Timo Soini julkaisi kirjan populismista – ”Perustin niin hyvän puolueen, että kyllä sitä Halla-ahokin pystyy johtamaan”

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini https://www.hs.fi/haku/?query=timo+soiniastui maanantaina julkisuuteen seitsemän kuukauden tauon jälkeen. Syynä on hänen kirjoittamansa populismia käsittelevä kirja, jonka nimi on lyhykäisyydessään Populismi.

Soini on ollut yksi Suomen 2000-luvun tärkeimmistä poliitikoista, mutta hän jätti politiikanhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006076528.html ja vetäytyi julkisuudesta, kun hallitus vaihtui ja hänen pestinsä ulkoministerinä päättyi viime kesän kynnyksellä.

Hän ei asettunut ehdolle viime kevään eduskunta- tai eurovaaleissa.

Maanantaina Soini katseli tiedotustilaisuudessa paikalla olevia toimittajia ja kertoi hänellä olleen heitä ikävä. Hän sanoi laihtuneensa politiikasta sivuun jäätyään kuusi kiloa ja nukkuvansa paremmin kuin ennen.

”Olen tehnyt kaikkea sitä, mitä en ennen tehnyt. En ole aikeissa palata politiikkaan. Seuraavat mielenkiintoiset vaalit ovat vuonna 2024, moni puolue tarvitsisi silloin hyvän presidenttiehdokkaan”, Soini sanoi.

Soini sanoi olevansa valmis vaikka konsultiksi yritysmaailman palvelukseen.

Perussuomalaisten nykyistä puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa https://www.hs.fi/haku/?query=jussi+halla-ahoahän ei halunnut tiedotustilaisuudessa arvioida.

”Katson olevani jäävi arvioimaan häntä. En häntä sen enempää kannata kuin vastusta.”

Soini sanoi, ettei aio kertoa muille puolueille, mitä ”Jussille pitäisi tehdä”.

Hänen mukaansa perussuomalaiset on nyt hieman erilainen puolue kuin minkä hän perusti ja menee eri suuntaan. ”Perustin niin hyvän puolueen, että kyllä sitä Halla-ahokin pystyy johtamaan.”

Puolueen aivoiksi hän nimesi Matias Turkkilanhttps://www.hs.fi/haku/?query=matias+turkkilan, joka on Perussuomalainen-lehden ja Suomen Uutiset -verkkolehden päätoimittaja.

Soinin tuoreessa kirjassa ei ole poliittisia paljastuksia, vaan se käsittelee Soinin hyvin tuntemaa aihetta, populismia. Kirjan on julkaissut Kunnallisalan kehittämissäätiön Pole-Kuntatieto.

Tiedotustilaisuudessa Soini sanoi, että eliitti kuvaa populismia usein näin: se monimutkaisten asioiden yksinkertaistamista. ”Jos ajattelet niin, kirja ei ole sinua varten.”

Sen jälkeen Soini pani politiikkaa seuraavat toimittajat kolmeen kategoriaan: politiikan toimittajiin, poliittisiin toimittajiin ja poliitikon toimittajiin. Viimeksi mainitut seuraavat Soinin mukaan jotain tiettyä poliitikkoa, joka vuotaa heille uutisia.

Soini myös kritisoi nykyistä ruokakeskustelua, joka sataa hänen mukaansa vain perussuomalaisten ja vihreiden laariin.

Soini puhui tilaisuudessa värikkäästi sekä Britannian Boris Johnsonin https://www.hs.fi/haku/?query=boris+johnsoninvaalivoitosta että Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpistahttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpista.

Hän sanoi, että olisi voinut lyödä vetoa Johnsonin vaalivoiton puolesta. Trumpin kohtaloa hän ei ryhtynyt arvioimaan.

”En ole mikään trumpisti”, Soini sanoi.

Soini on tehnyt populismista aikoinaan oman pro gradu -opinnäytetyönsä, ja populismin avulla hän nosti perussuomalaiset keskeiseksi poliittiseksi voimaksi Suomessa.

Soini perustelee aihettaan sen tärkeydellä.

Kirjassa arvioidaan, että 2,5 miljardia ihmistä elää valtioissa, joissa on jollain tavoin populistinen johto. Näitä maita ovat muun muassa Yhdysvallat, Britannia ja Unkari.

Soinin ja nykyisten perussuomalaisten tie erkani, kun Jussi Halla-ahosta tuli perussuomalaisten puheenjohtaja ja Soini lähti mukaan sinisiin.

Soini sanoo Halla-ahon jatkaneen puolueessa aikoinaan hyvin suositun Tony Halmeen https://www.hs.fi/haku/?query=tony+halmeenaloittamalla linjalla. Halme oli nyrkkeilijä ja showpainija, joka nousi myös kansanedustajaksi. Soinin mukaan Halme oli ensimmäinen perussuomalainen, joka alkoi puhua ”maahanmuuttoon liittyvistä epäkohdista” 2000-luvun alussa.

”Siitä [maahanmuutosta] on sittemmin tullut perussuomalaisten poliittista valtavirtaa jopa siinä määrin, että maahanmuutto on puolueen tärkein teema, jota ei kovin suureen ääneen puolueessa sovi epäillä”, Soini kirjoittaa kirjassaan.

Soini naljailee sitä, kuinka media on ostanut Halla-ahon maahanmuuttotäkyt niin, ettei Halla-ahon ole tarvinnut juurikaan käyttää rahaa markkinointiin.

Hän mainitsee Halla-ahon ”maahanmuuttokriittisen pamfletin Nuiva vaalimanifesti”.

”Nimi oli osuva ja osoitti selvästi kylmäkiskoisen suhtautumisen maahanmuuttoon. Media, Yleisradio ja Helsingin Sanomat vetivät syötin kitusiinsa koukkua myöten. Markkinointi nollabudjetilla onnistui täydellisesti”, Soini kirjoittaa.

Soini analysoi, kuinka vihreät ja perussuomalaiset ovat hyötyneet, kun poliittinen keskustelu pyörii jatkuvasti maahanmuuton ympärillä. Muut puolueet ovat olleet hukassa.

”Minun populismissani maahanmuutto ei ollut ykkösasioita. Se johtuu taustastani ja katolisesta uskostani, samalla tavalla kuin käsitykseni abortista”, Soini kirjoittaa.

Soini sanoo, että vaalit voidaan voittaa kolmella sanalla, jotka toimivat käytännössä, tiivistivät olennaisen, menevät tunteeseen, jäävät mieleen ja kestävät aikaa. ”Kyllä kansa tietää!”

Kirjassa käytetään runsaasti uskonnollisia termejä. Soini kirjoittaa, että hän olisi lähtenyt Irlantiin opiskelemaan papiksi, jos häntä ei olisi aikoinaan valittu Suomen maaseudun puolueen (SMP) varapuheenjohtajaksi.

”Populismi on usein uskonnollista, ja siihen liittyy nostalginen menneisyyden ihannointi”, hän kirjoittaa.

Tai: ”Populismi on tämänpuoleista gospelia, se on ilosanomaa köyhille ja vaikeuksissa oleville.”

Tai: ”Populistille kansan ääni on Jumalan ääni. Tuo viisaus on luettavissa kirjojen kirjasta. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.”

Tai: ”Parhaimmillaan populistipoliitikko luo oman Kaanaan kielensä, joka kannattajat ymmärtävät. Lampaat tuntevat paimenen äänen. Parasta on olla hyvä paimen.”

Soini sanoo, että populismi kesyyntyy vallan myötä. Tämä johtuu osin siitä, että populismin käyttövoima on eräällä lailla vallan vastakohta, vihamielisyys suurta rahaa ja suuria koneistoja kohtaan.

Hän sanoo, että liberaalin demokratian elitistinen luonne on ollut omiaan lisäämään epäluottamusta poliitikkoihin. Populismilla on tilaa, koska monet tuntevat, ettei heitä kuunnella. Se joka kuuntelee uskottavasti, saa valtaa.

Toinen syy populismin nousuun on monien kansalaisten huoli siitä, että vakiintuneita elämäntapoja uhkaa tuhoutuminen.

Kolmas syy on kansalaisten tunne, että uusliberalistinen globaali talous on heikentänyt heidän suhteellista asemaansa.

Neljäs syy on puoluerajojen hämärtyminen. Talouden hedelmien jakamisen, verotuksen ja työpaikkojen ohelle on tullut uusia aiheita, jotka asemoivat ihmisiä poliittisesti. Näitä ovat maahanmuutto, etniset muutokset, Euroopan yhdentyminen, pakolaiset, turvallisuus ja identiteetit.

Soini näkee, että populismin kolmijalka on demagogit, pelastajat ja kansa.

Populismi tarvitsee vahvoja johtajia, jotka osaavat yksinkertaistaa asiansa (demagogit) ja tarjota pelkäävälle kansalle viimeisen mahdollisuuden vaikuttaa (pelastajat).

Tärkeää on aina vedota kansaan, joka ei pidä itseään osana eliittiä.