HS-analyysi: Miksi EU:n vahvin poliittinen puolue välttelee yhä näyttämästä ovea Unkarin itse­valtaiselle Orbánille? - Politiikka | HS.fi
Politiikka

HS-analyysi: Miksi EU:n vahvin poliittinen puolue välttelee yhä näyttämästä ovea Unkarin itse­valtaiselle Orbánille?

Tämä viikko osoitti, kuinka vankka tuki Unkaria hallitsevalla Victor Orbánilla on Euroopan keskusta-oikeistossa, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Jarno Hartikainen.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Kuva: Ercin Top / Anadolu Agency

Julkaistu: 9.2. 16:29

Jarno Hartikainen Kuva: Akseli Valmunen

Marras­kuussa 2018 EU-politiikan vaikutus­valtaisin poliittinen ryhmä, Euroopan kansan­puolue eli EPP, piti puolue­kokouksen Helsingissä. Tapahtuma kokosi Helsinkiin kristillisdemokraattisia ja keskusta-oikeistolaisia puolueita joka puolelta Eurooppaa.

Jos joku kokouksen vielä muistaa, niin todennäköisesti siitä syystä, että siellä Alexander Stubb hävisi saksalaiselle Manfred Weberille kisan EPP-ryhmittymän kärkiehdokkaasta komission johtoon.

Tuossa kokouksessa kuitenkin myös hyväksyttiin kiinnostava julkilausuma otsikolla ”Kiireellinen päätöslauselma EU:n arvojen ja demokratian turvaamiseksi”. Paperissa todetaan muun muassa seuraavaa:

”Euroopan unioni on perustettu arvoille, joita ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet, mukaan lukien vähemmistöjen oikeudet. Nämä arvot ovat olennainen osa moniarvoista, syrjimätöntä, suvaitsevaista, oikeudenmukaista, solidaarista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa.”

Nämä arvot ja periaatteet ovat nyt uhattuina, päätöslauselmassa todetaan. Euroopassa on nähty huolestuttavia taantumuksen merkkejä: vallanpitäjät vahvistavat otettaan oikeuslaitoksesta, vaikeuttavat kansalaisjärjestöjen, yliopistojen ja riippumattoman median toimintaa ja ylläpitävät korruptiota.

 ”Orbán on Helsingin julkilausuman päähenkilö.”

EPP-läiset puolueet olivat toisen maailmansodan jälkeen vakiinnuttamassa liberaalia demokratiaa Euroopassa, ja niiden on myös torjuttava horjutusyritykset, paperissa vaaditaan.

Päätöslauselma on niin jämäkkää tekstiä, että olisi helppoa erehtyä luulemaan, että sen laatijat todella tarkoittavat, mitä kirjoittavat.

Manfred Weber (vas.) ja Alexander Stubb EPP:n kokouksessa Messukeskuksessa Helsingissä marraskuussa 2018. Kuva: Mika Ranta / HS

Se, mitä puolueen enemmistö todellisuudessa ajattelee liberaalin demokratian puolustamisen tarpeellisuudesta tuli selväksi tällä viikolla, kun EPP:n valtuusto käsitteli Unkarin pääministerin Viktor Orbánin Fidesz-puolueen asemaa EPP:ssä.

Orbán nimittäin on Helsingin julkilausuman päähenkilö. Vaikka päätöslauselmassa ei mainita nimeltä yhtäkään jäsenmaata tai poliittista johtajaa, teksti on käytännössä listaus Orbánin toimista.

Orbán aloitti vallan keskittämisen ja riippumattomien instituutioiden horjuttamisen hyvin pian tultuaan valtaan uudelleen vuonna 2010. Vuonna 2014 hän hylkäsi julkisesti liberaalin demokratian ihanteet. Hän on sanonut rakentavansa epäliberaalia tai kristillistä demokratiaa. Yliopistot, media, kansalaisjärjestöt ja oppositio on ajettu ahtaalle. EU-tukia kanavoidaan Orbánin lähipiiriin kuuluville liikemiehille.

Kaikkea tätä muut EPP-puolueet katsoivat vuosien ajan sormien läpi. Orbánin toimia saatettiin kyllä kritisoida, mutta Fidesz haluttiin silti pitää mukana perheessä.

Sitten keväällä 2019, eurovaalien alla, osa EPP-läisistä puolueista arvioi, että Orbánista on tullut puolueelle jo liian suuri rasite. Kokoomus ja 12 muuta puoluetta vaati Fideszin erottamista.

Oliko EPP:n mitta tullut täyteen?

Ei. Sen sijaan, että puolue olisi päättänyt erottaa Fideszin, sen jäsenyys ”jäädytettiin”, ja puolue asetti kolmen viisaan miehen ryhmän arvioimaan Unkarin tilannetta. Ryhmän tehtäväksi tuli muun muassa arvioida, kuinka Fidesz noudattaa Helsingin päätöslauselman periaatteita ja arvoja. Päätös jäsenyydestä tehtäisiin ryhmän raportin pohjalta.

Aivan kuin EPP:ssä olisi toivottu, että joku vielä antaa heille tekosyyn uskotella itselleen, että pohjimmiltaan Orbán on liberaalin demokratian ystävä. Samalla puolue pelasi itselleen aikaa yli eurovaalien. Vaaleissa EPP koki kovia takaiskuja monissa maissa, mutta onnistui varmistamaan suurimman europuolueen aseman – Fideszin tuella.

Tällä viikolla Fideszin aseman piti olla jälleen EPP:n valtuuston käsittelyssä. Joko itsepetos ja vastuun pakoilu päättyisi?

Ei. Puolueen tuore puheenjohtaja Donald Tusk ei suostunut edes järjestämään äänestystä asiasta, vaan antoi Orbánille vuoden lisäaikaa. Puheenvuoroissa erottamista vaati vain pieni vähemmistö.

Retorisesti tämä käännettiin kuulostamaan siltä, kuin EPP olisi tiukkana. Tuskin mukaan Fidesz ei ole osoittanut riittävää edistystä, ja siksi jäsenyys pidetään jäädytettynä.

”Jäädytys” on kuitenkin lähinnä muodollinen rangaistus, joka vie Fidesziltä äänioikeuden puolue-elimissä. Yhteistyö Euroopan parlamentissa jatkuu vanhaan tapaan.

Tosiasiassa päätös näyttää, kuinka vankka tuki Orbánilla yhä on Euroopan keskusta-oikeistossa. Epäilemättä puolueen konservatiivisessa päädyssä on ymmärrystä Orbánin tiukalle maahanmuuttovastaisuudelle ja puheille kristillisen Euroopan suojelemisesta. Mukana lienee myös taktista laskelmointia: Fideszillä on europarlamentissa 12 meppiä, joita ei haluta päästää oikeistopopulistien riveihin.

Oletettavasti osa puolueista toivoo, että ikävä päätös häviäisi pöydältä ja Fidesz ymmärtäisi itse lähteä. Maanantain kokouksen jälkeen Fideszin mepit purkivatkin turhautumistaan ja vihjailivat, että saattavat lähteä ryhmästä.

Olipa syy mikä hyvänsä, lopputulos on sama: EPP ei pysty lähettämään yksiselitteistä viestiä siitä, että liberaalin demokratian horjuttajat eivät ryhmään kuulu.

Tämä on huolestuttava signaali EU-politiikan voimaryhmältä tilanteessa, jossa demokratian ja oikeusvaltion turvaaminen on yksi EU:n polttavimpia ongelmia.