Ihmiskauppa on julmaa hyväksikäyttöä ja hyvä bisnes – Venla Roth on virkamies, jonka tehtävä on kitkeä ilmiötä Suomesta - Politiikka | HS.fi
Politiikka

Ihmiskauppa on julmaa hyväksikäyttöä ja hyvä bisnes – Venla Roth on virkamies, jonka tehtävä on kitkeä ilmiötä Suomesta

Ihmiskaupan torjumisessa on Suomessa edelleen paljon ongelmia, sanoo Venla Roth, jonka tehtävä on johtaa työtä ilmiöön puuttumiseksi. Rothin mukaan on valtion vastuulla toimia niin, että mahdollisimman harva joutuu hyväksikäytön uhriksi.

Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Venla Roth toivoo, että hallitus myöntää rahoituksen poliisin ihmiskaupparyhmälle. Kuva: Jukka Gröndahl HS

Julkaistu: 28.2. 2:00, Päivitetty 28.2. 6:24

Suomen oikeusministeriö on kivilinna, joka kohoaa Eteläesplanadin varrella Helsingissä. Tammikuisena iltapäivänä sen käytävillä on autiota.

Täältä käsin toimii virkamies, jonka tehtävä on johtaa työtä ihmiskaupan kitkemiseksi Suomesta. Venla Roth, 40, aloitti vuoden alussa valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattorina. Ensimmäiset viikkonsa hän on tavannut ihmisiä poliisijohdossa, ministeriöissä, tutkimuslaitoksissa, Maahanmuuttovirastossa ja uhreja auttavissa järjestöissä.

Rothin johdolla laaditaan suunnitelma, johon kootaan kaikki tärkeät toimet ihmiskaupan torjumiseksi ja uhrien auttamiseksi. Hänen tehtävänsä on myös varmistaa, että viranomaiset puhuvat keskenään sekä järjestöjen kanssa.

Työlle on tarve, sillä ihmiskauppa on myös kotimainen ilmiö.

”Se on ehdottomasti täällä”, Roth sanoo.

Kun Roth puhuu ihmiskaupasta, hän ei viittaa vain ihmiskauppa-nimiseen rikokseen. Hän tarkoittaa laajempaa ilmiötä, jossa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä käytetään hyväksi, usein rahallisen hyödyn saamiseksi.

Hyväksikäyttö saa erilaisia muotoja. Sitä esiintyy seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa, tai esimerkiksi ravintoloissa, siivousalalla ja rakennusalalla. Se voi tarkoittaa myös pakkoavioliittoa tai rikolliseen toimintaan pakottamista. Rikoslain näkökulmasta kyse voi ihmiskaupparikoksen lisäksi olla esimerkiksi kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä tai parituksesta.

 ”Ihmiskauppaan voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisin valinnoin.”

Ihmiskauppa on vakavaa rikollisuutta. Se pysyy myös piilossa. Siksi hyväksikäytön laajuutta on vaikea arvioida.

Vaikka uhreja tunnistetaan Suomessa yhä enemmän, siitä ei voi vielä päätellä, että hyväksikäyttö on lisääntynyt. Se antaa kuitenkin mittakaavaa. Viralliset luvut ovat myös vain jäävuoren huippu, koska moni uhri ei uskalla hakea apua.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otettiin viime vuonna 229 uutta asiakasta. Heistä ennätysmäärän, seitsemänkymmenen, arvioidaan joutuneen ihmiskaupan tai sen kaltaisen hyväksikäytön kohteeksi Suomessa. Yhteensä asiakkaita oli vuoden lopussa noin 680.

Asiakasmäärät ovat kasvaneet jyrkästi myös rikoksen uhreja auttavassa kansalaisjärjestössä Rikosuhripäivystyksessä. Kun vuonna 2015 järjestöllä oli asiakkaana 32 ihmiskaupan tai sen kaltaisen hyväksikäytön uhria, oli heitä viime vuonna 311, joista lähes kaikki olivat joutuneet hyväksikäytön kohteeksi Suomessa.

Roth ajattelee, että hyväksikäytön juurtuminen Suomeen on pitkälti seurausta täällä tehdyistä valinnoista.

”Ihmiskaupasta puhutaan monesti siinä hengessä, että se on jonkinlainen luonnonvoima, joka vain myllää täällä lähes hallitsemattomasti. Että juuri mitään ei voida tehdä, koska aina tulee olemaan pahoja ihmisiä ja haavoittuvassa asemassa olevia uhreja.”

Roth ei kuitenkaan näe asiassa mitään vääjäämätöntä. Hänen mukaansa on valtion vastuulla toimia niin, että hyväksikäyttöä esiintyy mahdollisimman vähän.

Valtio voi puuttua ihmiskauppaan ja sen kaltaiseen hyväksikäyttöön poliittisten päätösten ja lainsäädännön kautta. Toisaalta rikollisuudelle voidaan luoda otolliset olosuhteet, tai sitä voidaan ylipäänsä mahdollistaa sitä kautta, että siihen ei puututa.

”Ihmiskauppaan voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisin valinnoin. Tämä on olennaista ymmärtää, sen sijaan että kauhistellaan, kuinka julmaa ihmiskauppa on”, Roth sanoo.

Hän korostaa valtion roolia, koska usein ihmiskaupasta puhuttaessa huomio kiinnittyy uhreihin ja tekijöihin. Sen sijaan että se kiinnittyisi rakenteisiin, jotka tekevät hyväksikäytöstä mahdollista tai vaikeuttavat siihen puuttumista.

Roth havainnollistaa asiaa viittaamalla toissa vuonna annettuun thaimaalaisia marjanpoimijoita koskevaan ihmiskauppatuomioon. Käräjäoikeus totesi, että ”Suomen ja Thaimaan viranomaisten myötävaikutuksella luotu thaimaalaisten marjanpoimijoiden rekrytointijärjestelmä altistaa jo lähtökohtaisesti poimijat tilanteisiin, joissa saatetaan joutua harkitsemaan ihmiskaupan tunnusmerkkien täyttymistä”. Tuomittu yrittäjä ”on ainoastaan käyttänyt hyväkseen jo olemassa olevia rakenteita ja menettelytapoja”.

Hovioikeus piti keskiviikkona ihmiskauppatuomion voimassa. Myös se kiinnitti huomiota siihen, että tuomittu on vain käyttänyt ”puutteellisesti säädeltyjä ja valvottuja rakenteita ja menettelytapoja hyväkseen”.

 ”Ihmiskauppa on minulle esimerkki siitä, mihin valtiota tarvitaan.”

Roth on ihmiskaupan vastaisen työn pioneereja Suomessa. Hän kiinnostui aiheesta ollessaan YK:n rikostorjuntavirastossa harjoittelussa vuonna 2002.

Vuonna 2010 Roth väitteli oikeustieteen tohtoriksi Turun yliopistosta. Tuolloin Suomessa ei käytännössä tunnistettu ihmiskauppaa lainkaan. Tuomioita oli vain kaksi, vaikka Roth selvitti väitöskirjassaan, että Suomessa esiintyi mittavasti seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa.

Myöhemmin Rothista tuli yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ihmiskaupparaportoinnista vastaava ylitarkastaja. Virassaan hän koulutti säännöllisesti poliiseja ja syyttäjiä ihmiskaupasta. Rothin laatimat selvitykset ovat johtaneet merkittäviin parannuksiin esimerkiksi hyväksikäytön uhrien oikeusturvassa.

”Ihmiskauppa on minulle esimerkki siitä, mihin valtiota tarvitaan. Ilmiön olemassaolo kertoo myös yhteiskunnan epäonnistumisesta. Tällaiset pimeät kohdat ja sokeat pisteet kiinnostavat minua”, Roth sanoo.

Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut edistystä. Tietoisuus on lisääntynyt ja ihmiskauppaa tunnistetaan paremmin. Uhreja ohjataan auttamisjärjestelmän piiriin. He saavat apua viranomaisilta sekä kansalaisjärjestöiltä, kuten Rikosuhripäivystyksestä, Pro-tukipisteestä ja Monika-Naisista.

”Aiemmin ajateltiin, että ihmiskauppa vain kulkee Suomen läpi eikä kosketa meitä millään tavalla. Nykyään ymmärretään, että ilmiö koskettaa myös Suomea ja suomalaisia”, Roth sanoo.

Suomalaisia on sekä tekijöiden että uhrien joukossa.

”Ja joka tapauksessa me suomalaisethan niitä ihmiskaupan uhrien tuottamia palveluja käytämme.”

 ”Ihmiskauppa pitää kaivaa esiin, sen takia kyse on niin haastavasta rikollisuuden lajista.”

Hyvästä kehityksestä huolimatta ongelmia on paljon.

Monen asiantuntijan näkemys on se, että ihmiskauppaan puuttuminen on Suomessa heikolla tolalla. Hyväksikäyttöä paljastetaan heikosti. Valtio on oleskelulupia koskevalla lainsäädännöllä luonut uhreille useita kynnyksiä kertoa hyväksikäytöstään. Jos hyväksikäyttöä tulee esiin, liian usein sitä ei tutkita. Kunnissa on puutteellista ymmärrystä siitä miten uhreja voi auttaa.

”Tämän hallituksen tulisi ratkaista näitä haasteita, ja odotukset ovat aivan oikeutetusti suuret. Uskon että meillä on nyt paremmat mahdollisuudet kuin koskaan saavuttaa ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa todellista edistystä. Sen tekee mahdolliseksi hallituksen antama poliittinen tuki”, Roth sanoo.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmassa ihmiskauppa nousee esiin useammassa kirjauksessa. Hallitus valmistelee esimerkiksi lain, jonka myötä uhrien pitäisi saada kunnilta tehokkaammin apua, sekä varmistaa uhreille asumispalvelut. Hallitus aikoo myös parantaa ihmiskaupan uhrin asemaa siitä huolimatta, miten asiaa koskeva rikostutkinta etenee.

Hallitusohjelmassa on lisäksi kirjaus ihmiskauppailmiöön erikoistuneen ryhmän perustamisesta poliisiin.

Ryhmää on yritetty ajaa kymmenen vuoden ajan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto on esittänyt sen perustamista. Eduskunta on edellyttänyt sitä antamassaan ponnessa. Asiantuntijat kannattavat sitä. Niin tekevät myös monet poliisit, jotka ihmiskaupparikollisuutta tutkivat.

Poliisijohdossa ryhmää on kuitenkin vastustettu, muun muassa rahapulan takia.

Roth pitää ryhmää todella tarpeellisena. Sitä tarvitaan ihmiskauppailmiön paljastamiseen ja tutkimiseen, hän sanoo.

”En ole kuullut kovin monesta ihmiskaupan uhrista, joka tulee poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Ihmiskauppa pitää kaivaa esiin, sen takia kyse on niin haastavasta rikollisuuden lajista.”

Roth mainitsee erityisenä huolenaan sen, miten vähän seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää Suomessa tapahtuvaa ihmiskauppaa paljastetaan.

”Meillä ei paljasteta tai tunnisteta sitä, eivätkä uhrit ohjaudu viranomaisavun piiriin. Missä he oikein ovat?”

Myös työperäisen hyväksikäytön uhrit jäävät piiloon.

”Tämä on niin piilossa olevaa rikollisuutta, jota on myös varsin haastavaa tutkia, että erikoistuminen ja osaamisen keskittäminen on todella viisasta. Sitä kautta voidaan levittää asiantuntemusta helpommin myös valtakunnallisesti”, Roth sanoo.

Poliisissa on erikoistuttu esimerkiksi huumausaine- ja seksuaalirikollisuuteen. Helsingin poliisiin on perustettu eläinrikosryhmä. Mutta Suomessa ei ole ihmiskauppailmiöön erikoistunutta poliisin ryhmää.

Roth ei rajaisi erikoisryhmää vain ihmiskaupparikosten tutkimiseen, vaan sälyttäisi sen vastuulle hyväksikäyttöilmiön laajemmin. Hänen mukaansa ryhmän tarvetta korostaa silti se, että ihmiskaupparikosta on jossain määrin haastavaa tutkia. Rikosnimike on jo harhaanjohtava, koska vain harvoin kyse on ihmisten kauppaamisesta tai vangitsemisesta.

Ihmiskaupparikoksella tarkoitetaan sitä, että tekijä ottaa uhrin määräysvaltaansa käyttämällä hyväkseen tämän haavoittuvaa asemaa.

Puutteellinen ymmärrys kävi ilmi taas äskettäin, kun Kemissä tuli esiin tapaus, jossa mies kertoi perheen pitäneen häntä vankina kaksi vuotta. Näinkään selvässä tapauksessa poliisi ei ollut osannut tutkia eikä syyttäjä syyttää tapausta ihmiskauppana, vaan paljon lievempänä vapaudenriistona.

Roth on toiveikas, että ihmiskaupparyhmä saadaan vihdoin pystyyn. Toistaiseksi hallitus ei ole osoittanut sille rahoitusta.

”Jos jotain halutaan oikeasti saavuttaa, siihen täytyy löytyä myös rahaa”, Roth sanoo.

 ”Ihmiskauppaa harjoitetaan, koska se on taloudellisesti kannattavaa.”

Rothin mukaan hyväksikäytön paljastaminen ja tutkiminen on olennaista myös ihmiskaupan ehkäisyssä. Mitä tehokkaammin rikolliseen toimintaan puututaan, sitä matalampi on uhrien kynnys hakea apua ja sitä suurempi on pelote tekijöille.

”Se kertoo uhreille, että haluamme auttaa heitä. Samalla se on tekijöille viesti, että Suomi on maa, jossa ihmiskauppa ei kannata. Minusta nämä ovat tärkeitä viestejä.”

Jos rikollisuuteen ei puututa, sekin lähettää rikollisille viestin – kannustavan sellaisen.

Ihmiskauppa on erittäin kannattavaa liiketoimintaa, Roth muistuttaa.

Tuotot ovat korkeita ja riskit matalia. Rikollisuuden muotona sitä voi pitää houkuttelevana suhteessa vaikka huumekauppaan, jonka paljastamiseen ja tutkimiseen poliisi on suunnannut merkittävästi voimavaroja.

Vähintään tästä syystä ihmiskauppaa tulisi Rothin mukaan torjua kovalla kädellä. Muuten bisnes houkuttelee lisää rikollisia toimijoita.

”Ihmiskauppa on raakaa hyväksikäyttöä, joka voi olla uhreille todella traumatisoivaa. Se on myös nimenomaan talousrikollisuutta. Ihmiskauppaa harjoitetaan, koska se on taloudellisesti kannattavaa. Ne summat, joita tällaisella rikollisuudella ansaitaan, ovat valtavia.”

Rothin mukaan ihmiskauppailmiöön pitää puuttua nyt, kun se on vielä mahdollista.

Joissain maissa hyväksikäyttö on päässyt juurtumaan syvälle rakenteisiin. Roth mainitsee esimerkkinä Etelä-Euroopan valtioita, joissa on yleisesti tiedossa, että maatalous käytännössä pyörii siirtolaisten hyväksikäytöllä.

Roth arvioi, että Suomessa tilanne ei ole vielä yhtä paha.

”Jos annamme hyväksikäytön pesiytyä laajasti yhteiskuntaan, huomaamme yht’äkkiä hyötyvämme laajasti toisten ihmisten hyväksikäytöstä. Silloin siihen puuttumisesta tulee entistäkin vaikeampaa.”

Venla Roth

Syntynyt vuonna 1979 Tampereella.

Oikeustieteen tohtori Turun yliopistosta.

Vastannut yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ihmiskaupparaportoinnista.

Kouluttanut poliiseja ja syyttäjiä ihmiskaupasta.

Nimitettiin alkuvuodesta valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattoriksi.

Nepalilainen perheen­äiti Laxmi kertoo HS:lle, millaista on ihmis­kaupan uhrin elämä Suomessa

Rikosuhripäivystys: Kymmenet nepalilaiset kokit ovat hakeneet apua HS:n artikkelin jälkeen – Jotkut ovat kertoneet parantuneista työoloista