Turun ja Tampereen tapahtumat ovat hyytävä muistutus siitä, etteivät kaikki ole oppineet historiasta mitään.
Auschwitzissa järjestettyyn vapautumisen juhlaan osallistui kaksisataa leirin entistä vankia. ”Ei koskaan enää”, oli heidän sanomansa maailmalle. Siihen yhtyivät juhlaan osallistuneet valtionpäämiehet.
”Ei koskaan enää” oli likimain koko ihmiskunnan toive toisen maailmansodan jälkeen. Toivetta täyttämään syntyi useita järjestöjä, muiden muassa Yhdistyneet Kansakunnat YK. Myös useita ihmisoikeuksia turvaavia sopimuksia solmittiin.
Vaara, ettei toive täyty, on nyt suurempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.
Helsingin Sanomat julkaisi 18. elokuuta viime vuonna kolumninihttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006205991.html, jonka otsikko kuului: ”Oikeistopopulistit toistelevat teemoja, joilla natsit nousivat valtaan Saksassa”. Kolumnin pohjana oli amerikkalaisen 1900-luvun Saksan tutkijan professori Benjamin Carter Hettin https://www.hs.fi/haku/?query=benjamin+carter+hettinkirja Demokratian kuolema –Kuinka Hitler nousi valtaan.
Kirja todistaa, että likimain kaikki oikeistopopulistien iskulauseet olivat jo natseilla ahkerassa käytössä. Populistien teemoista vain yksi ei esiintynyt vielä natseilla: ilmastonmuutoksen vähättely – sattuneesta syystä.
Hett kertoo, miten Saksan oikeistopoliitikot kuvittelivat taltuttavansa Adolf Hitlerinhttps://www.hs.fi/haku/?query=adolf+hitlerin myötäilemällä häntä ja antamalla hänelle lopulta vallan ja vastuun.
Ei talttunut Hitler. Eivät ole talttuneet myöskään nykyisistä oikeistopopulisteista ne, jotka ovat vallan saaneet.
Tietenkin olemme yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa.
Natsi-ideologian pahuuden tiedämme. Mutta mikä oli yksilöiden vastuu siihen, että pahuus sai vallan Saksassa ja on yhä enemmän saamassa valtaa myös nykypäivän maailmassa?
Antisemitismillä oli vahva, vuosisatainen perinne Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa jo ennen natseja. Siksi tavalliset saksalaiset eivät juurikaan hätkähtäneet, kun natsit lietsoivat juutalaisvihaa ja alkoivat harjoittaa yhä raaempaa väkivaltaa juutalaisia ja pian myös monia muita väestöryhmiä kohtaan. Osa taputti käsiään, osa katsoi muualle.
Vuoden 1933 valtiopäivävaaleissa 43,9 prosenttia saksalaisista antoi äänensä natseille. Äänestäjät tiesivät, mitä tekivät, sillä natsit eivät salanneet tavoitteitaan eivätkä keinojaan.
Koska demokratiassa valta on kansalla, on myös vastuu. Demokratia on hieno järjestelmä, mutta sekään ei estä tekemästä äärettömän tyhmiä ja vastuuttomia valintoja, kuten tehtiin Saksassa 1933 ja kuten tehdään monissa maissa nyt.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli esittely https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006384261.htmlsaksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin https://www.hs.fi/haku/?query=hannah+arendtinelämänkerrasta. Arendt on pohtinut pahuuden ongelmaa. Hän puhuu pahuuden arkipäiväistymisestä. Hyvän ja pahan ero voi riippua hyvin banaaleista arkielämän asioista, hän sanoo.
Edes Adolf Eichmannin https://www.hs.fi/haku/?query=adolf+eichmanninkaltaiset natsipyövelit eivät ole Arendtin mukaan välttämättä murhanhimoisia raakalaisia, vaan voivat olla tavallisia ajattelemattomia ihmisiä, jotka vain seuraavat byrokraattisia ja ”oikeita” sääntöjä.
Vielä tavallisempia, kunnianarvoisia, usein sivistyneitäkin ihmisiä olivat ne saksalaiset, jotka äänestivät natsit valtaan. Jos he olisivat eläneet nykyaikana, moni olisi kutsunut heitä tolkun ihmisiksi.
Monien mielestähän tolkun ihmisiä ovat ne, jotka tuomitsevat yhtä lailla molemmat ”ääripäät”, niin vihan lietsojat kuin vihan torjujat – tai ainakin katsovat muualle, kun pahuus järjestäytyy noustakseen valtaan.
Sarjakuvataiteilija Pertti Jarla https://www.hs.fi/haku/?query=pertti+jarlakuvasi oivasti tätä ääripää-ajattelutapaa Fingerporissaan: Yksi väitti, että maapallo on pyöreä. Toinen, että litteä. Tolkun ihminen, että ovaali.
Ääripäistä puhuminen on vain raukkamainen tapa välttyä itse ottamasta vastuuta. Tolkun ihmisiä ovat vain ne, jotka nousevat vihaa ja pahuutta vastaan. Se on ihmisen moraalisista velvoitteista suurin.
Monet Saksan tolkun ihmisistä, kuten Arendt tai Albert Einsteinhttps://www.hs.fi/haku/?query=albert+einstein, pakenivat natsien vainoa ulkomaille. Ne tolkun ihmiset, jotka eivät päässeet pakoon, kohtasivat kohtalonsa Auschwitzissä ja muilla kuolemanleireillä.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
- Kolumnit Seuraa
- Albert Einstein Seuraa
- Natsi-Saksa Seuraa
- Yrjö Rautio Seuraa
- Pertti Jarla Seuraa

Kommentit