Antti Rinteen kommentit ajoivat Postin täyteen pattitilanteeseen

Postin palkitsemis­määräyksiä muutettiin toukokuussa 2016, kun pääministeri ja omistaja­ohjausministeri Juha Sipilähttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipila (kesk) julkisti periaate­päätöksen valtion omistaja­politiikastahttps://valtioneuvosto.fi/documents/10616/2653484/Talouspoliittisen+ministerivaliokunnan+linjaus+valtion+omistajapolitiikkaa+koskevaksi+valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6kseksi/30fc9946-fafb-4fe7-bc7b-81b1cb778e1d.

Postin osalta valtion omistus jaettiin kahteen koriin: 50,1 prosenttia eli enemmistö jäi valtioneuvoston kansliaan omistajaohjausosaston ja omistajaohjausministerin näppeihin, ja 49,9 prosenttia osakkeista päätettiin siirtää perusteilla olleeseen Valtion kehitysyhtiöön (Vake).

Ajatuksena oli, että osa Vakessa olevista osakkeista voitaisiin myydä, jos Posti Group listattaisiin pörssiin tai osa siitä myytäisiin teolliselle vähemmistösijoittajalle.

Pääministeri Sipilä linjasi tuolloin, että pörssilistaus on yksi vaihtoehto, muttei ottanut asiaan virallisesti tarkemmin kantaa. HS:n tietojen mukaan Sipilä oli kuitenkin selvästi listaamisen kannalla kuten virkakuntakin.

Postin hallitus antoi toimitusjohtaja Heikki Malisellehttps://www.hs.fi/haku/?query=heikki+maliselle selkeän tehtävän: hänen tuli valmistella Posti listautumiskuntoon. Samassa yhteydessä linjaus Postin palkitsemispolitiikasta muuttui.

Periaatepäätöksen mukaan Posti siirtyi asemaan, jossa sitä pitäisi palkitsemisen kannalta kohdella kuin pörssiyhtiötä. Vastaava asema annettiin muun muassa sittemmin listautuneelle alkoholijuomayhtiö Altialle ja puolustusyhtiö Patrialle.

Toisin sanoen Postin johdon palkitseminen asetettiin listautumistavoitteen mukaiseksi.

Linjaus periaatteessa lisäsi Posti Groupin hallituksen valtaa ja itsenäisyyttä suhteessa maan hallitukseen ja omistajaohjausministeriin.

Tosin valtio omistaa kaikki Postin osakkeet, joten omistajaohjausministeri saattaa koska tahansa pitää yhtiökokouksen vaikka oman työpöytänsä ääressä ja käyttää omistajan valtaa, kunhan talouspoliittinen ministerivaliokunta sen sallii.

Toimitusjohtaja Malinen on saanut parin viikon ajan ankaraa arvostelua siitä, että hän on tehnyt sen, mitä hänen on käsketty tehdä.

Syntejä on kaksi.

Malinen on pyrkinyt muuttamaan Posti ja logistiikka-alan unionin (Pau) työehtosopimuksella töitä tehneiden noin 700 lajittelijan palkat Teollisuusliiton sopimuksen mukaiseksi. Tämä alentaisi heidän palkkojaan jopa kymmenillä prosenteilla. Posti perusteli tätä sillähttps://www.posti.com/media/mediauutiset/2019/posti-jarjestaa-toimintojaan-pakettilajittelussa/, että yhtiön on siirryttävä käyttämään samantasoisia työehtoja kuin kilpailijat.

Paun mukaanhttps://www.pau.fi/viestinta/ajankohtaista/posti-antanut-vaaraa-tietoa-pakettilajittelun-tyoehdoista.html Medialiiton ja Teollisuusliiton jakelua koskevaa työehtosopimusta käytetään vain jakelualalla eikä siitä pitäisi tehdä yleistyksiä postin lajittelutöihin.

Toinen synti on se, että Malinen ansaitsi viime vuonna tulospalkkioineen liki miljoona euroa.

Summaa on yleisesti pidetty poskettomana. Suuri se kiistatta onkin verrattuna esimerkiksi pääministerin tai kaupungin suurten vastuunalaisten organisaatioiden johtamisesta saataviin korvauksiin.

Postin johdon bonuksia jälkikäteen pohdittaessa on kaksi vaihtoehtoa: joko johto on tehnyt työnsä esimerkillisen hyvin ja ansainnut siksi lisätienestinsä tai pystynyt maalaamaan yhtiön hallitukselle tulevaisuudennäkymistä todellisuutta synkemmän kuvan ja päässyt sen takia nauttimaan ylisuurista palkkioista.

Tämän seikan osaa arvioida vain Postin hallitus – tai valtio-omistaja.

Malisen palkan kohtuullisuuspohdinta on tyypillistä yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua, johon lähes jokaisella on oma, usein perusteltu mielipiteensä. Tuo palkkio on kuitenkin vain sivujuonne keskustelussa siitä, pitääkö Postia kehittää niin, että se pärjää avoimessa kilpailussa.

Siinä keskustelussa tärkein yksittäinen tieto on se, että Postin liikevaihdosta 96 prosenttia tulee kilpailluilta markkinoilta ja vain 4 prosenttia yleispalveluvelvoitteesta eli kirjeiden kuskaamisesta.

Pääministeri Antti Rinnehttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinne (sd) puuttui Postin tilanteeseen Ylen Ykkösaamussa lauantainahttps://areena.yle.fi/1-4575924 linjaamalla, että ”emme tule hyväksymään ihmisten palkanalennuksia”. Hänen ohjeistuksensa yhtiön johdolle oli se, että kiistaan pitää löytää neuvotteluratkaisu ammattiliittojen kanssa.

Rinteen lausunto, että palkanalennuksia ei hyväksytä, on kiusallinen kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paaterollehttps://www.hs.fi/haku/?query=sirpa+paaterolle (sd).

Paatero oli kertonut aiemmin viime viikollahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006225923.html, että Postin palkitseminen arvioidaan uudelleen, Paun kanssa otetaan aikalisä ja Postin asemasta käynnistetään usean hallintohaaran työryhmä, jossa Postin asema ja yhteiskunnallinen rooli arvioidaan kokonaisuutena.

Kun Rinne yhtäkkiä otti kantaa jo riidan lopputulokseen sanomalla, että palkkoja ei saa laskea, Paateron vaikutusmahdollisuudet kiistan ratkaisemiseen vähenevät olennaisesti. Paatero oli aiemmin tiistaina linjannut vain sen, että kiistakumppaneiden on syytä neuvotella asiasta.

Postin johto on puolestaan pattitilanteessa: toimintaa pitäisi tehostaa, mutta pääministerin ohjeistuksen mukaisesti nykyistä keinovalintaa pehmeämmin.

Valtionyhtiöistä annetun niin sanotun omistajaohjauslain hengen mukaan Postin kaltaisia valtionyhtiöitä pitäisi johtaa liiketaloudellisin perustein eikä poliitikkojen tulisi puuttua tähän toimintaan.

Käytännössä julkisuuden aiheuttama yhteiskunnallinen ja poliittinen paine kuitenkin pakottaa poliitikot keräämään kansansuosiota kerta toisensa jälkeen ratkaisuilla, jotka näivettävät näitä yhtiöitä, heikentävät niiden kilpailukykyä ja siten syövät yhtiöiden arvoa.

Poliitikkoja on sitä paitsi helppo ymmärtää. Vastaa vaikka itse kokeeksi tähän kysymykseen: onko sinusta oikein, että toimitusjohtajan palkka kaksinkertaistuu miljoonaan samalla kun joidenkin pienituloisimpien työntekijöiden palkka heikkenee jopa 30–50 prosenttia?

Mitkä ovat Postin mahdollisuudet?

Ensimmäinen vaihtoehto on, että Postissa jatketaan vanhaan malliin, puoliteholla. Siihen on varaa, koska nykyisin Posti tulouttaa voittojaan joka vuosi valtiolle.

Toinen vaihtoehto on, että yleispalveluvelvoite eli 4 prosenttia liikevaihdosta tuovat ”postimerkkikirjetoiminnot” erotetaan Postista omaksi yksikökseen. Loput 96 liikevaihdosta keräävä osa Postista voisi taistella nettikaupan pakettimarkkinoista verisesti kilpailemalla.

Tämän vaihtoehdon heikkoutena on se, että tuo pelkästä yleispalveluvelvoitteesta vastaava yhtiö on todennäköisesti liian pieni yksikkö.

Siksi kolmas vaihtoehto – ja ehkä se todennäköisin – on jonkinlainen hillitympi Postin pilkkominen, jossa yleispalveluvelvoitteen oheen kerättäisiin sitä tukevia toimintoja.

Posti ei ole ongelmineen yksin. Vastaavassa tilanteessa ovat muutkin listaamattomat suurehkot valtio-omisteiset yhtiöt, jotka kilpailevat toimialallaan yksityisten toimijoiden kanssa. Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi VR ja Patria, mikseivät myös Veikkaus ja Alko.

Kaikissa niissä on yritysjohdon kannalta sama ongelma. Yhtiötä pitää kehittää, mutta ei liikaa. Ja omistajan mielen heilahteluja pitää sietää ja kuunnella herkällä korvalla.

Oikaisu 10.9.2019 kello 8.40: Toisin kuin jutussa aiemmin virheellisesti sanottiin, työntekijöiden palkat eivät alenisi jopa kymmenillä prosenttiyksiköillä vaan jopa kymmenillä prosenteilla.