Suomi siirtyi poikkeus­aikaan: Näillä keinoilla korona­katastrofi yritetään välttää - Politiikka | HS.fi
Politiikka|Valmistautuminen

Suomi siirtyi poikkeus­aikaan: Näillä keinoilla korona­katastrofi yritetään välttää

Arki Suomessa muuttui poikkeukselliseksi, kun hallitus torstaina ilmoitti rajoitustoimenpiteistä. Jos koronavirustilanne pahenee, käyttöön voidaan ottaa vielä kovempia keinoja.

Pääministeri Sanna Marin (kolmas vas.) johti puhetta, kun hallitus piti lehdistötilaisuutta koronavirustilanteesta Helsingissä torstaina. Kuvassa myös valtiovarainministeri Katri Kulmuni (vas.), perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru sekä sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen. Kuva: Kalle Koponen / HS

Julkaistu: 13.3. 2:00, Päivitetty 16.3. 11:06

Suomi siirtyi torstaina kello 14.15 poikkeusaikaan, kun hallitus piti tiedotustilaisuuden koronaviruksen aiheuttamista rajoitustoimista.

Toimet ravistelevat ihmisten arkea: yli 500 ihmisen yleisötilaisuudet kielletään. Kun harrastustoiminnan tarpeettomia lähikontakteja pyydetään välttämään, esimerkiksi harrastustoiminta pannaan suurelta osin jäihin toukokuun loppuun asti.

Hallitus varautuu koronaviruksen leviämisen aiheuttamiin kustannuksiin lisätalousarviolla, sillä viruksella on merkittävät vaikutukset myös maailman ja Suomen talouteen. Ulkoministeriön tuoreen ohjeistuksen mukaan kaikkea matkustamista ulkomaille tulisi välttää.

Epidemian alkaminen on Suomessakin lähellä. Mutta millä keinoilla Suomi yrittää välttää koronakatastrofin?

HS:n selvityksen mukaan kyse on varautumisesta, lainsäädännön tarjoamista työkaluista ja terveydenhuollon kantokyvystä.

Poikkeuksellinen valmiusvarasto tuo turvaa

Suomen hallitus on jo aiemmin sanonut, että Suomessa koronavirukseen varautuminen on paremmalla tolalla kuin EU-maissa keskimäärin.

Tällä viitataan eritoten materiaaleihin, arvioi sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas). Käytössä on myös sikainfluenssakokemusten jälkeen laadittu pandemiasuunnitelma.

Sosiaali- ja terveysministeriö velvoittaa Huoltovarmuuskeskusta (HVK) varastoimaan suojavarusteita terveydenhuollon henkilökunnalle. Lääketukuilla sekä maahantuojilla ja valmistajilla on velvoite varastoida lääkkeitä. Koronavirukseen ei ole toistaiseksi lääkettä, mutta antibiooteilla voidaan lääkitä bakteeriperäisiä jälkitauteja.

”Meillä on huolehdittu siitä, että varastot ovat kunnossa. Tällaista ei ole muissa maissa”, Pekonen sanoo.

Valmistautuminen on suunniteltu niin, että ensimmäisen aallon aikana 35 prosenttia suomalaisista voi saada tartunnan, ministeri Pekonen kertoi torstaina. Asiantuntijoiden mukaan teoreettisesti noin 70 prosenttia väestöstä voisi saada koronavirustartunnan. Luku on laskennallinen, mutta käsien pesulla ja etätöillä on tarkoitus estää sen toteutuminen. Lähde: Ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo

Kansallinen varautumissuunnitelma määrittää, että terveydenhuollon laitosten tulisi pitää varmuusvarastoissa vähintään 3–6 kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä hengityssuojaimia ja muita keskeisiä terveydenhuollon tarvikkeita.

Koronaviruksen kaltaisen hengitystieinfektion tapauksessa on erittäin tärkeää, että terveydenhuollon henkilöstöllä on riittävästi hengityssuojaimia. Muun muassa Italiassa ja Espanjassa niistä on ollut puutetta.

”Suojautumistarvikkeet ovat torjunnassa ensisijaisen tärkeitä”, sanoo epidemiologian professori Pekka Nuorti Tampereen yliopistosta.

Terveydenhuollon kantokyvyn kannalta on olennaista, että henkilökunta pysyy työkykyisenä. Lisäksi tartunnan saanut henkilökunta saattaisi levittää virusta potilaisiin.

”Näin on ilmeisesti käynyt Kiinassa ja Italiassa.”

Jopa ainutlaatuista muihin EU-maihin verrattuna on se, että varmuusvarastoja on myös lääkkeille. Esimerkiksi lääkkeiden valmistajilla, maahantuojilla ja terveydenhuollon yksiköillä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on velvoite säilyttää viruslääkkeitä ja antibiootteja. Esimerkiksi influenssa aiheuttaa toisinaan vakavia bakteeriperäisiä jälkitauteja.

Vielä torstaina Suomessa todetut runsaat sata tartuntaa on pääosin kyetty liittämään matkustamiseen ja jatkotartuntoihin, mikä on helpottanut taudin rajaamista. Tilanne on kuitenkin muuttumassa nopeasti.

”Olemme olleet askeleen edellä virusta. Nyt on aika toimia”, Nuorti sanoo.

Syrjäinen valtio varautuu pahimpaan

Terveydenhuollon tarvikkeita varastoiva HVK on jopa Euroopan mittapuulla harvinainen järjestely, sanoo johtaja Jyrki Hakola keskuksen perustuotanto-osastolta.

Nykyinen järjestelmä luotiin sotien jälkeen. Mallia haettiin Sveitsistä, jossa samankaltainen järjestelmä on edelleen. Ruotsissa ollaan rakentamassa lakkautettua järjestelmää uudelleen nyt, kun asevelvollisuuskin on palautettu.

”Aivan varmasti keskus on etu. Silloin meillä on valtion organisaatio, joka on varautunut kaikkein pahimpaan.”

Hakola kertoo, että 1990-luvulta lähtien suurin osa Keski-Euroopan maista ei ole nähnyt tarvetta vastaavalle järjestelmälle. Maat laskevat sen varaan, että sotilasliitto Nato hoitaa osuutensa ja tavaravirrat kulkevat suuriin kaupankäynnin keskuksiin.

Virusepidemiaan varautumisen kannalta hyötyä on siis syrjäisestä sijainnista, kylmästä ilmanalasta ja ”talvisodan geeneistä”, Hakola sanoo. Ne muokkaavat asenteita varautumaan poikkeusoloihin.

Lainsäädäntö uudistettiin pandemioiden varalta

Hallituksen torstaina ilmoittamat toimet pohjaavat tartuntatautilakiin, samoin aiemmin ilmoitetut rajoitustoimet, kuten koulujen karanteenit.

Tartuntatautilain mukaisista toimista päättävät kunnat. Jos toimia vaaditaan laajemmalla alueella, niistä päättävät valtion aluehallintovirastot.

Ohjeiden noudattamatta jättäminen saattaa olla terveydensuojelurikkomus, josta voidaan tuomita sakkoon tai enintään kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Laki uudistettiin kokonaisuudessaan sikainfluenssapandemian oppien pohjalta, ja se tuli voimaan maaliskuussa 2017. Tartuntatautilain tarkoituksena on vastata kansainvälisiin pandemioihin.

Suomessa on paljon hoitohenkilökuntaa

Edellä esitellyillä keinoilla pyritään rajaamaan taudin leviämistä. Jos epidemia alkaa varotoimista huolimatta levitä Suomessa toden teolla, koetukselle joutuu terveydenhoitojärjestelmän kantokyky.

Sitä mitatessa on tärkeintä muistaa, että läheskään kaikki koronaviruspotilaat eivät tarvitse sairaalahoitoa. Nykytiedon mukaan noin 80 prosentissa todetuista tartuntatapauksista oireet ovat lieviä ja noin 5 prosentissa tapauksista potilas on ollut kriittisessä tilassa.

”Tietysti kun ajatellaan tyypillistä koronaviruspotilasta, hän on eristyksissä ja kotona. Toistaiseksi potilaita ei juuri ole vielä hoidettu sairaalassa”, sanoi THL:n kehityspäällikkö Pirjo Häkkinen HS:lle torstaina.

”Vasta jos virus leviää riskiryhmiin, tulee varsinainen sairaalahoidon tarve.”

Viruksen riskiryhminä on pidetty ikäihmisiä sekä ihmisiä, joilla on esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaus tai diabetes.

Toki myös kotihoidossa terveydenhuollon henkilöstö seuraa potilaan tilannetta ja on etäyhteydessä potilaaseen.

Paljonko Suomessa sitten on hoitopaikkoja niitä tarvitseville? Tällaista lukua HS ei torstaina THL:ltä saanut.

Eurostatin vertailussa terveydenhuollon vuodepaikkojen määrästä Suomen sijoitus näyttää huolestuttavalta: vuodepaikkoja on 279,5 sataatuhatta asukasta kohti. Luku on selvästi EU:n keskiarvoa pienempi.

 OECD:n tilastojen valossa Suomella on hoitohenkilöstön kannalta erinomainen tilanne.

Häkkisen mukaan määrä ei kuitenkaan kerro mitään olennaista Suomen kyvystä vastata koronavirukseen, sillä tavalliset sairaalan vuodepaikat eivät epidemiatilanteessa kuitenkaan sopisi koronapotilaille. ”Jos tilanne vakavoituu niin, että potilas otetaan sairaalaan, silloin hän ei pärjää enää kotona.”

Tällaisille potilaille tarvitaan hiukan tilanteen mukaan pääasiassa erityisiä tiloja: tehohoitopaikkoja tai eristystiloja.

”Tarvitaan nimenomaan eristysmahdollisuutta, eikä sairaaloissa voida muuttaa esimerkiksi tavallisia kuuden potilaan huoneita eristystiloiksi.”

Eristystarve vaikuttaa myös siihen, kuinka suuren työpanoksen yksi potilas vaatii. ”Hoitaminen on hitaampaa, koska jokainen työntekijä joutuu pukeutumaan suojavarusteisiin ja peseytymään lähtiessä.”

OECD:n tilastojen valossa Suomella on hoitohenkilöstön kannalta erinomainen tilanne. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelee suuri osa Suomen työvoimasta, yli 15 prosenttia. Vain Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa luku on suurempi.

Suurta prosenttiosuutta selittää erityisesti hoitajien määrä. Tuoreimpien, vuodelta 2017 olevien tilastojen mukaan Suomella oli 14,3 hoitajaa tuhatta asukasta kohti. Se on neljänneksi eniten OECD-maissa.

Sen sijaan lääkäreitä Suomella oli tuhatta asukasta kohti 3,2. Tässä Suomi sijoittuu tilaston keskivaiheille ja jää kauas muiden Pohjoismaiden taakse.

Lisäksi epidemiatilanteessa koronaviruksen hoitoon aletaan tarvittaessa ohjata henkilökuntaa kiireettömämmistä tehtävistä. Myös kiireettömämpiä leikkauksia voidaan siirtää, Häkkinen sanoo. Lääkäriliitosta onkin vakuutettu, ettei lääkäripula iske, vaikka epidemia pahenisi Suomessa.

Lääkäriliiton politiikkaosaston johtaja Heikki Pärnänen totesi MTV:lle keskiviikkona, että tarvittaessa hoitohenkilöstöä saadaan myös opiskelujen loppusuoralla olevista tulevista lääkäreistä ja hoitajista.

Myös Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki sanoi aamulla MTV:lle, ettei ole tässä vaiheessa huolissaan Suomen terveydenhuollon kantokyvystä.

”Jos tulisi todella paljon tehohoitoa vaativia potilaita, esimerkiksi tekonivelleikkaustoiminta laitettaisiin jäihin.”

Oikaisu 16. maaliskuuta kello 11.03: Korjattu virhe kuvatekstissä. Pääministeri Sanna Marin on kuvassa kolmas vasemmalta, ei toinen vasemmalta.

Varautuminen|Suojavarustepula ja vientikiellot huolettavat EU-maissa – ministeri Kiuru: Suomen varautumistilanne keskimääräistä parempi