkoja on kertynyt jo parikymmentä. Kun suurlähettiläät kokoontuivat Helsingissä elokuun puolivälissä, Haavisto yritti tavata heistä jokaisen. Tällainen ei Miia Rainteen mukaan ole ainakaan viime vuosina ollut yleistä, eikä se Haavistonkaan kalenterin puolesta täysin onnistunut.

Suomella on 73 suurlähetystöä ja niiden lisäksi 17 muuta edustustoa maailmalla. Rainteen ja Linnainmäen mukaan Haavisto haluaa aidosti kuunnella ja hyödyntää tätä asiantuntijaverkostoa, vaikka hän varsin marinoituneen maailmankuvan kanssa työnsä aloittikin.

Mutta Haaviston kanssa tapaamiseen ei kannata tulla lonkalta ammuskelemaan, eikä hän välitä kuulla, että jokin hänen toivomansa asia ei järjesty.

”Kyllä minä saatan kuohahtaa, jos joku asia menee kiville, tai aikataulullisesti joku asia ei onnistu niin kuin on suunniteltu. Tai jos tulee joku löperö briiffi, josta pitäisi ministerin sanoa jotakin selkeää.”

Suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa Haavisto totesi heti alkajaisiksi, että on pahoillaan ihmisten lomien sotkemisesta.

”Päivärytmini on sellainen, että minulla ei kauheasti lounastaukoja tai tämmöisiä ole, ja sekin ehkä oli täällä vähän yllätys. Että se mikä on työaikaa, koetan käyttää sen tehokkaasti. Itse tykkään sellaisesta nopeasta rytmistä. ”

Kun ei pidä lounastaukoja tahi lomia, kalenteriin mahtuu enemmän.

Ministerin ahkeruus tiedettiin ennalta jo Brysselissäkin. Haavisto oli ollut ulkoministerinä vasta kuukauden, kun EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini pyysi häntä edustamaan unionia Sudanin rauhanneuvotteluissa.

Haavisto tarttui kutsuun ja lenteli tapaamisiin eri puolille Afrikkaa ja Lähi-itää (Sudan, Egypti, Etiopia, Saudi-Arabia, Arabiemiraatit). Ja kappasta vain, runsasta kuukautta myöhemmin Sudanissa allekirjoitettiin sopimus kolme vuosikymmentä kestäneen diktatuurin ja sotilasvallan lopettamisesta.


Räjähtävää lähtöä Sudanin rauhanprosessin tukemiseen auttoi se, että Haavisto toimi jo runsas vuosikymmen sitten EU:n erityisedustajana ja YK:n erityisasiantuntijana Sudanissa yrittäen ratkoa silloista Darfurin kriisiä. Haavistoa kehuttiin siitä, että hänellä on ilmiömäinen kyky rakentaa verkostoja kansanmurhaa muistuttaneen konfliktin kaikkiin osapuoliin.

Sattumallakin oli osuutta asioihin. Suomi aloitti heinäkuun alussa EU-puheenjohtajakauden, Mogherinilla oli oma kalenteri tukossa ja Haavistosta oli sattumoisin juuri tullut ulkoministeri. Sudanilaisten sovinnonhaluakin siinä tarvittiin. Tähdet olivat oikeassa asennossa, kuten usein aiemminkin Haaviston elämässä.

Haavisto sattui syntymään helsinkiläiseen perheeseen, jossa arvostettiin oppimista mieluummin kuin remuamista. Hänen isänsä oli Munkkivuoren yhteiskoulun ensimmäinen rehtori Jouko Haavisto ja Anja-äiti saman koulun tarmokas kemian opettaja.

”Äiti ei oikein pitänyt leikkivistä ja mekastavista lapsista. Meidän toivottiin mieluummin keskittyvän kirjoihin. Kun eräänä vuonna toivoin rumpuja joululahjaksi, luulen, että sitä toivomusta ei koskaan toimitettu joulupukille”, Haavisto kirjoitti pari vuotta sitten kirjassaan Lipunnosto ja räätälin viisaus.

Kun ei saanut rumpuja, Haavisto keksi muita harrastuksia. Hieman alle kymmenvuotiaana hän alkoi toimittaa ystävänsä kanssa lehteä nimeltä Maailman tapahtumat.

Vuonna 1969 lehdessä ilmestyi esimerkiksi Haaviston kirjoittama artikkeli otsikolla ”Tuleeko Kiinasta maailmanmahti?”

Aika kauaskantoinen kysymys munkkivuorelaisnassikalta, etenkin kun tuohon aikaan rutiköyhässä Kiinassa oli käynnissä anarkistinen kulttuurivallankumous.

Sittemmin Haavistosta tuli Koijärvi-liikkeessäkin vaikuttanut ympäristöaktivisti, kansanedustaja ja 1990-luvulla koko läntisen Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri.

Moni suomalainen sai tarkemman kosketuksen Haavistoon niin sanotun Haavisto-ilmiön myötä 2012 presidentinvaaleissa, mutta itse asiassa ensimmäinen Haavisto-ilmiö koettiin jo vuoden 1987 eduskuntavaalien yhteydessä.

Haavisto oli saanut ennakkoääniä vain kourallisen. Mutta Ylen vaalitentissä hän vakuutti osaamisellaan monet suomalaiset. Vaalipäivänä hän kääri lähes 8 000 ääntä ja nousi eduskuntaan.

Ulkoministeri Haavisto ei tietenkään ole ainoa, joka pohtii Kiinan tai Venäjän paikkaa maailmassa tai miten Suomi siihen suhtautuu. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on monimutkainen palapeli, jossa presidentillä on merkittävä rooli ja jossa tehtäviä on jaettu usealle eri ministerille sekä ulkoministeriön koneistolle.

Tähdet ovat henkilögallerian suhteen sellaisessa asennossa, että presidenttinä istuu Sauli Niinistö, jota vastaan Haavisto kävi kaksi kakkossijaan johtanutta presidentinvaalitaistoa, 2012 ja 2018. Haavisto sanoo, että hallituskauden alussa suhde presidenttiin on toiminut ”hyvin ja mutkattomasti”, ja hän antaa ”suuren tunnustuksen” Niinistön luomille suhteille maailman ykköspäättäjiin: Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltain presidentteihin.

Tutkija Matti Pesu sanoo, että Niinistön ja Haaviston roolijako on siinä mielessä selvä, että presidentti tapaa yleensä presidenttejä ja ministeri ministereitä. Mutta kaksikolla voi nähdä olevan myös maailmankatsomuksellisia painotuseroja, eikä perustuslakiin kirjattu työnjako presidentin ja hallituksen yhteistoiminnasta ole yksiselitteinen.

”Muistan [entisen oikeuskansleri] Paavo Nikulan joskus sanoneen, että mitä ikinä perustuslakiin kirjoitetaankaan, niin se on kuitenkin aina kiinni henkilöistä ja henkilökemioista”, Haavisto sanoo.


Matti Pesun silmiin Niinistö näyttää perinteiseltä reaalipoliitikolta, joka tuo puhetavaltaan ja maailmankuvaltaan mieleen toisen varsinaissuomalaisen presidentin, Mauno Koiviston. Haavisto taas vaikuttaa tutkijan mielestä entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan (sd) tai ex-presidentin Tarja Halosen hengenheimolaiselta.

Valtiokoneiston sisällä saatetaan käydä hyvinkin vilkasta väittelyä ulkopolitiikan tekemisestä ja painotuksista. Joitakin saattaa miellyttää Afrikka-keskeisyys, kun toisten mielestä Suomen kuuluu käyttää suurimmat paukut Venäjään, muihin lähinaapureihin ja suurvaltoihin.

Mieltymysten ja hallituskokoonpanojen eroista huolimatta Suomessa ”ulkopolitiikan isoista päämääristä ollaan suunnilleen samaa mieltä”, sanoo Haaviston erityisavustaja Joel Linnainmäki.

”Ei me voida joka päivä tviitata jotain uutta näkemystä. Hallitus vaihtuu neljän vuoden välein, mutta ei se ulkopolitiikka voi aina kääntyä täyttä käännöstä siinä kohtaa”, toteaa diplomaattiavustaja Miia Rainne, joka työskenteli aiemmin myös Soinin esikunnassa.

Kysytäänpä Haavistolta itseltään, kenen Suomen historiassa vaikuttaneen päättäjän ulkopolitiikka viehättää häntä.

Haavisto antaa ehkä hieman yllättävän vastauksen: ”Manu.”

Haavisto ryhtyy pohdiskelemaan kirjailija Raija Orasen Manu-romaanin välittämää kuvaa entisen presidentin Mauno Koiviston luovimisesta, kun maailma meni yhtä vuoristorataa vain kolme vuosikymmentä sitten.

”Manu on tietyssä mielessä ollut epäilevä ja kyyninen Neuvostoliiton ja Venäjän muutoksen suhteen. Mutta sitten on se [Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail] Gorbatšovin politiikan syvä kunnioitus, että joku pystyy tuommoisen laivan kääntämään. Siitä tulee mieleen, miten lähellä ovat nämä hyvin myrskyisät ajat.”

Vaikka Haavisto oli nuoruudessaan aktivisti, häntä luonnehditaan yleisesti ottaen pragmaatikoksi, joka ottaa huomioon kovan turvallisuuden, reaalipolitiikan ja niin sanotut pehmeämmät arvot.

Hänen sydämensä sykkii selvästi Afrikan ja ilmastonmuutoksen kaltaisille asioille, mutta Haavisto puhuu mielellään myös Venäjän aiheuttamista ongelmista, Länsi-Balkanin vakauttamisesta ja EU:n ulkopoliittisen roolin voimistamisesta.

Haaviston ja Niinistön presidentinvaalikamppailuista tutkija Pesulle jäi mieleen, että herrat olivat sangen kohteliaita toisilleen ja sieltä tuskin mitään kirveleviä haavoja jäi.

Haavistolla on ehkä rauhanvälittäjän taustansa puolesta kyky nähdä positiivisia mahdollisuuksia siellä, missä päälle päin näkyy vain synkkyyttä. Näin ollen hän vaikuttaa oivalta ulkoministeriltä juuri Afrikkaan ja ilmastonmuutokseen panostavassa Rinteen hallituksessa.

Tutkija Pesu sanoo, että uudelta hallitukselta voidaan odottaa globaalien kysymysten korostamista edeltävää hallitusta enemmän.

”Mutta jos se maailma onkin karu, niin se, miten siellä operoidaan, tulee varmaan olemaan iso haaste.”

Ei pidä esimerkiksi unohtaa, että Yhdysvalloissa oli vastikään presidenttinä demokraatti Barack Obama, jonka toivottiin muuttavan supervaltaa itseään ja maailmaakin toiveikkaampaan suuntaan. Miten sille idealistipuheelle oikein kävikään?

Maailman pelastaminen on pirullisen kovaa hommaa, varsinkin Suomen kokoiselle maalle, vaikka se paisuttaisi itsensä kolmen hallitusohjelman kokoiseksi.

Haavisto totesi suurlähettiläille pitämässään puheessa, että kaikkea ei voi ennalta suunnitella: ”Epävarmuudet ovat oikeastaan pysyvä olotila. Joudumme suunnistamaan sumussa.”

Hän lisäsi ajatuksen jatkeeksi vielä Bernard Shaw’n lausahduksen, johon oli törmännyt Orasen Manu-kirjassa.

”Maailmaa ei voi muuttaa, senhän tietää jokainen järkevä ihminen. Mutta sitten on niitä, jotka eivät tiedä, ja he muuttavat maailman.”

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää



    HS:n kommentointien äänestäminen on muuttunut: nyt vain kirjautuneet käyttäjät voivat antaa kommentille hyvin argumentoitu -äänen.
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Miljonääri liittyi perus­suomalaisiin Jussi Halla-ahon perässä, ja nyt ”Tampereen Trump” ilmentää puolueen muutosta

    2. 2

      ”Pukki Pukki Pukki, sinä sinä sinä” – Teemu Pukki noussut Englannin jalka­pallon ykkös­puheen­aiheeksi, ikoninen britti­näyttelijäkin riehaantui

    3. 3

      Neljä vuotta sitten Vantaan Kivistö herätti innostusta: tuhansittain asuntoja ja Redin kokoinen kauppa­keskus – Vaan miten kävi?

      Tilaajille
    4. 4

      Käänne alkoi sala­kavalasti, ja nyt Stockmann on uppoamassa – Miten kriisin­ratkaisija Lauri Ratia aikoo pelastaa perinteisen tavara­talon?

      Tilaajille
    5. 5

      Historian suurin tutkimus­hanke tapahtuu napajään keskelle jäätyneessä laivassa

    6. 6

      Jeffrey Epsteinin menestyksen salaisuus oli pieni musta muisti­kirja – Seksi­rikos­skandaali paisuu yhä, ja se voi tahria kaksi presidenttiä

    7. 7

      Kersti Juva keksi suomen kieleen sanan örkki, ja nyt hän kertoo, miksi yksin­kertaistenkin sanojen kääntäminen englannista suomeen on usein moni­mutkaista

    8. 8

      Vantaalla on hautausmaa, jonka puutarhuri Heli Hyystinmäki ei ole nähnyt yhtään omaista 20 vuoteen

    9. 9

      HS:n jakelussa häiriöitä – lue päivän näköis­lehti ilmaiseksi täältä

    10. 10

      Juutalaisvainoista kertova elokuva järkytti festivaalikatsojia, kymmeniä ihmisiä käveli ulos kesken näytöksen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Juutalaisvainoista kertova elokuva järkytti festivaalikatsojia, kymmeniä ihmisiä käveli ulos kesken näytöksen

    2. 2

      Ratsastajat ovat aiempaa isompia, ja moni talli on päätynyt asettamaan paino­rajoja: ”Aihe on monelle yli 40-vuotiaalle naiselle hirvittävän herkkä”

      Tilaajille
    3. 3

      Metsässä sammaloituvien betoni­rakennelmien mysteeri ratkesi Vantaalla HS:n lukijoiden avulla

    4. 4

      Käänne alkoi sala­kavalasti, ja nyt Stockmann on uppoamassa – Miten kriisin­ratkaisija Lauri Ratia aikoo pelastaa perinteisen tavara­talon?

      Tilaajille
    5. 5

      Venäläiskylään lentää koko ajan kärpäsiä tuntemattomasta syystä, epä­toivoiset asukkaat tekivät raadoista ”apua” -kyltin

    6. 6

      Jeffrey Epsteinin menestyksen salaisuus oli pieni musta muisti­kirja – Seksi­rikos­skandaali paisuu yhä, ja se voi tahria kaksi presidenttiä

    7. 7

      Neljä vuotta sitten Vantaan Kivistö herätti innostusta: tuhansittain asuntoja ja Redin kokoinen kauppa­keskus – Vaan miten kävi?

      Tilaajille
    8. 8

      Miljonääri liittyi perus­suomalaisiin Jussi Halla-ahon perässä, ja nyt ”Tampereen Trump” ilmentää puolueen muutosta

    9. 9

      Teemu Pukki rankaisi tällä kertaa Manchester Cityä ja nousi nimekkääseen joukkoon, Norwich kaatoi hallitsevan mestarin maalein 3–2

    10. 10

      Veikkauksen johtaja pyytää anteeksi vanhaa puhettaan, jonka taltiointi on kuohuttanut somessa: ”Nyt kun kahden vuoden jälkeen sitä katsoo, niin kyllä hävettää”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Teini-ikäinen kilpauimari hylättiin liian paljastavan uima­puvun vuoksi Yhdys­valloissa – käytti samaa asua kuin kaikki muutkin

    2. 2

      Sadattuhannet kodit uhkaavat menettää arvonsa – Suomeen on kehittynyt kahdet asunto­markkinat, ja asian­tuntijan mukaan enää kolme aluetta on turvassa

      Tilaajille
    3. 3

      15-vuotias Inka otti hatkat vuosi sitten, eikä häntä etsi enää kukaan – osa laitoksesta karanneista lapsista jää täysin heitteille

      Tilaajille
    4. 4

      Joukko suomalaisnaisia riisuuntui kameralle kertoakseen kehohäpeästä ja sen kukistamisesta – ”Olen yhä keskeneräinen, mutta sairaudesta olen päässyt”

      Tilaajille
    5. 5

      Seitsemän vuoden parisuhdekriisi on vanhentunut käsite: On olemassa toinen hetki, jolloin eroriski kasvaa selvästi

      Tilaajille
    6. 6

      Maailman parhaat luontokuvat valitaan taas kymmenientuhansien kuvien joukosta: HS näyttää 14 huippuotosta

    7. 7

      Elämme viheliäistä ja mitätöntä aikakautta, sanoo historioitsija Teemu Keskisarja – ”Hävettävää elää näin typerässä ajassa”

      Tilaajille
    8. 8

      Suoliston bakteerit määrittävät, miten ihminen voi, ja niitä ohjaa ravintomme – Suomalainen huippu­tutkija kertoo, millaista ruoka­valiota bakteerit janoavat

      Tilaajille
    9. 9

      Suomella on työhullu ulkoministeri, joka lähettää alaisille sähköpostia keskellä yötä ja joka puuhasi ensitöikseen yhden rauhansopimuksen

    10. 10

      Postin toimitusjohtajan ökypalkkaan löytyy selitys pienestä tuppukylästä, jossa kaikki lapset ovat keskimääräistä lahjakkaampia

    11. Näytä lisää