Kommentti: Miten on mahdollista, että ministeri ei tiennyt mitä teki?

Ministeri Sirpa Paateron https://www.hs.fi/haku/?query=sirpa+paateronselitykset Posti-jupakassa muuttuvat päivä päivältä yksityiskohtaisemmiksi. Samalla niistä tulee yhä kiusallisempia koko suomalaisen hallintojärjestelmän kannalta.

Tiistain A-studiossa Paatero heilutteli papereita, joiden avulla Posti oli esitellyt ministerille suunnitelmiaan muuttaa työehtoja. Paatero vetosi siihen, että Postin tarkat suunnitelmat ja niiden päivämäärät oli kirjattu papereihin epäselvästi, eikä päätöksenton kulkua ollut avattu selkeästi. Tämän vuoksi Paaterolle olisi syntynyt väärä käsitys, mitä on tapahtumassa milloinkin. Saman väärinymmärryksen vuoksi hän olisi sitten puhunut eduskunnalle asioita, jotka teknisesti ottaen eivät pidä paikkaansa.

HS on nähnyt samat paperithttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006321980.html, ja ne ovat epäselviä.

Teknisesti ottaen nämä tiedot epämääräisestä viestinnästä saattavat päästää Paateron pälkähästä eduskunnan edessä. Jos Paatero ei todella ymmärtänyt, mitä on tapahtumassa, on häntä vaikea syyttää valehtelusta. Tietoisesti epätosia eduskunnassa puhunut ministeri ei kunnialla voisi jatkaa tehtävässään, vahingossa niin tehnyt sen sijaan varmaankin voisi.

Vaikka asiat siis teknisesti ottaen voivat olla kunnossa, muuten ne vaikuttavat olevan pahasti rempallaan.

Itse asiassa Paateron ja Sdp:n selitykset vain lisäävät kysymyksiä siitä, miten Postia ja valtion omistuksia Suomessa oikein johdetaan. Onko hallinnossa kaikki kunnossa?

Jos uskoo Paateron selityksen, on ensimmäinen kysymys, miksi kukaan muu ei selvittänyt Postin asioita Paaterolle. Ministeri ei ehdi tai pysty ottamaan kaikesta selvää, mutta hänen pitäisi vähintään ohjeistaa muut tekemään niin puolestaan.

Antti Rinteenhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinteen hallitus on palkannut itselleen yli 80 avustajaahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006175522.html. Paateron poliittinen valtiosihteeri eli eräänlainen superavustaja on kokenut työmarkkinajuristi Valtteri Aaltonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=valtteri+aaltonen. Lisäksi Paaterolla on kolme erityisavustajaa. Eivätkö hekään ymmärtäneet, mistä on kyse? Miksi he eivät ottaneet selvää?

Avustajien lisäksi ministerillä on käytössään virkamieskoneisto, tässä tapauksessa valtioneuvoston kansliassa toimiva valtion omistajaohjausyksikkö. Sen organisaatiokaavion mukaan Postin asioita hoitaa yksi finanssineuvos ja yksi neuvotteleva virkamies. Yksikön edustaja istuu myös Postin hallituksessa.

Avustajista ja virkamiehistä pitäisi löytyä ainakin joku, joka on lukenut paperit, ymmärtänyt ne ja selittänyt lukemansa ministerille. Eivätkö neuvoksetkaan ymmärtäneet, mitä Postin johto on tekemässä? Vai eikö heiltä kysytty? Jos papereita ei olisi tutkittu, ministeriössä olisi jokin erittäin pahasti pielessä.

Voi myös olla, että Sdp:n Paaterolle luoma ”emme vain ymmärtäneet” -puolustus on tosiasiassa tarkoitettu suojaamaan pääministeri Rinnettä, joka vaikuttaa olleen säätämässä Postin työoloja kädet savessa kyynärpäitään myöden. Ehkä oikeat poliittiset kysymykset eivät liitykään siihen, mitä papereissa luki vaan siihen, mitä ihmettä pääministeri oikein työmarkkinoilla puuhaa.

Myös papereista on kuitenkin vielä puhuttava. Toinen kysymys näet liittyy Postin johdon toimintaan yhtiönä ja sen harjoittamaan viestintään.

Esimerkistä käy Paateron kuvailema puhelinsoitto. Paateron ja Sdp:n mukaan ministeri sai vain minuutteja ennen 3. syyskuuta pitämäänsä tiedotustilaisuutta Postista soiton. Puhelimessa kyseltiin, että muistihan ministeri kohutun työehtovaihdoksen jo tapahtuneen paria päivää aiemmin.

On vaikea kuvailla, miten kummallinen tämä puhelu on.

Miksi joku saisi päähänsä soittaa ministerille viime hetkillä muistuttaakseen jostakin asiasta, ellei soittajan omatunto oman aiemman tiedonvälityksen tasosta tavalla tai toisella soimaisi?

Ymmärsikö Postissa joku, että jotakin oli jätetty kertomatta? Kuka ylipäänsä hoitaa tuhansien työntekijöiden yrityksen asioita niin, että toimintatapoihin kuuluu soitella tilannepäivityksiä valtioneuvoston jäsenille minuutteja ennen näiden tiedotustilaisuuden alkua?

Toinen asia on Postin viestintä yrityksen omistajalle. Jos pörssiyhtiön toimiva johto laatisi omistajilleen niin epäselviä materiaaleja, että niistä ei käy ilmi, mitä johto tarkalleen ottaen on tekemässä, toimiva johto ei luultavasti toimisi kovin pitkään. Millaisissa käsissä suomalaisten kansallisomaisuus on, jos Posti toimii näin?

Kaikkea tätä voisi pitää hupaisana farssina, elleivät pelissä olisi olleet satojen tai tuhansien ihmisten palkat ja valtion keskeinen infrastruktuuri. Koska pelissä on monen perheen elanto ja Suomen toiminta, Postin päätöksenteon sekavuuden paljastuminen on pelkästään surullista.

Saaga ei kerro vain vaikeaselkoisista papereista vaan vakavista puutteista ja roolien sekoittumisesta valtionyhtiöiden johtamisessa, politiikassa, ministeriössä ja Postissa.

Tiistain A-studiossa Paatero puhui ”viestinnän parantamisesta”. Huonon viestinnän taa ei kuitenkaan enää yhteiskunnan huipulla voi mennä piiloon. Kyse on siitä, että vallanpitäjien vastuulla on järjestää viestintä niin, että sekaannuksia ei tule.

Näin on, koska keskeisten päätöksentekijöiden on ymmärrettävä, mitä he tekevät, kun he tekevät päätöksiä valtavien ihmismäärien elämästä. Jos he eivät ymmärrä, he tekevät huonoja päätöksiä, jotka pahimmillaan johtavat katastrofiin. Nyt kyseessä oli Posti, mutta entä jos kyseessä olisi ollut sosiaali- ja terveysministeriö tai Puolustusvoimat?

Päätöksiä tehdään ajassa, ja kaikkea tietoa ei aina ole saatavilla. Jälkikäteen on helppo kysyä, eikö kukaan nähnyt, mitä todella tapahtuu. Nyt tietoa kuitenkin oli käytettävissä.

Siksi kyse on lopulta johtamisesta ja johtajuudesta. Jos asioita ei kyetä järjestämään niin, että päättäjä ymmärtää, mistä hän päättää, jonkin on muututtava. Vaihtoehtoja ei ole. Yhden asian poliitikot, avustajat, virkamiehet ja Postin johtajat ovat meille laskun maksajille velkaa: että he edes tietävät, mitä he tekevät.