Missä menee raja uskonnon­vapauden ja kansan­ryhmää vastaan kiihottamisen välillä? Päivi Räsäsen poikkeuksellinen tapaus saattaa määritellä lain rajat uudelleen, sanoo professori

Mitä saa sanoa uskontoon vedoten? Ja missä menee raja uskonnonvapauden ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen välillä?

Sitä punnitaan tapauksessa, jossa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen https://www.hs.fi/haku/?query=raija+toiviainenmääräsi esitutkinnan aloitettavaksi https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006296037.htmlkristillisdemokraattien kansanedustajan Päivi Räsäsen https://www.hs.fi/haku/?query=paivi+rasasenkirjoituksista.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio https://www.hs.fi/haku/?query=kimmo+nuotioHelsingin yliopistosta pitää tapausta mielenkiintoisena, sillä vastaavaa tapausta ei ole aikaisemmin Suomessa käsitelty. Räsäsen tapauksessa poliitikon sananvapauden rinnalla on otettava huomioon uskonnonvapausnäkökohtia, kun arvioidaan sitä, toteutuuko kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Nuotio uskookin, että Räsäsen tapauksessa saatetaan määritellä lain rajoja uudelleen, jos syytteet nostetaan.

”Räsäsen kohdalla saattaa olla kyse siitä, että haluttaisiin päästää tuomioistuimet harkitsemaan, että missä se raja kulkee”, hän sanoo.

Valtakunnansyyttäjän alulle panemassa esitutkinnassa on kyse Räsäsen jo vuonna 2004 laatimasta tekstistä ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”.

Kyseessä on Suomen Luther-säätiön julkaisema kirkko- ja yhteiskuntapoliittinen, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeva kannanotto, joka liittyy Raamattuun ja sen tulkintaan.

Kirjoituksessaan Räsänen väittää muun muassa, ettei homoseksuaalisuus ole ”terve seksuaalisuuden variaatio”. Hän myös luonnehtii pysyviä homosuhteita vahingollisiksi.

Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että Räsänen on syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla. Räsänen on kiistänyt syyllisyytensä.

Valtakunnansyyttäjä on vuosien 2006–2019 aikana nostanut syytteet 40 tapauksessa, joissa on ollut rikosnimikkeenä kiihottaminen kansanryhmää vastaan tai törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Näistä kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat johtaneet tuomioon syytteen mukaisesti, yhdestä ratkaisutietoa ei ole saatavissa.

Nuotiosta syytteiden suuri läpimenoprosentti voi viitata siihen, että valtakunnansyyttäjän käytäntö on ollut varovainen, ja hiukan epäselvemmissä tapauksissa, kuten Räsäsen tapaus nyt on, ei ole nostettu syytettä.

”Tässä on kiinnostava asetelma, ja kysymys on, miten asiaa tulisi tulkita. Minusta olisi luontevaa, että tuomioistuimet pääsisivät arvioimaan, että miten kyseisiä asioita punnitaan toisiaan vastaan”, hän sanoo.

”Ja joka tapauksessa saadaan oikeudellinen arvio, kun valtakunnansyyttäjä ratkaisee sen, nostaako syytteen. Ne päätökset ovat usein jo aika hyvin perusteltuja.”

Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voidaan Suomen lain mukaan tuomita, jos yleisön saataville levitetty tieto on uhkaavaa, panettelevaa tai solvaavaa ja se kohdistuu jotakin ryhmää vastaan rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella.

Uskonnonvapaus taas tarkoittaa perustuslain mukaan, että jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumuksensa.

Lopulta kyse on sanomisen tarkoituksesta ja kontekstista. Näitä oikeus vastaavissa tapauksissa joutuu punnitsemaan.

Yhtälö on hyvin vaikea, Nuotio sanoo. Hän ei itse halua ottaa kantaa Räsäsen lausuntoihin tai tapaukseen vaan puhuu yleisellä tasolla.

”Eihän meillä ole mitenkään priorisoitu sitä, että yksi oikeus olisi vahvempi kuin toinen.”

Ylipäätään asetelma, jossa Raamatussa on hyvin vahvoja tulkintoja esimerkiksi homoseksuaalisuuteen liittyen ja samaan aikaan seksuaalinen suuntautuminen mainitaan erikseen kiihottamista koskevassa lainsäädännössä, on lain näkökulmasta hankala.

Oman mutkansa asiaan tuo Nuotion mielestä kristinuskon pitkä historia ja Raamatun tekstien vanhuus.

”Nämähän ovat historiallisia materiaaleja ja tiedämme, että esimerkiksi Martti Luther https://www.hs.fi/haku/?query=martti+lutheroli todella juutalaisvastainen. Että kyllä sieltä löytyy kristillisistä teksteistä satojen vuosien takaa monenlaisia arvoja ja asenteita, jotka tässä ajassa näyttävät aika huonoilta”, hän sanoo.

”Ei se nyt ihan niinkään voi mennä, että jollain raamatunlauseella voi oikeuttaa kaikkea.”

Räsänen on tutkittavana yhä myös toisessa tapauksessa. Helsingin poliisi tutkii Räsäsen twiittiähttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006214002.html, jossa hän kritisoi kirkon päätöstä ryhtyä Helsingin tämän vuoden Pride-tapahtuman viralliseksi kumppaniksi.

Räsänen kirjoitti, että synti ja häpeä on nostettu ylpeyden aiheeksi. Hän liitti viestiinsä kuvan uuden testamentin jakeista, joissa puhutaan Jumalan saastaisuuteen hylkäämistä ruumiinsa häpäisijöistä.