HS-analyysi: Suomi hakee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi aikana, jolloin Yhdysvallat ja Kiina rapauttavat voimalla ihmisoikeuspolitiikkaa - Politiikka | HS.fi
Politiikka

HS-analyysi: Suomi hakee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi aikana, jolloin Yhdysvallat ja Kiina rapauttavat voimalla ihmisoikeuspolitiikkaa

Naisten ja tyttöjen oikeuksien parantaminen on entistä vaikeampaa, sillä YK:ssa kasvattavat valtaansa voimalla ne maat, jotka haluavat suoranaisesti heikentää naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen oikeuksia, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Anna-Liina Kauhanen.

Kiinan uigurikansanosan sortoa vastustaneet mielenosoittajat vaativat YK:lta toimenpiteitä järjestön ihmisoikeusneuvoston kokouksen aikana Genevessä marraskuussa 2018. Kuva: Denis Balibouse / Reuters

Julkaistu: 27.2. 2:00, Päivitetty 27.2. 21:36

Suomi hakee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi kaudelle 2022–2024. Suomen ehdokkuus on jo julki, mutta ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) antoi Suomen kampanjalle vauhtia maanantaina pitäessään Suomen puheenvuoron YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksen ministeritason osuudessa Genevessä.

Suomen hakuprosessi ja mahdollinen jäsenyys osuvat aikaan, jolloin ihmisoikeuspolitiikasta on tullut uudella tavalla polarisoitunutta.

Se, kuka saa arvostella ketä ja mistä syystä, nivoutuu nyt Yhdysvaltojen ja Kiinan suurvaltataisteluun siitä, kenen säännöillä maailmaa johdetaan. Yksi suurvaltataistelun areenoista on YK, ja Kiina ja Yhdysvallat ovat politisoineet sen toiminnan uudella tavalla.

Yhdysvallat on irrottautunut presidentti Donald Trumpin johdolla monista kansainvälisen yhteistyön rakenteista. Tämä on YK:lle ongelma, sillä juuri Yhdysvallat on keskeinen toimija, kun läntiset demokratiat yrittävät saada YK:n piirissä läpi keskeisiä periaatteita.

YK:n ihmisoikeusneuvostosta Yhdysvallat erosi vuonna 2018. Samoin Yhdysvallat on irtaantunut Pariisin ilmastosopimuksesta. Yhdysvallat on myös huomattavasti vähentänyt rahoitustaan YK-järjestöissä.

Yhdysvallat myös muovaa YK:ta mieleisekseen. Tammikuussa Yhdysvallat sai kokoon noin 35 maata tapaamiseen, jonka tavoitteena oli koota yhteen samanmieliset konservatiiviset maat ennen toukokuussa Genevessä järjestettävää maailman terveysjärjestön WHO:n yleiskokousta, World Health Assemblya.

Yhteenliittymän maita yhdistää Yhdysvaltoihin – tai Trumpiin – tarve rajoittaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Maita yhdistää abortin vastustaminen ja ärsyyntyminen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien puolesta puhumisesta.

Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat kysymyksiä, jotka mitä moninaisimmalla tavalla ovat globaalin ihmisoikeuspolitiikan keskiössä. Osa maailman maista haluaa kuitenkin valtapoliittisista syistä pitää yllä perustavanlaatuista epätasa-arvoa, jos ei peräti rajata entisestään naisten ja eri vähemmistöjen oikeuksia.

Yhdysvaltojen kokoamassa maaryhmässä on mukana esimerkiksi Saudi-Arabia, Egypti, Libya, Malesia ja Irak. Euroopan unionista tapaamisessa olivat mukana Puola ja Unkari. Ryhmästä paikkansa löysivät myös muun muassa Venäjä, Turkki, Brasilia ja Valko-Venäjä.

Yhdysvaltojen edustajan paikka oli tyhjänä YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksessa Genevessä kesäkuussa 2018. Kuva: Denis Balibouse / Reuters

Kaikkinaista naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja Pekingin julistus täyttävät tänä vuonna 25 vuotta. Enää niitä ei saataisi aikaan.

Yhdysvaltojen koolle keräämä abortinvastainen liittouma vaikuttaa suoraan monen YK-järjestön toimintamahdollisuuksiin ja rahoitukseen. Tyttöjen ja naisten oikeuksien rajaus on nyt myös tehokas keino saada muutoin varsin harvoin tällä tavoin yhteen lyöttäytyvät maat kokoon muissakin niille taktisesti tärkeissä teemoissa.

Myös Timo Soini (sin) nosti osaltaan abortin ulkopolitiikan kysymykseksi, sillä hän osallistui ulkoministerinä toimiessaan työmatkallaan Kanadassa abortinvastaiseen mielenilmaukseen.

Samalla, kun naisten oikeudet heikkenevät, heikkenee myös monenkeskinen yhteistyö. Vastakkainasettelu kasvaa. Kyse ei ole vain YK:sta, vaan sama jako näkyy EU:ssa, jossa kansalliskonservatiiviset maat ja puolueet keräävät tietyn uskonnollisen ja konservatiivisen kannattajakunnan tukea abortin vastustamisella ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemisella.

Tästä muistutti myös Suomessa helmikuussa vieraillut ja Hanasaaren järjestämässä Hanalys-seminaarissa puhunut YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet.

Pelin henki on Bacheletin mukaan laajasti nyt se, että myös muutamat EU-maat – Puola ja Unkari – siirtävät huomioita omista oikeusvaltion periaatteita loukkaavista toimistaan muualle syyttämällä ongelmista maahanmuuttajia, vähemmistöjen edustajia ja jotain sellaista joukkoa kuin ”kansainvälisiä byrokraatteja”. Kansainvälinen yhteistyö näytetään uhkana, koska YK ja ihmisoikeustoimijat puuttuvat myös oman maan tilanteeseen.

Toinen globaalia ihmisoikeuspolitiikkaa Yhdysvaltojen rinnalla sekoittava toimija on Kiina. Kiina kyseenalaistaa voimalla ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, siis sen, että ihmisoikeudet koskevat kaikkia maiden rajoista ja ihmisen kansalaisuudesta tai etnisyydestä riippumatta.

Kiina ei ole demokratia, eikä Kiinan johto halua maata demokratiaksi. Kiina toimii myös YK:ssa hyvin järjestelmällisesti saadakseen vaiennettua omia ihmisoikeusongelmiaan koskevan arvostelun. Sen mielestä ihmisoikeudet ovat kansallinen asia ja siksi niissä on myös eri maissa eroja.

Tämä Kiinan kanta on saanut uutta tilaa kansalliskonservatiivisuuden kasvusta, sanoo Suomen ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettiläs Rauno Merisaari. ”Perinteinen ihmisoikeuskäsitys on ajautunut monin tavoin puolustuskannalle.”

Kiina ei enää vain puolustaudu syytöksiltä vaan se ajaa omaa kantaansa entistä aktiivisemmin ja järjestää omia edustajiaan keskeisiin YK-elimiin. Tilaa tälle on jättänyt omaa vaikutusvaltaansa YK:ssa vähentänyt Yhdysvallat.

YK:n ihmisoikeusneuvostolle Kiina on monin tavoin ongelma. Se, miten Kiina polkee uiguurien oikeuksia on yksi maailman räikeimmistä ihmisoikeusongelmista.

Jopa miljoonan uiguurimuslimin uskotaan joutuneen suljetuksi uudelleenkoulutusleireille Xinjiangissa Länsi-Kiinassa. Uiguurien tilanne on ollut esillä ihmisoikeusneuvostossa ja YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuksia käsittelevässä komiteassa.

Viime kesänä Suomi oli yksi 22 allekirjoittajasta kirjeessä, jossa vedottiin ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajaan uiguurien pidätysten lopettamiseksi. Kirjeessä vedottiin myös siihen, että YK:n edustajat pääsisivät tarkastamaan tilanteen riippumattomasti Xinjiangiin.

Tämä ei ole Kiinalle käynyt.

Sinänsä ihmisoikeusneuvosto ei ole halvaantunut, vaan se otti esimerkiksi aktiivisen roolin toimittaja Jamal Khashoggin murhan selvittämiseksi. Erityisraportoija Agnes Callamardin raportti osoitti, että Saudi-Arabia teloitti Khashoggin tarkoituksellisesti. Jotain ihmisoikeusneuvoston painoarvosta kertoo kuitenkin se, että sen budjetti on vain 3,3 prosenttia koko YK:n budjetista.

Suomen kehityspolitiikassa ja ihmisoikeusperustaisessa ulkopolitiikassa keskiössä ovat juuri tyttöjen ja naisten oikeudet. Vaikka Juha Sipilän (kesk) hallitus leikkasi näyttävästi kehitysyhteistyövaroja, naisten ja tyttöjen oikeudet pysyivät kärkiteemana. Suomi otti myös tehtäväkseen paikata esimerkiksi YK:n väestörahaston UNFPA:n rahoitusvajetta, joka jäi, kun Yhdysvallat irtaantui väestörahastosta.

Kun Suomi nyt hakee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi, naisten ja tyttöjen oikeudet eivät automaattisesti ole myyntivaltti. Enemminkin Suomen on pidettävä huolta siitä, että se paineesta huolimatta puolustaa näitä teemoja.

Suomen paikka YK:n ihmisoikeusneuvostossa ei ole itsestäänselvyys.

Neuvostossa ei ole pysyviä jäseniä, vaan siihen kuuluu aina kerrallaan 47 maata. Jäsenet eivät vaihdu kaikki kerralla, ja uudet jäsenet valitaan maaryhmittäin. Suomi kuuluu länsimaiden WEOG-ryhmää, ja ryhmässä on vuonna 2022 alkavalle kaudelle avoinna kolme paikkaa. Niistä ovat kiinnostuneita Suomi, Luxemburg ja Italia.

Äänestys on YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa syksyllä 2021. Vaikka ehdokkuudet asetetaan maaryhmittäin, tullakseen valituksi Suomen täytyisi saada taakseen yli puolet YK-maista. Tehtävä ei ole ihan mahdoton, mutta se hankaloituu myös, jos Yhdysvallat haluaakin takaisin ihmisoikeusneuvostoon.

Yhdysvallat erosi Trumpin johdolla vuonna 2018 ihmisoikeusneuvostosta. Samoin Yhdysvallat irrottautui myös Pariisin ilmastosopimuksesta.

Jos Trumpin sijaan Yhdysvaltojen presidentiksi valitaan ensi syksynä joku muu, voi olla, että Yhdysvallat harkitsisi paluuta ihmisoikeusneuvostoon. Silloin länsimaiden kolmea paikkaa havittelisi neljä maata, mikä vaikuttaisi kampanjoinnin intensiivisyyteen.

Oikaisu 27.2. klo 21.35: Kaikkinaista naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja Pekingin julistus täyttävät tänä vuonna 25 vuotta, ei 20 vuotta, kuten jutussa kirjoitettiin.