Antti Rinteen hallitus jää poikkeuksellisen lyhytikäiseksi, ja se heijastelee isoja yhteiskunnallisia muutoksia, tutkijat sanovat

Tiistaihin mennessä Antti Rinteen https://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinteen(sd) hallitus oli istunut 181 päivää. Vielä on arvoitus, kuinka pitkään se jatkaa toimitusministeristönä, mutta toimintapäivillä mitattuna Rinteen hallitus jäänee huomattavasti lyhtyikäisemmäksi kuin viime vuosikymmenien hallitukset keskimäärin.

Vuoden 1979 jälkeen hallitusten toimikausi on ollut keskimäärin 988 päivää, kun mukaan lasketaan päivät toimitusministeristöinä.

Keskiarvoa laskee Anneli Jäätteenmäen https://www.hs.fi/haku/?query=anneli+jaatteenmaen(kesk) johtama hallituskokoonpano, joka 69 päivän mittaisella toimintakaudellaan jäi Suomen historian neljänneksi lyhytikäisimmäksi.



Jäätteenmäki ja Irak-gate tulivat monen mieleen, kun Rinne ilmoitti tiistaina eroavansa. Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Pauli Kettunen https://www.hs.fi/haku/?query=pauli+kettunennäkee eroilmoituksiin johtaneissa tapahtumakuluissa eroavaisuuksia.

Erikoista hänen mukaansa on, että tietoa Posti-kiistasta tuli julkisuuteen pieninä siruina – ja että vieläkin on epäselvyyttä siitä, mitä loppujen lopuksi valtionyhtiön ja omistajaohjauksen välillä tapahtui.

”Kyllähän tämä oli yllätyksellinen prosessi”, Kettunen sanoo.

Viestinnän professori Anu Kantola https://www.hs.fi/haku/?query=anu+kantolaHelsingin yliopistosta katsoo, ettei Rinteen eron syynä suinkaan ole väitetty valehtelu tai totuuden muunteleminen, vaan Sdp:n syöksy kannatusmittauksissa.

”Savuavan aseen savu oli sen verran vieno, että tietysti Rinne olisi voinut jatkaa, jos niin olisi haluttu.”

Viime päivien poliittinen draama kertoo tutkijoiden mukaan puoluejärjestelmän ja poliittisen kulttuurin laajemmasta muutoksesta.

Kettunen toteaa, että 1980-luvulta alkaen Suomeen vakiintui käytäntö, jossa enemmistöhallitukset istuvat käytännössä koko vaalikauden. Hallituspohjat rakentuivat vaihtelevasti kahden suuren puolueen varaan. Kun puoluekenttä on muuttunut, tällaisten hallituspohjien toimintaedellytykset ovat heikentyneet.

”Tietysti tässä on myös yleiseurooppalainen populistinen aalto, joka tuottaa oman lisämausteensa”, Kettunen sanoo.

Sirpaloitunut puoluekenttä myös kasvattaa viestinnän roolia politiikassa, Kantola sanoo. Enää kansalaisten puoluekantaa ei määritä se, mistä on kotoisin, mihin perheeseen sattuu syntymään ja mitä tekee työkseen.

Nyt äänistä kilpailevat monet liikkeet, joilla ei ole selkeitä ideologioita. Siksi puolueet eivät voi luottaa siihen, että uskolliset jäsenet muodostavat riittävän kannatuspohjan. Sopivaa puoluetta tai puoluejohtajaa shoppailevien äänestäjien kannatusta on haettava viestinnän ja median kautta.

”Skandaalit ovat myös entistä vaarallisempia”, Kantola huomauttaa.

Sillä hän viittaa muiden tutkijoiden kanssa tekemiinsä tutkimuksiin, joiden valossa poliittisten skandaalien määrä on 1970-luvun jälkeen kaksinkertaistunut jokaisella vuosikymmenellä. Sen lisäksi kohut johtavat entistä useammin ministerien eroon.

Poliittiset päättäjät ovat Kantolan mukaan uudessa tilanteessa myös siltä osin, että Suomessa ei ole ollut vahvoja perinteitä poliittisessa myyntipuheessa.

”Suomessa poliittiset päättäjät ovat olleet hyviä tekemään keskenään kompromisseja, mutta huonompia kertomaan linjauksistaan ulospäin.”

Kettunen puolestaan näkee eroon johtaneessa Posti-kiistassa myös yhteiskunnallisen muutoksen, jonka kanssa erityisesti Sdp kipuilee. Se liittyy siihen, että julkisia palveluja on alettu järjestää aiempaa enemmän markkinatalouden periaatteilla.

Yhtiöitetty Posti on esimerkki tällaisesta palvelusta. Kettusen mukaan sosiaalidemokraatit joutuvat tasapainoilemaan sen välillä, kuinka sovittaa yhteen valtion rooli työnantajana, uskollisuus palkansaajille ja lisäksi vielä vaatimus itsenäisestä työehtosopimusjärjestelmästä.

Kiintoisaa Kettusen mukaan on nähdä, millaisen aseman Rinteen seuraaja ottaa suhteessa työmarkkinapolitiikkaan.

Rinteen hallituksen kaatumisessa Kettunen ei kuitenkaan näe erityistä poliittisen järjestelmän kriisiä. Hän huomauttaa, että opposition välikysymykseen ja siitä seuranneeseen epäluottamuslauseeseen hallituskausi on katkennut ainoastaan neljä kertaa Suomen 102-vuotisen itsenäisyyden aikana. Rinteen hallitus ei asettunut tämän joukon jatkoksi.

”Useimmiten hallitukset ovat kaatuneet nimenomaan sisäisiin ristiriitoihin”, Kettunen sanoo.