Kommentti: Vihreiden oireilun syy on hallitusneuvotteluissa, joissa puolue teki sarjan virheitä - Politiikka | HS.fi
Politiikka

Kommentti: Vihreiden oireilun syy on hallitusneuvotteluissa, joissa puolue teki sarjan virheitä

Vihreät yrittävät paikata puolueen osalta osin heikosti menneitä hallitusneuvotteluja hallituksen sisältä käsin, kirjoittaa HS:n talouden ja politiikan toimituksen esimies Jussi Pullinen.

Ulkoministeri Pekka Haavisto, sisäministeri Maria Ohisalo ja ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen vihreiden hallitusryhmän kesäkokouksessa elokuussa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Julkaistu: 21.2. 13:14, Päivitetty 21.2. 14:32

Jussi Pullinen Kuva: Mitro Härkönen

Suomella on erittäin kunnian­himoinen ilmasto­tavoite, jota on ihasteltu ulkomailla asti.

Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmaan asia on kirjattu näin: ”Hallitus toimii tavalla, jonka seurauksena Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tämä tehdään nopeuttamalla päästövähennystoimia ja vahvistamalla hiilinieluja.”

Tavoite on todella kova. Se on eräänlainen Apollo-ohjelma: halu näyttää, että ihminen voi vaikka lentää Kuuhun, jos niin haluaa. Jos tavoite toteutuu, Suomi on eturintamassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Poliitikkojen mielessä Suomi olisi näin majakka, johon muu maailma katsoo, kun se kalibroi ilmastokompassiaan.

Ei ihme, että vihreät olivat tähän tavoitteeseen hallitusneuvottelujen jälkeen tyytyväisiä. Se, että ilmasto oli talouden rinnalla yksi Antti Rinteen (sd) hallituksen ydinasioista, oli iso saavutus, josta pari vaalikautta sitten moni puolueessa vain haaveili. Ehkä Suomen suunta nyt kääntyisi?

Tavoite on kunnianhimoinen. Mutta jälkikäteen katsottuna hallitusneuvottelut eivät oikein menneet vihreiltä muuten putkeen.

Lue myös: Maria Ohisalon ulosmarssi Kesärannasta, vihreiden yöhön venynyt kriisikokous ja kiista hoitajamitoituksesta – HS selvitti hallituksen sisäiset jännitteet

Ensinnäkin puolue teki ilmastopuolueeksi hieman oudot ministerivalinnat. Puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo ryhtyi sisäministeriksi. Tässä tehtävässä saa vääntää yllin kyllin poliisihallinnon ja virkamiesten kanssa, mutta kovin näyttäviä poliittisia uudistuksia sisäministeriöstä käsin ei tehdä. Ilmastoon sieltä ei vaikuteta käytännössä lainkaan.

Kunnianhimoisen titteliuudistuksen tehnyt ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen taas on osoittautunut yhdeksi hallituksen näkymättömimmistä ministereistä. Ilmastoministerin nimeke on outo, sillä suuri osa keskeisistä ilmastopäätöksistä tehdään työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolla – paikassa, jota vahtii Mikkosen sijasta keskustan Mika Lintilä.

Puolueen presidenttinälkäinen supertähti Pekka Haavisto taas otti painavan ulkoministerin salkun. Tehtävä on kyllä näkyvä, mutta ei sekään kovin itsenäinen. Haavisto toteuttaa Suomen linjaa eikä näytä erityisesti painottavan ilmastoa ulkopolitiikassa. Eniten Haavisto on ollut esillä henkilöstöhallinnostaan, joka vasta tällä viikolla johti perustuslakivaliokunnan pyytämään viranomaisten esitutkintaan saakka.

Hallitusohjelman yksityiskohdatkaan eivät ole vihreille suotuisia. Suomen ilmastopaneeli totesi jo syksyllä, että hallituksen toimet eivät riitä. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta tarkempi tie tavoitteisiin jäi ehkä sittenkin kirjaamatta hallitusohjelmaan.

Voi olla, että hallitusneuvotteluissa istuneet vihreät miettivät nyt, että hallitusohjelmaa viilatessa olisi kannattanut olla vielä paremmin hereillä.

 Muissa hallituspuolueissa ajatellaan, että vihreät yrittää avata hallitusohjelmaa mutkan kautta.

Ei siis ihme, että vihreät kipuilevat nyt hallitusohjelman kanssa. Kannattajat ihmettelevät, missä konkreettiset toimet ovat, kun hallitus julkistaa tiekarttoja, komiteoita ja turvetyöryhmiä, mutta vähän konkreettisia päätöksiä.

Muissa hallituspuolueissa taas ajatellaan, että vihreät yrittää nyt avata hallitusohjelmaa mutkan kautta, kun neuvottelut eivät alun perin menneet putkeen.

Vihreiden aseman tekee entistä tukalammaksi se, että Sdp ja keskusta tulevat hallituksessa keskenään toimeen jatkuvasti paremmin. Pääministeri Sanna Marinin ja keskustan Katri Kulmunin yhteistyö toimii. Puolueiden välille saattaa olla syntymässä vahva akseli, jonka varassa hallitus pyörii.

Tuon akselin ytimessä on hallitusohjelma, jonka ilmastokirjauksiin vihreät ovat ilmeisen tyytymättömiä. Ilmastotavoitteella maailmalla profiloituneelle Marinille kirjaukset sen sijaan näyttävät riittävän. Ilmastopoliitikkona tunnettu Marin saattaa itse haluta enemmän mutta tietää, että keskustalta ei kannata vaatia liikaa.

”Hallitusohjelma on yhdessä sovittu ja neuvoteltu viime kesänä. Kaikki puolueet ovat siihen sitoutuneita. Minun tehtäväni pääministerinä on varmistaa se, että hallitusohjelmakirjaukset myös käytännössä toteutuvat”, Marin sanoi HS:lle Brysselissä.

Jos Marinia tulkitsee, viesti vaikuttaa selvältä: vihreiden kannattaisi rauhoittua ja katsoa ohjelmaa, jota keskusta ja Sdp pyörittävät yhdessä eteenpäin.

Ei ihme, jos vihreissä on tunne ulkopuolelle jäämisestä. Siksi puolueen on päätettävä, riittääkö sille tällä hallituskaudella kuitenkin pelkkä laukaisualusta vai pitääkö homma jättää kesken, jos tarjolla ei ole matkaa Kuuhun.

Kirjoittaja on HS:n talouden ja politiikan toimituksen esimies.

Maria Ohisalon ulosmarssi Kesärannasta, vihreiden yöhön venynyt kriisikokous ja kiista hoitajamitoituksesta – HS selvitti hallituksen sisäiset jännitteet

Ohisalo: Vihreiden kenttä haluaa ilmastotoimia mahdollisimman pian, pääministeri Marin painottaa hallitusohjelmaa