Politiikka
HS-analyysi: Näin syntyivät edelleen raivoa aiheuttavat 24 kiky-tuntia – Kirkolla oli sopimuksessa keskeinen r
Suomalaisten palkoista ja muista työehdoista sopiminen on ollut viime ja tänä vuonna poikkeuksellisen vaikeaa.
Vaikeuksien keskeisin syy löytyy 29. helmikuuta 2016 työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopiman kilpailukykysopimuksen (kiky) kolmannelta sivulta kohdasta 4.1.
Kohta on aiheuttanut suurimpia lakkoja vuosiinhttps://www.hs.fi/talous/art-2000006337995.html, ja näin se kuuluu:
”Vuosittaista työaikaa pidennetään keskimäärin 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Muutos voidaan toteuttaa esimerkiksi kokonaisina päivinä. Muutos tulee voimaan 1.1.2017, elleivät osapuolet sovi muusta ajankohdasta. Työajan pidentämisen tarkemmasta toteuttamistavasta sovitaan sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken.”
Kyse oli siis pysyvästä muutoksesta, vaikka liitot voivat muutakin sopia, jos molemmat osapuolet niin haluavat.
Samankaltainen päätös toiseen suuntaan tehtiin vuonna 1984, kun keskusjärjestösopimuksessa sovittiin työajan lyhentämisestä 32 tunnilla niin sanotuilla pekkaspäivillä.
Kiky koskee yli 90:tä prosenttia suomalaisista työntekijöistä.
Viime lauantaina työnantajia edustava Teknologiateollisuus ja palkansaajia edustava Teollisuusliitto pääsivät sopimukseenhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006361713.html seuraavan 25 kuukauden työehdoista. Kyse oli ensimmäisestä isosta uudesta sopimuksesta tällä sopimuskaudella.
Sopimusta pidetään kaikkien työehtosopimusten eräänlaisena esisopimuksena, jonka perusteella muita sopimuksia tehdään. Erityisesti työnantajat ovat halunneet, että sopimus on esimerkki muille sopimuksille.
Tässä sopimuksessa ei ole enää 24 tunnin työajan pidennystä.
”Talkootyöt ovat ohi”, sanoi Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto https://www.hs.fi/haku/?query=riku+aaltosopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Tämän jälkeen työnantajien edustajat https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006363997.htmlriensivät vakuuttamaan, ettei muiden palkansaajien osalta 24 tunnin lisätyö suinkaan lopu.
Kiky-riita jatkui, ja päänavaukseksi kaavailtu sopimus vetikin tilanteen entistä pahempaan umpisolmuunhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006365540.html.
Miten tässä näin kävi? Miksi 24 tuntia eli noin keskimäärin 1,4 prosenttia vuosittaisesta työajasta voi sekoittaa Suomen näin pahasti?
Kiky-tuntien taustaa pitää lähteä hakemaan yli kymmenen vuoden takaa.
Vuoden 2008 jälkeen Suomea kannatellut Nokia lähti nopeaan alamäkeen. Suomalaisen paperin kysyntä väheni maailmalla. Paperitehtaita suljettiin. Venäjän vienti romahti samaan aikaan.
Nokian huumassa myös muiden kuin nokialaisten palkat olivat nousseet ajoittain ripeämmin kuin kilpailijamaissa.
Muun muassa Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön ekonomistien mielestä yritysten kustannukset suhteessa niiden tuottavuuteen olivat liian suuria, jotta ne saisivat tehokkaasti myytyä tavaraa ulkomaille ja näin valtio saisi verotuloja hyvinvoinnin rakentamiseen.
Työttömyys lähti rajuun nousuun, valtio otti nopeasti kymmeniä miljardeja euroja velkaa eikä parempaa ollut näkyvissä.
Vuoden 2015 vaalit voittanut tuleva pääministeri Juha Sipilä https://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipila(kesk) alkoi jo hallitusneuvotteluvaiheessa rakentamaan yhteiskuntasopimusta, jolla yritysten kustannuskilpailukykyä parannettaisiin noin viidellä prosentilla. Alun perin suunnitteilla oli muun muassa sadan tunnin työajan vuotuinen pidennys.
Yhteiskuntasopimuksessa ja myöhemmin kilpailukykysopimuksessa kyse oli sisäisestä devalvaatiosta.
Aikaisemmin Suomi oli vastaavissa tilanteissa devalvoinut valuuttansa, mutta euron takia tätä välinettä ei enää ole. Devalvaatiossa kävi periaatteessa aivan samoin kuin nyt, eli yrityksien kilpailukyky parani, mutta palkansaajat kärsivät.
Devalvaatiossa palkansaaja sai rahallaan vähemmän, koska etenkin tuontituotteiden hinnat nousivat. Sisäisessä devalvaatiossa ongelma on se, ettei ole mitään takeita, että yritys laskee tuotteidensa hintoja. Se voi jakaa lisärahat vaikkapa osinkoina.
Yhteiskuntasopimusta ei saatu aikaan, minkä jälkeen hallitus valmisteli työntekijöiden työehtoja heikentävän lakipaketin. Ne aiheuttivat laajaa arvostelua.
Lopulta kilpailukykysopimus syntyi, kun hallitus lupasi keskeyttää pakkolaeiksi kutsutun paketin valmistelun.
Palkansaajajärjestöille aivan keskeistä oli se, että työmarkkinoiden osapuolet pysyivät tärkeimpinä vallankäyttäjänä etenkin työelämän kysymyksissä. Nyt uhkana oli, että hallitus astuisi niiden tontille.
Palkansaajajärjestöt ovat aina tienneet, että valtaa saa lopulta vain sopimalla. Ne myös myönsivät, että Suomen kilpailukyky on todellakin heikentynyt.
Sopimus oli historiallinen jopa Euroopan mittakaavassa. Suomessakaan ei ollut koskaan aikaisemmin yhdellä sopimuksella heikennetty lähes kaikkien työntekijöiden saavutettuja etuja näin paljon.
Kiky-neuvotteluissa 24 tunnin työajan pidennys oli yksi viimeisimmistä sovituista asioista.
Ajatus 24 tunnista lähti lopulta liikkeelle siitä, kun SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly https://www.hs.fi/haku/?query=lauri+lylyehdotti vuoden 2016 helmikuussa, että sopimuksesta tehtäisiin mahdollisimman yksinkertainen. Tämä oli tärkeää, koska esimerkiksi työaikoja on vaikea pidentää tavalla, joka edes soveltuu kaikille aloille.
Työnantaja olisi halunnut arkipyhiä työpäiviksi, jotta tuotanto ei kesken viikkoa pysähtyisi. Tämä olisi mahdollisesti käynyt myös palkansaajille.
Erityisesti oli tarkoitus siirtää loppiainen ja helatorstai viikonloppuun, mutta arkipyhistä säädetään kirkkolaissa, jota ei voi muuttaa ilman kirkolliskokouksen esitystä. Kirkko ei suostunuthttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000002865316.html mihinkään siirtoihin.
Uhkana oli, että työajan pidentäminen pitäisi korvata muilla heikennyksillä, kuten vaikkapa sairausajan palkan heikennyksellä tai erilaisten karenssien lisäämisellä.
Lue tästä, miten kilpailukykysopimus syntyihttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002895452.html.
Käännekohta oli palaveri, jossa Lyly, EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies https://www.hs.fi/haku/?query=jyri+hakamiesja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola https://www.hs.fi/haku/?query=antti+palolaideoivat työajan pidennyksen, joka korvaisi mahdolliset muut kustannuskilpailukykyä parantavat palkansaajien etujen heikennykset. Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder https://www.hs.fi/haku/?query=sture+fjaderoli jo aikaisemmin suosinut ratkaisussa työajan pidennystä.
Esillä oli eri pituuksia 16–32 tuntiin, mutta lopulta sopu syntyi 24 tunnista.
Tunteja tarvittiin, jotta sopimuksessa päästiin lähelle hallituksen vaatimaa viiden prosentin kustannuskilpailukyvyn parantumista.
Monen väännön jälkeen työajan pidennys ja siihen läheisesti liittyvä julkisen puolen työntekijöiden lomarahojen vähennys kävi myös Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalosellehttps://www.hs.fi/haku/?query=markku+jaloselle.
Lomarahojen määräaikaisen leikkauksen vaihtoehtona oli lyhentää julkisen alan pitkään työskennelleiden lomista muutama päivä, mutta se ei työntekijöitä edustaville ammattiliitoille käynyt.
Jos sopimusta ei olisi syntynyt, hallitus olisi mahdollisesti toteuttanut yli miljardin euron lisäleikkaukset, perunut laajat veronalennukset ja säätänyt ainakin joitakin lakeja, jotka olisivat osin toteuttaneet saman kuin kilpailukykysopimus.
Neuvottelijat tiesivät, että työajan pidennys on periaatteellisesti ja psykologisesti hankala. He tuskin kuitenkaan arvasivat, kuinka merkittävä kikyn symboli 24 tunnista tulee, sillä ne eivät ole sopimuksen tärkein kohta.
Suurempi vaikutus kilpailukykyyn on ollut palkkojen jäädyttämisellä ja sosiaalivakuutusmaksujen miljardien eurojen suuruisilla siirroilla työnantajilta palkansaajien kontolle.
Erityisesti raskasta kikyn hyväksyminen oli Riku Aallolle https://www.hs.fi/haku/?query=riku+aallolleja hänen tuolloin johtamalleen Metalliliitolle, josta tuli keskeinen osa nykyistä Teollisuusliittoa.
Aalto ei olisi saanut jäsenistössään sopimusta läpi, jos 24 tuntia olisi kirjattu työehtosopimuksen sisälle, kuten muissa sopimuksissa tehtiin. Siksi ne kirjattiin erilliseen pöytäkirjaan. Se on helpompi yksipuolisesti irtisanoa kuin kymmenien sivujen työehtosopimukseen sisään leivottu työajan pidennys.
Riku Aalto koki uransa ehkä raskaimmat hetket https://www.hs.fi/politiikka/art-2000002905570.htmlHelsingin Crown Plaza Hesperiassa 10. kesäkuuta 2016, kun Metalliliiton valtuusto päätti kilpailukykysopimukseen osallistumisesta kokonaista kuusi tuntia. Lopulta kiky-tunnit hyväksyttiin vihaisen keskustelun jälkeen äänin 32–24.
Äänestys oli niin tiukka, että Aallolla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin neuvotella 24 tuntia pois sopimuksesta, jos hän haluaa vielä jatkaa liittonsa johdossa.
Aaltoa ärsytti myös se, että koko kilpailukykysopimuksen toteutuminen lopulta kaatui hänen harteilleen. Toisaalta tämän takia Metalliliiton neuvotteluasema oli vahva. Ilman Metalliliittoa sopimus olisi romuttunut, ja työnantajat olisivat jääneet myös ilman miljardien eurojen työnantajamaksujen helpotuksia. Kiky syntyi tuolla 24 tunnin lisäpöytäkirjalla, jota ei enää ole.
Kiky-tunneista tuskin käytäisiin nyt näin kovaa taistoa ilman sitä traumaa, jonka tunnit jättivät Metalliliittoon ja nykyiseen Teollisuusliittoon.
Erinäiset tutkimukset ovat jälkikäteen katsoneet, että kilpailukykysopimus nosti Suomen yritysten menestysmahdollisuuksia, ja se on myös lisännyt työllisyyttä.
Työajan pidennyksen merkitys vaihtelee. Toisissa yrityksissä lisätyöllä on iso merkitys, toisissa ei. Tunteja on kirjattu mitä erilaisimmilla tavoilla.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2019/palkansaajanaisten-tyoaika-piteni-kilpailukykysopimuksen-myota/näyttää siltä, että työaika on pidentynyt lähinnä naisilla, mutta melko vähän miehillä, vaikka juuri miesvaltaisen teollisuuden kilpailukykyä tunneilla pyrittiin lisäämään.
Tilastokeskuksen vuonna 2017 tehdyn toisen tutkimuksen https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2017/kikyn-tuoma-tyoajan-lisays-jakautuu-epatasaisesti/mukaan yksityisellä sektorilla yli 50 prosenttia kokoaikaisista palkansaajista ilmoitti, ettei heidän työaikansa ole muuttunut kikyn seurauksena.
Julkisella puolella kokoaikaisista palkansaajista näin ilmoitti vain vajaa 15 prosenttia. Kyselyn mukaan selvästi yleisin tapa on lisätä työaikaa kuusi minuuttia päivässä.
Näiden tutkimusten valossa sekä työnantajien että palkansaajien väitteet kiky-tuntien suuresta merkityksestä tuntuvat ylimitoitetuilta.
Oikaisu 10.1.2020 kello 10.15: Devalvaatiossa nousevat tuontituotteiden hinnat, ei vientituotteiden, kuten kirjoituksessa virheellisesti ensin sanottiin.
Vaikeuksien keskeisin syy löytyy 29. helmikuuta 2016 työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopiman kilpailukykysopimuksen (kiky) kolmannelta sivulta kohdasta 4.1.
Kohta on aiheuttanut suurimpia lakkoja vuosiinhttps://www.hs.fi/talous/art-2000006337995.html, ja näin se kuuluu:
”Vuosittaista työaikaa pidennetään keskimäärin 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Muutos voidaan toteuttaa esimerkiksi kokonaisina päivinä. Muutos tulee voimaan 1.1.2017, elleivät osapuolet sovi muusta ajankohdasta. Työajan pidentämisen tarkemmasta toteuttamistavasta sovitaan sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken.”
Kyse oli siis pysyvästä muutoksesta, vaikka liitot voivat muutakin sopia, jos molemmat osapuolet niin haluavat.
Samankaltainen päätös toiseen suuntaan tehtiin vuonna 1984, kun keskusjärjestösopimuksessa sovittiin työajan lyhentämisestä 32 tunnilla niin sanotuilla pekkaspäivillä.
Kiky koskee yli 90:tä prosenttia suomalaisista työntekijöistä.
Viime lauantaina työnantajia edustava Teknologiateollisuus ja palkansaajia edustava Teollisuusliitto pääsivät sopimukseenhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006361713.html seuraavan 25 kuukauden työehdoista. Kyse oli ensimmäisestä isosta uudesta sopimuksesta tällä sopimuskaudella.
Sopimusta pidetään kaikkien työehtosopimusten eräänlaisena esisopimuksena, jonka perusteella muita sopimuksia tehdään. Erityisesti työnantajat ovat halunneet, että sopimus on esimerkki muille sopimuksille.
Tässä sopimuksessa ei ole enää 24 tunnin työajan pidennystä.
”Talkootyöt ovat ohi”, sanoi Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto https://www.hs.fi/haku/?query=riku+aaltosopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Tämän jälkeen työnantajien edustajat https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006363997.htmlriensivät vakuuttamaan, ettei muiden palkansaajien osalta 24 tunnin lisätyö suinkaan lopu.
Kiky-riita jatkui, ja päänavaukseksi kaavailtu sopimus vetikin tilanteen entistä pahempaan umpisolmuunhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006365540.html.
Miten tässä näin kävi? Miksi 24 tuntia eli noin keskimäärin 1,4 prosenttia vuosittaisesta työajasta voi sekoittaa Suomen näin pahasti?
Kiky-tuntien taustaa pitää lähteä hakemaan yli kymmenen vuoden takaa.
Vuoden 2008 jälkeen Suomea kannatellut Nokia lähti nopeaan alamäkeen. Suomalaisen paperin kysyntä väheni maailmalla. Paperitehtaita suljettiin. Venäjän vienti romahti samaan aikaan.
Nokian huumassa myös muiden kuin nokialaisten palkat olivat nousseet ajoittain ripeämmin kuin kilpailijamaissa.
Muun muassa Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön ekonomistien mielestä yritysten kustannukset suhteessa niiden tuottavuuteen olivat liian suuria, jotta ne saisivat tehokkaasti myytyä tavaraa ulkomaille ja näin valtio saisi verotuloja hyvinvoinnin rakentamiseen.
Työttömyys lähti rajuun nousuun, valtio otti nopeasti kymmeniä miljardeja euroja velkaa eikä parempaa ollut näkyvissä.
Vuoden 2015 vaalit voittanut tuleva pääministeri Juha Sipilä https://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipila(kesk) alkoi jo hallitusneuvotteluvaiheessa rakentamaan yhteiskuntasopimusta, jolla yritysten kustannuskilpailukykyä parannettaisiin noin viidellä prosentilla. Alun perin suunnitteilla oli muun muassa sadan tunnin työajan vuotuinen pidennys.
Yhteiskuntasopimuksessa ja myöhemmin kilpailukykysopimuksessa kyse oli sisäisestä devalvaatiosta.
Aikaisemmin Suomi oli vastaavissa tilanteissa devalvoinut valuuttansa, mutta euron takia tätä välinettä ei enää ole. Devalvaatiossa kävi periaatteessa aivan samoin kuin nyt, eli yrityksien kilpailukyky parani, mutta palkansaajat kärsivät.
Devalvaatiossa palkansaaja sai rahallaan vähemmän, koska etenkin tuontituotteiden hinnat nousivat. Sisäisessä devalvaatiossa ongelma on se, ettei ole mitään takeita, että yritys laskee tuotteidensa hintoja. Se voi jakaa lisärahat vaikkapa osinkoina.
Yhteiskuntasopimusta ei saatu aikaan, minkä jälkeen hallitus valmisteli työntekijöiden työehtoja heikentävän lakipaketin. Ne aiheuttivat laajaa arvostelua.
Lopulta kilpailukykysopimus syntyi, kun hallitus lupasi keskeyttää pakkolaeiksi kutsutun paketin valmistelun.
Palkansaajajärjestöille aivan keskeistä oli se, että työmarkkinoiden osapuolet pysyivät tärkeimpinä vallankäyttäjänä etenkin työelämän kysymyksissä. Nyt uhkana oli, että hallitus astuisi niiden tontille.
Palkansaajajärjestöt ovat aina tienneet, että valtaa saa lopulta vain sopimalla. Ne myös myönsivät, että Suomen kilpailukyky on todellakin heikentynyt.
Sopimus oli historiallinen jopa Euroopan mittakaavassa. Suomessakaan ei ollut koskaan aikaisemmin yhdellä sopimuksella heikennetty lähes kaikkien työntekijöiden saavutettuja etuja näin paljon.
Kiky-neuvotteluissa 24 tunnin työajan pidennys oli yksi viimeisimmistä sovituista asioista.
Ajatus 24 tunnista lähti lopulta liikkeelle siitä, kun SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly https://www.hs.fi/haku/?query=lauri+lylyehdotti vuoden 2016 helmikuussa, että sopimuksesta tehtäisiin mahdollisimman yksinkertainen. Tämä oli tärkeää, koska esimerkiksi työaikoja on vaikea pidentää tavalla, joka edes soveltuu kaikille aloille.
Työnantaja olisi halunnut arkipyhiä työpäiviksi, jotta tuotanto ei kesken viikkoa pysähtyisi. Tämä olisi mahdollisesti käynyt myös palkansaajille.
Erityisesti oli tarkoitus siirtää loppiainen ja helatorstai viikonloppuun, mutta arkipyhistä säädetään kirkkolaissa, jota ei voi muuttaa ilman kirkolliskokouksen esitystä. Kirkko ei suostunuthttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000002865316.html mihinkään siirtoihin.
Uhkana oli, että työajan pidentäminen pitäisi korvata muilla heikennyksillä, kuten vaikkapa sairausajan palkan heikennyksellä tai erilaisten karenssien lisäämisellä.
Lue tästä, miten kilpailukykysopimus syntyihttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002895452.html.
Käännekohta oli palaveri, jossa Lyly, EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies https://www.hs.fi/haku/?query=jyri+hakamiesja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola https://www.hs.fi/haku/?query=antti+palolaideoivat työajan pidennyksen, joka korvaisi mahdolliset muut kustannuskilpailukykyä parantavat palkansaajien etujen heikennykset. Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder https://www.hs.fi/haku/?query=sture+fjaderoli jo aikaisemmin suosinut ratkaisussa työajan pidennystä.
Esillä oli eri pituuksia 16–32 tuntiin, mutta lopulta sopu syntyi 24 tunnista.
Tunteja tarvittiin, jotta sopimuksessa päästiin lähelle hallituksen vaatimaa viiden prosentin kustannuskilpailukyvyn parantumista.
Monen väännön jälkeen työajan pidennys ja siihen läheisesti liittyvä julkisen puolen työntekijöiden lomarahojen vähennys kävi myös Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalosellehttps://www.hs.fi/haku/?query=markku+jaloselle.
Lomarahojen määräaikaisen leikkauksen vaihtoehtona oli lyhentää julkisen alan pitkään työskennelleiden lomista muutama päivä, mutta se ei työntekijöitä edustaville ammattiliitoille käynyt.
Jos sopimusta ei olisi syntynyt, hallitus olisi mahdollisesti toteuttanut yli miljardin euron lisäleikkaukset, perunut laajat veronalennukset ja säätänyt ainakin joitakin lakeja, jotka olisivat osin toteuttaneet saman kuin kilpailukykysopimus.
Neuvottelijat tiesivät, että työajan pidennys on periaatteellisesti ja psykologisesti hankala. He tuskin kuitenkaan arvasivat, kuinka merkittävä kikyn symboli 24 tunnista tulee, sillä ne eivät ole sopimuksen tärkein kohta.
Suurempi vaikutus kilpailukykyyn on ollut palkkojen jäädyttämisellä ja sosiaalivakuutusmaksujen miljardien eurojen suuruisilla siirroilla työnantajilta palkansaajien kontolle.
Erityisesti raskasta kikyn hyväksyminen oli Riku Aallolle https://www.hs.fi/haku/?query=riku+aallolleja hänen tuolloin johtamalleen Metalliliitolle, josta tuli keskeinen osa nykyistä Teollisuusliittoa.
Aalto ei olisi saanut jäsenistössään sopimusta läpi, jos 24 tuntia olisi kirjattu työehtosopimuksen sisälle, kuten muissa sopimuksissa tehtiin. Siksi ne kirjattiin erilliseen pöytäkirjaan. Se on helpompi yksipuolisesti irtisanoa kuin kymmenien sivujen työehtosopimukseen sisään leivottu työajan pidennys.
Riku Aalto koki uransa ehkä raskaimmat hetket https://www.hs.fi/politiikka/art-2000002905570.htmlHelsingin Crown Plaza Hesperiassa 10. kesäkuuta 2016, kun Metalliliiton valtuusto päätti kilpailukykysopimukseen osallistumisesta kokonaista kuusi tuntia. Lopulta kiky-tunnit hyväksyttiin vihaisen keskustelun jälkeen äänin 32–24.
Äänestys oli niin tiukka, että Aallolla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin neuvotella 24 tuntia pois sopimuksesta, jos hän haluaa vielä jatkaa liittonsa johdossa.
Aaltoa ärsytti myös se, että koko kilpailukykysopimuksen toteutuminen lopulta kaatui hänen harteilleen. Toisaalta tämän takia Metalliliiton neuvotteluasema oli vahva. Ilman Metalliliittoa sopimus olisi romuttunut, ja työnantajat olisivat jääneet myös ilman miljardien eurojen työnantajamaksujen helpotuksia. Kiky syntyi tuolla 24 tunnin lisäpöytäkirjalla, jota ei enää ole.
Kiky-tunneista tuskin käytäisiin nyt näin kovaa taistoa ilman sitä traumaa, jonka tunnit jättivät Metalliliittoon ja nykyiseen Teollisuusliittoon.
Erinäiset tutkimukset ovat jälkikäteen katsoneet, että kilpailukykysopimus nosti Suomen yritysten menestysmahdollisuuksia, ja se on myös lisännyt työllisyyttä.
Työajan pidennyksen merkitys vaihtelee. Toisissa yrityksissä lisätyöllä on iso merkitys, toisissa ei. Tunteja on kirjattu mitä erilaisimmilla tavoilla.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2019/palkansaajanaisten-tyoaika-piteni-kilpailukykysopimuksen-myota/näyttää siltä, että työaika on pidentynyt lähinnä naisilla, mutta melko vähän miehillä, vaikka juuri miesvaltaisen teollisuuden kilpailukykyä tunneilla pyrittiin lisäämään.
Tilastokeskuksen vuonna 2017 tehdyn toisen tutkimuksen https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2017/kikyn-tuoma-tyoajan-lisays-jakautuu-epatasaisesti/mukaan yksityisellä sektorilla yli 50 prosenttia kokoaikaisista palkansaajista ilmoitti, ettei heidän työaikansa ole muuttunut kikyn seurauksena.
Julkisella puolella kokoaikaisista palkansaajista näin ilmoitti vain vajaa 15 prosenttia. Kyselyn mukaan selvästi yleisin tapa on lisätä työaikaa kuusi minuuttia päivässä.
Näiden tutkimusten valossa sekä työnantajien että palkansaajien väitteet kiky-tuntien suuresta merkityksestä tuntuvat ylimitoitetuilta.
Oikaisu 10.1.2020 kello 10.15: Devalvaatiossa nousevat tuontituotteiden hinnat, ei vientituotteiden, kuten kirjoituksessa virheellisesti ensin sanottiin.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit