Kommentti: Keskusta on syvemmässä kuopassa kuin koskaan, ja Katri Kulmunin haparoiva esiintyminen kertoi kaiken puolueen tilasta

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on ollut puolueensa puheenjohtaja vasta kolmatta kuukautta, eikä hyvältä näytä.

Hänestä odotettiin uutta sanavalmista pelastajaa keskustalle, joka etsii jälleen kerran uutta nousua.

Keskusta on eurooppalainen ihme, jota ei pitäisi edes olla olemassa.

Euroopasta on vaikea löytää vastaavaa maaseudun puoluetta, joka olisi yhtä sinnikkäästi pysytellyt sata vuotta vallassa uusiutuen aina tarpeen tullen, mutta pitäen aina kynsiensä alla jonkin verran multaa.

Tällä kertaa keskusta on syvemmässä kuopassa kuin koskaan historiansa aikana.

Yleisradion torstaina julkaisemanhttps://yle.fi/uutiset/3-11102651 kannatusmittauksen mukaan keskustaa äänestäisi 10,6 prosenttia äänestäjistä, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt. Kannatus on pudonnut kuukaudessa 2,3 prosenttiyksikköä.

Tulos on häkellyttävän surkea puolueelle, joka vielä vuoden 2015 vaaleissa oli maan suurin. Keskusta on ollut 2000-luvulla pääministeripuolue 12 vuotta. Romahdus on historiallinen.

Puolueen alennustila sai kasvot maanantai-iltana noin kello 20https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006329296.html, kun Kulmuni asteli keskustan Helsingin Apollonkadun puoluetoimistolta median eteen kertomaan, ettei pääministeri Antti Rinne (sd) nauti keskustan luottamusta.

Kulmuni näytti kuin värisevältä haavanlehdeltä. Hän hoki ennalta kirjoitettuja lauseita epävarmana. Sama arkailu jatkui muissa alkuviikon tiedotustilaisuuksissa.

Kulmunin haparointiin on myös ymmärrettävä syy. Hän ei halunnut suututtaa Sdp:tä enempää kuin on tarpeen. Kulmuni ei sanonut suoraan, että Rinteen pitää erota, mutta toisti moneen kertaan, että keskusta haluaa jatkaa hallituksessa.

Puolueessa varmaan ajateltiin, että nyt Kulmunille tulee suuri tilaisuus näyttää johtajuuttaan.

Keskustan kannattajat hurraisivat, kun puolue näyttäisi kaapin paikan ja erottaisi vähintäänkin epäselvästi Posti-kriisissä toimineen pääministerin. Kannatus lähtisi nousuun.

Kulmuni ei kuitenkaan onnistunut näyttämään johtajalta.

Varmoina tällä viikolla ovat sen sijaan esiintyneet eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen ja kansanedustaja Markus Lohi.

Lohen nimi hypähtääkin nykyään usein esille, kun keskusta on yrittänyt hallita poliittista peliä.

Hän oli keskeisessä roolissa, kun keskusta junaili Kelan tulevaksi pääjohtajaksi yllättäen sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antilan ohi jo varmana pidetyn sosiaalidemokraatti Hanna Tainion.

Sdp hämmästyi ja kihisi suuttuneena, että keskusta pettää aina. Hallituskumppanin pettämisestä tällä kertaa todellakin oli kyse.

Lokakuussa keskusta ilmoitti, että keskusta ei hyväksy lausuntokierroksella olevaa ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr) esitystä sähköajoneuvojen latausvalmiuksista ja latauspisteiden rakentamisesta.

Kannan kertoi Lohi, joka toimii keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtajana.

Kaikissa näissä operaatioissa on sama tarkoitus: tehdä puolueen ydinkannattajia miellyttäviä ratkaisuja sekä näyttää, että keskusta osaa poliittisen pelin ja että sen uusi puheenjohtaja on vahva.

Mutta onko yksikään näistä operaatioista Kulmunin suunnittelema? Tuskin hän on ainakaan iskenyt nyrkkiä pöytään ja jyrännyt tahtoaan läpi, jotta hallitusyhteistyö vaikeutuisi entisestään.

Keskustan kannatuksen nousu jää nähtäväksi. Todennäköisesti moni suomalainen on varsin hämmentynyt, oliko Suomessa todellakin niin suuri poliittinen kriisi, että pääministeri piti erottaa.

Sen sijaan monille on aivan selvää, että keskusta erotti pääministerin. Pettureiden päitä ei yleensä Suomessa paijata, oli petturuuden syy sitten mikä tahansa.

Voi olla, että Rinteen siirtyminen syrjään ja uusi pääministeri nostavat Sdp:n – ja miksei samalla myös keskustan kannatusta.

Parasta mitä keskusta nyt voisi saada, on vahva demaripääministeri ja hallitus, joka viimeistään ensi syksyyn mennessä saa lupaamiaan päätöksiä aikaiseksi.

Se on sitä vaikeampaa, mitä enemmän keskusta ja Sdp mäiskivät toisiaan. Joka ikinen ilkeys toista kohti koituu perussuomalaisten iloksi.

Jos keskustan pitää profiloitua surkean kannatuksensa takia kaikissa hallituksen päätöksissä, hallituksen kannalta lopputulos on katastrofi.

Näin voi käydä, jos puolue ei ole puheenjohtajansa hanskassa vaan aina vedotaan, kuinka ”kenttä oirehtii”. Sama sekamelska uhkaa Sdp:tä, jos Antti Rinne jää johtamaan puoluetta ja neuvomaan pääministeriä siinä, mitä hänen pitää tehdä.

Keskustan ja Sdp:n tappelu voi johtaa siihen, että Suomi siirtyy perussuomalaiseen aikaan nopeammin kuin perussuomalaiset osaavat edes haaveilla.

Tätä menoa Suomi voi kokea viimeistään ensi syksynä vielä dramaattisemman poliittisen kriisin kuin tällä viikolla.

Siksi Sdp:n ja keskustan on pakko tehdä rauha. Jos meno ei muutu, molempien on vaihdettava puheenjohtajiaan viimeistään ensi kesänä.