Viestintätoimistojen työntekijät miehittivät vihreiden johdon – Vaikuttiko se puoluelehden lakkauttamiseen?

Vihreät kertoi keskiviikkona lopettavansahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006282290.html puoluelehtensä rahoittamisen. Päätös johtaa vuodesta 1983 lähtien ilmestyneen Vihreän Langan lakkauttamiseen.

Lehden päätoimittaja Riikka Suominenhttps://www.hs.fi/haku/?query=riikka+suominen arvostelee kirjoituksessaanhttps://www.vihrealanka.fi/juttu/vihreiden-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s-leikkaa-suomalaista-journalismia-entisest%C3%A4%C3%A4n päätöstä. Hän pelkää, että maksettu viestintä vie yhä enemmän tilaa riippumattomalta journalismilta.

”Viestintäosastoja vahvistetaan ja viestintätoimistot värväävät poliitikkoja ja toimittajia. Vallan väärinkäytökset eivät viestintätoimistoja kiinnosta. Sen sijaan oma sanoma halutaan läpi”, Suominen kirjoittaa Vihreässä Langassa.

Viestintätoimistoilla on poikkeuksellisen vahva edustus myös vihreiden puoluejohdossa, joka päätti Vihreän Langan lakkauttamisesta: puolueen kaikki kolme varapuheenjohtajaa työskentelevät viestintätoimistoissa.

Fatim Diarrahttps://www.hs.fi/haku/?query=fatim+diarra työskentelee viestintätoimisto Pohjoisrannassa, Jaakko Mustakalliohttps://www.hs.fi/haku/?query=jaakko+mustakallio Ellun Kanoissa ja Riikka Karppinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=riikka+karppinen Milttonilla. Viestintätoimistojen tehtävänä on auttaa niiden asiakkaita saamaan viestinsä läpi esimerkiksi päättäjille.

Diarran mukaan varapuheenjohtajien työpaikoilla ei ole mitään tekemistä Vihreän Langan lakkauttamisen kanssa.

”Olen sataprosenttisen varma siitä, että päätös olisi tehty, vaikka yksikään meistä kolmesta ei istuisi puoluehallituksessa.”

Puoluetuen käyttäminen puoluelehden julkaisemisen sijasta puolueen viestintään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on Diarran mielestä perusteltua.

Hän jakaa Suomisen huolen riippumattoman journalismin tulevaisuudesta muttei pidä puoluetukea parhaana tapana rahoittaa journalismia.

”Puoluelehtien kohdalla on aina se kysymys, kuinka kriittisiä ne lopulta voivat olla. Kun rahat kuitenkin tulevat puolueelta, onko journalismi vapaata vai pseudovapaata?”

Puolueiden kytkökset viestintätoimistoihin nousivat esiin toukokuussa hallitusneuvottelujen aikaanhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006105258.html. Yksi vihreiden nimeämistä neuvottelijoista oli Milttonin osakas Elina Moisiohttps://www.hs.fi/haku/?query=elina+moisio. Hän jättäytyi poishttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006100670.html neuvotteluista, kun hänen kaksoisroolistaan nousi julkinen keskustelu.

Kesäkuun puoluekokouksessa puolue valitsi varapuheenjohtajikseen Diarran, Mustakallion ja Karppisen. Diarra ja Mustakallio työskentelivät jo viestintätoimistoissa, kun taas Karppinen aloitti Milttonilla pian valintansa jälkeen.

Vihreiden varapuheenjohtajilla on pääsy esimerkiksi ministeriryhmän kokouksiin. Diarra ei pidä ongelmana sitä, että suuri osa puolueen johdosta työskentelee viestintätoimistoissa.

Varapuheenjohtajuus ei ole palkkatyö, eikä kukaan varapuheenjohtajista ole kansanedustaja, joten heidän on hankittava elanto muualta.

Ongelmatilanne voisi syntyä, jos yritysasiakkaat pystyisivät puoluejohdossa istuvien viestintätoimistojen työntekijöiden avulla vaikuttamaan puolueen ja Antti Rinteenhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinteen (sd) hallituksen päätöksentekoon.

Diarran mukaan näin ei voi päästä tapahtumaan.

”Jos vihreiden kokouksessa käsitellään jotain asiakkaisiini jollain tapaa liittyvää asiaa, poistun välittömästi.”

Jaakko Mustakallio puolestaan sanoo, etteivät varapuheenjohtajat ole ”varsinaisessa päätöksentekoroolissa” hallitusasioissa.

”Meillä on selkeät pelisäännöt siitä, että hallitusyhteistyöhön liittyvissä asioissa emme osallistu keskusteluun tai valmisteluun sellaisissa asioissa, joissa voisi olla intressiristiriita.”

Vastauksissaan HS:lle kaikki kolme varapuheenjohtajaa sanovat, etteivät he ylipäätään pidä itseään lobbareina.

”Ellun Kanat ei käy itse lobbaamassa päätöksentekijöitä, vaan autamme asiakkaitamme esimerkiksi ydinviestin muotoilussa, kohderyhmien määrittelemisessä ja asiakkaan kannalta keskeisten vaikuttajien tunnistamisessa. En kutsu itseäni lobbariksi, koska en käy ketään lobbaamassa”, Mustakallio viestittää.

Hän sanoo auttavansa asiakkaita ”viestintästrategioiden laatimisessa ja yhteiskunnallisissa analyyseissä”.

Diarra kertoo järjestävänsä asiakkaille esimerkiksi sosiaalisen median koulutusta. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös ohjeistaa asiakkaita siitä, missä kohtaa poliittista päätöksentekoa keneenkin päättäjään pitää vaikuttaa.

Riikka Karppinen puolestaan sanoo auttavansa Milttonin asiakkaita ”erityisesti vastuullisuusasioissa, niin ympäristöön kuin esimerkiksi sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvissä kysymyksissä”.

Päätoimittaja Suominen ei halua lähteä arvioimaan, saattoiko viestintätoimistojen työntekijöiden vahva edustus puolueen johdossa vaikuttaa Vihreän Langan lakkauttamiseen.

”Tämä on ajan henki. Toivon, että lukijat havahtuisivat tilanteeseen ja puolustaisivat riippumatonta journalismia omissa organisaatioissaan. Oli se organisaatio sitten ylioppilaskunta, puolue tai joku muu”, Suominen sanoo.

Helsingin Sanomat kirjoitti viestintätoimistojen vaikutusvallan kasvusta sunnuntainahttps://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006277865.html.