Komissaari Jutta Urpilainen kertoo, mitä Euroopan pitäisi ajatella Afrikasta - Politiikka | HS.fi
Politiikka|Lauantaivieras

Komissaari Jutta Urpilainen kertoo, mitä Euroopan pitäisi ajatella Afrikasta

Joulukuussa työnsä kansainvälisten kumppanuuksien komissaarina aloittanut Urpilainen haluaa muuttaa mielikuvan Afrikasta. Köyhyyden ja kurjuuden sijaan kannattaa nähdä potentiaali nuorissa, hän sanoo HS:n Lauantaivieras-haastattelussa.

Afrikassa olisi varmasti mielenkiintoa esimerkiksi suomalaisten ympäristö- ja vesiosaamiselle, komissaari Jutta Urpilainen uskoo. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Julkaistu: 22.2. 2:00, Päivitetty 22.2. 8:19

Bryssel

Komissaari Jutta Urpilainen, 44, ottaa vastaan Berlaymont-rakennuksen kahdeksannessa kerroksessa Brysselin EU-kortteleiden sydämessä. Takana ovat tiiviit kaksi ja puoli kuukautta, mikä näkyy ainakin työhuoneessa: sisustus on karu, eikä tauluja ole vielä ripustettu seinille.

Urpilainen kuvaa työn aloitusta intensiiviseksi. Hän on kautta aikain ensimmäinen kansainvälisten kumppanuuksien komissaari. Tämä on tarkoittanut edellisen kehityspolitiikan komissaarin työn muovaamista uuteen uskoon.

Kehityspolitiikka on edelleen Urpilaisen työsarkaa, mutta tilalle halutaan muutakin. Euroopan unioni keskittyy nyt katsomaan kumppaneitaan samanarvoisesti. Aiemmasta auttaja–autettava-asenteesta halutaan eroon, ja esimerkiksi uusi Afrikka-strategia halutaan muovata yhdessä Afrikan unionin edustajien kanssa.

Strategia tulee ulos maaliskuun alussa.

”Punainen lanka tulevaan strategiaan on, että haluamme muuttaa Afrikka-käsityksen ja tarinan positiivisempaan suuntaan. Afrikka on moninainen maanosa, mutta eurooppalaisessa keskustelussa se näyttäytyy usein kielteisenä. Puhutaan vain sodista, konflikteista ja nälänhädästä.”

Kun puhutaan Afrikasta, Urpilainen haluaa puhua myös talouskasvusta ja nuorista. Afrikan keskimääräinen talouskasvu on lähes viisi prosenttia, ja yli puolet maanosan kansalaisista on alle 30-vuotiaita.

”Se on valtava potentiaali”, hän painottaa.

Jutta Urpilainen matkustaa työssään komissaarina paljon. Työhuoneessa Brysselissä sisustus on vielä kesken. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Töihin tempautuminen on ollut nopeaa. Urpilainen on jo johtanut kumppanuusneuvotteluita Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa sekä neuvotellut EU:n uudesta kansainvälisestä rahoitusinstrumentista. Päivittäin kokouksia on kymmenestä viiteentoista, eikä kaikkiin tapaamispyyntöihin voi sanoa kyllä.

Urpilainen on jo matkustanut ja tulee matkustamaan paljon. Heti ensimmäisellä työviikollaan hän vieraili Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa yhdessä komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin kanssa. Kyseessä oli von der Leyenin ensimmäinen ulkomaanmatka tehtävässään, mikä kertoi viestin: Afrikan roolia halutaan nyt korostaa.

Vierailut jatkuvat. Komission ja Afrikan unionin johtajat tapaavat uudelleen ensi viikolla Addis Abebassa, ja mukaan on lähdössä ennätysmäärä eli 22 komissaaria. Samalla viikolla Urpilainen jatkaa Sahelin alueen huippukokoukseen. Maaliskuussa on vuorossa Nigeria.

Mutta ollaanko liikkeellä liian myöhään, kun Kiina on jo vallannut Afrikan esimerkiksi infrasijoituksillaan?

Urpilainen huomauttaa, että EU on edelleen tärkeässä roolissa Afrikassa. Unioni ja sen jäsenmaat ovat Afrikassa merkittävin avunantaja ja yhteistyökumppani.

”On kuitenkin hyvä tiedostaa, että Afrikassa on monia muitakin kansainvälisiä toimijoita. Meillä EU:ssa pitää olla yhteinen näkemys siitä, miten kumppanuutta halutaan rakentaa.”

Suomelle soviteltiin alun perin talouspolitiikan komissaarin salkkua. Urpilaisen edeltäjät, Jyrki Katainen ja Olli Rehn, olivat taloudesta vastaavia komission varapuheenjohtajia. Lopulta Urpilaiselle valikoituivat kansainväliset kumppanuudet, joiden hoitamiseen von der Leyen näki Urpilaisen potentiaalin. Tausta valtiovarainministerinä nostettiin esiin useaan otteeseen.

Suomessa salkun painoarvo kyseenalaistettiin. Julkisuudessa Urpilaiseen viitattiin Mama Africana, koko Afrikan äitihahmona. Urpilainen sanoo nyt, ettei ”sillä, millaisia titteleitä työhön liitetään, ole mitään merkitystä”.

 ”Tärkeintä on, että koen työn merkitykselliseksi.”

”Tämä salkku on sellainen, jolla oikeasti pystyy vaikuttamaan ihmisten elämään ja parantamaan elinolosuhteita”, Urpilainen sanoo.

Vaikutusvaltaa voi mitata esimerkiksi rahassa. Urpilaisen osastolla on Euroopan unionin kolmanneksi suurin budjetti, ja Urpilainen voi linjata osastonsa rahankäyttöä. Ensi vuonna alkavan seitsenvuotisen budjettikauden rahasumma on noin 70–80 miljardia euroa, neuvottelutuloksesta riippuen.

Rahankäytössä Urpilaista on mietityttänyt esimerkiksi suora budjettituki. Kannattaako kehittyvän maan hallinnolle antaa yleistä, ei tiettyyn projektiin sidottua rahaa? Uusi työ on vakuuttanut Urpilaisen siitä, että kannattaa.

”Olen aikaisemmin suhtautunut varauksellisesti budjettitukeen siinä, että onko se paras tapa tehdä yhteistyötä jonkin maan kanssa. Se on toisaalta yksi merkittävä keino vähentää poliittista riskiä, joka vaikuttaa esimerkiksi yksityisiin sijoituksiin.”

Afrikan maiden koetut poliittiset riskit ovat Urpilaisen mukaan juuri se, mikä estää esimerkiksi suomalaisyrityksiä hakeutumaan laajemmin Afrikan markkinoille. Selvää on, että yksityisen sektorin pitää jatkossa olla vahvemmin mukana, hän sanoo.

”Suomalaiset yritykset ovat olleet aika varovaisia lähtemään Afrikkaan, vaikka mielenkiintoa varmasti olisi esimerkiksi ympäristö- ja vesiosaamiselle”, Urpilainen sanoo.

Yksi epävakautta aiheuttava asia on maahanmuutto, joka myös kuuluu Urpilaisen tontille. Urpilaisen tehtäviin kuuluvat maahanmuuton juurisyyt eli syyt, joiden vuoksi ihmiset lähtevät kotimaistaan liikkeelle. Sen lisäksi Urpilainen pohtii kauttakulkumaiden tilannetta.

Urpilaiselta kysyttiin jo komissaarikuulemisissa, kannattaako hän kehitysavun vastikkeellisuutta. Kehitysapurahaa tulisi maalle vain, jos se suostuisi esimerkiksi ottamaan vastaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset Euroopasta.

Urpilainen sanoo nyt, ettei usko mallin toimivan.

”Tilanne kolmansissa maissa ei ole niin mustavalkoinen, että pelkkä kehitysavun ehdollisuus olisi niin suuri kannuste, että se johtaisi toivottuun tulokseen. Kun tehdään palautussopimuksia, on kokonaisuutta katsottava paljon laajemmin. Lisäksi kehitysapua ei ole järkeä katkaista, jos EU tekee samaan aikaan maan kanssa kauppaa”, Urpilainen sanoo.

Miten maahanmuuttoon voisi vaikuttaa nopeasti?

Urpilaisen mukaan uusia kriisejä pitää ennaltaehkäistä tehokkaammin. Laajemmin kysymys on siitä, että luodaan lähtijöille paremmat elinolot kotimaassa.

Urpilainen toivoo, että Euroopan unionin Afrikka-strategia toimisi vetoapuna jäsenmaille, joista esimerkiksi Suomi on valmistelemassa parhaillaan omaansa.

Urpilaisella on selkeä filosofia: emme opeta – emme tule sanomaan yläpuolelta, miten asiat pitää tehdä.

”Lähestymme tasavertaisina niin, että pystymme myös aidosti kuuntelemaan ja oppimaan.”

Viisi kysymystä

1. Kuka lobbasi sinua viimeksi?

”Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja Guy Ryder.”

2. Minkä kirjan luit viimeksi?

”Luen parhaillaan Erkki Liikasen kirjaa Olin joukon nuorin.”

3. Mitä teet viikonloppuna?

”Vietän viikonlopun Suomessa. Hengähdän perhepiirissä ja valmistaudun maanantaina alkavaan Afrikan-matkaan.”

4. Ketä EU-poliitikkoa ihailet ja miksi?

”Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenia. Hän on helposti lähestyttävä mutta määrätietoinen johtaja, jolla on kunnianhimoinen näkemys EU:n kehittämisestä ihmisten parhaaksi.”

5. Mikä tekee sinut iloiseksi?

”Lapset. Heiltä opin eniten hetkessä elämistä ja arjen pienistä asioista iloitsemista.”

Oikaisu 24.2. kello 14.42: Pirkko Työläjärvi oli vuosina 1979–1980 ensimmäinen nainen toisena valtiovarainministerinä. Juttuun aiemmin lisätyssä oikaisussa väitettiin virheellisesti, että Ulla Puolanne olisi ollut 80- ja 90-lukujen taitteessa ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.

Jutta Urpilainen

Syntynyt vuonna 1975 Lapualla.

Koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja luokanopettaja.

Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Kokkolasta (2003–2019). Ensimmäinen nainen Sdp:n puheenjohtajana (2008–2014).

Valtiovarainministerinä (2011–2014).

Ensimmäinen Suomen naispuolinen komissaari vastuualueenaan kansainväliset kumppanuudet.

Asuu Brysselissä puolisonsa ja kahden adoptiolapsensa kanssa.

Kommentti|Urpilainen selvisi EU-grillistä kärähtämättä, edes Kreikka-vakuuksia ei kaivettu esiin

EU:n uusi suhde Afrikkaan, maahanmuutto ja lähes sata miljardia euroa: tällainen on Jutta Urpilaisen uusi komissaarisalkku

Jutta Urpilaisen perheeseen tulee toinen lapsi – HS:n haastattelussa Urpilainen kertoo odotetusta puhelusta ja ikimuistoisesta viikostaan