Koronakriisillä ei pidä politikoida – mutta maan parhaaksi tarvitaan poliittista tahtoa - Politiikka | HS.fi
Politiikka|Päätoimittajalta

Koronakriisillä ei pidä politikoida – mutta maan parhaaksi tarvitaan poliittista tahtoa

Suomi tarvitsee tässä tilanteessa rohkeita poliitikkoja, joilla on oma tahto, kyky osoittaa johtajuutta, joka heille on vaaleissa osoitettu. Se tarkoittaa poliittista kokonaisharkintaa, jonka pitää asettua yksittäisen sektoriviranomaisen näkymää avarammaksi, kirjoittaa HS:n päätoimittaja Antero Mukka.

Pääministeri Sanna Marin (kesk.) ja erityisavustaja Pirita Ruokonen poistumassa koolle kutsumastaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ja ryhmänjohtajien kokouksesta torstaina Helsingin Säätytalolta. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Julkaistu: 13.3. 18:21

Kevät 2020 jää aikakirjoihin poikkeustilana, ajanjaksona, jolloin yhteiskunnan toiminta on häiriintynyt vakavasti. Hallituksen loppuviikosta päättämät rajoitustoimet, vielä kovemmat tulevat ratkaisut ja koronakriisin mahdollinen kärjistyminen koskettavat tavalla tai toisella kaikkia suomalaisia.

Jo nyt yli 500 ihmisen joukkokokoontumiset on kielletty, harrastustoiminta menee jäihin ja matkustamista on rajoitettu. Pyrkimyksenä on hidastaa koronaviruksen leviämistä kaikin keinoin.

Poikkeustilaa ei pääse pakoon. Kriisi ja siihen varautuminen näkyvät ja tuntuvat niin työelämässä, koulussa ja liikenteessä kuin henkilökohtaisen elämän valinnoissa ja mahdollisuuksissakin.

Nyt voi lähteä siitä, että paluuta mihinkään normaaliin elämään ei ole luvassa tämän kevään aikana. Jatkuuko poikkeustila 80 päivää – tästä kesäkuun alkuun – vai tuotakin pidemmälle?

Silloinkin kun akuutit terveysriskit on selätetty, voivat esimerkiksi viruksen taloudelliset seuraamukset muuttaa ihmisten elämää pysyvästi.

Monelle pienyrittäjälle viruksen aiheuttama häiriö saattaa olla kohtalokas isku.

Koronakriisin päivät eivät ole talvisodan 105 päivän veroisia, eikä rinnastusta vaikkapa vajaat 900 päivää kestäneeseen Leningradin piiritykseen ja sen kärsimyksiin kannata edes yrittää. Kohtaamme pandemian vahvana hyvinvointiyhteiskuntana, jolla on myös kriisioloissa kyky huolehtia perustoimintojen jatkuvuudesta ja heikoimmistakin jäsenistään.

80 päivää, 100 päivää tai 500 päivää. Aika näyttää, millaisin vaurioin käymme tämän yhdessä läpi. Ja toisaalta: kuinka paljon vahvempina ja suurempaa yhteisyyttä kokevina jatkamme elämäämme koronaviruksen väistyttyä.

Olisiko tämä jopa se liima, joka sitoo meidät suomalaisina yhteen kaiken eriseuraisuuden, vihapuheen ja häirinnän jälkeen? Vai nostaako viruksen pelko meissä esiin itsekkyyden, jonka vuoksi koemme muut uhkana omalle hyvinvoinnillemme?

Näinä päivinä on kysytty johtajuutta. Sen perään pitää kysellä jatkossakin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö onnistui torstai-illan tv-haastattelussa puhuttelemaan huolestuneita kansalaisia tavalla, joka ansaitsee kiitosta. Niinistö on näyttäytynyt koronakriisin keskellä maan henkisenä johtajana, joka osaa nähdä meitä uhkaavan epidemian muunakin kuin terveydenhuollon haasteena.

Koronavirus on paljon muutakin. Se on yhteiskunnallinen halvaustila, jonka kaikkia ulottuvuuksia emme välttämättä edes ymmärrä. Viruksen tuoma haaste voi olla laajavaikutteisempi ja kauaskantoisempi kuin uskommekaan.

Välittömien terveysriskien ohella yhteiskunnan laajamittainen halvaantuminen jättää jälkiä, jotka voivat muuttaa yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien elämää pysyvästi. Esimerkiksi monelle pienyrittäjälle kysynnän äkillinen romahdus voi merkitä akuuttia kassakriisiä ja jopa konkurssia. Tulemme näkemään runsaasti myös lomautuksia ja irtisanomisia.

Hallitus päätyi loppuviikosta ratkaisuihin, jotka antavat viitteitä myös tarvittaessa löytyvästä jämäkkyydestä. Tätä pääministeri Sanna Marinilta (sd) ja muilta avainministereiltä on lupa odottaakin.

Sujuvasanainen ja tehtävänsä ilmeisen pätevästi hoitava Marin näyttäytyy kuitenkin presidentin rinnalla helposti viranomaisten eturiviin tyrkkäämänä puhetorvena kuin omaa poliittista tahtoaan ilmentävänä johtajana. Toistuva ripustautuminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) linjauksiin sekä päätösten vaatimaan säädöspohjan tarkasteluun kuulostaa kriisitilanteessa monen kansalaisen korviin teknokraattiselta puheenparrelta.

Jää epäilys kriisitietoisuuden, koronaviruksen laajemman yhteiskunnallisen kontekstin ja kansan mielenmaiseman tuntemuksen puutteesta. Se mikä on tarkoitettu rauhoitteluksi, voi näyttäytyä etäisenä hallinnointina, vähättelynä ja viivyttelynä.

Suomi tarvitsee tässä tilanteessa rohkeita poliitikkoja, joilla on oma tahto, kyky osoittaa johtajuutta, joka heille on vaaleissa osoitettu. Se tarkoittaa poliittista kokonaisharkintaa, jonka pitää asettua yksittäisen sektoriviranomaisen näkymää avarammaksi.

Asiantuntijoilla on arvonsa, ja heitä pitää kuunnella. Tiukassa paikassa päätös saa hyvällä syyllä olla poliittinen, yhteiskunnan kokonaisetua heijasteleva ratkaisu.

Tällaiset tahdonilmaukset antavat koko yhteiskunnalle selkeän toimintaohjeen, suunnan ja tahtilajin, joiden varassa niin viranomaiset, yritykset ja yhteisöt kuin kansalaisetkin voivat tehdä omia viisaita ratkaisujaan.

Koronakriisi ei ole paikka taktisia etuja hakevalle politikoinnille. Tästä ei ole Suomessa onneksi pienintäkään merkkiä, vaan vastuullinen ote leimaa koko puoluekenttää. Poliittisten päätösten tekoa, yhteisten asioiden hoitoa demokraattisessa järjestyksessä, ei sanojen parhaassa merkityksessä kuitenkaan pidä kavahtaa. Poliittisen vallan käyttö ja pikkunäppärä politikointi ovat lopulta eri asioita.

Monessa paikassa esimerkiksi yritysten kriisitietoisuus heräsi jo varhain, kun ne ryhtyivät omiin proaktiivisiin toimiinsa virusaltistusten välttämiseksi. Näissä tilanteissa ei nojattu vielä viranomaissuosituksiin vaan toimittiin ennakoivasti, arkijärkeäkin käyttäen, yritystason riskejä kartoittaen.

Tätäkin johtajuutta tarvitaan tulevina viikkoina ja kuukausina.

Koronakriisi on rauhan, hyvinvoinnin ja vaurauden aikaan tottuneille suomalaisille aiemmin kokematon tilanne. Selviytyäksemme tästä keväästä tarvitsemme henkistä selkärankaa, turnauskestävyyttä ja ennen muuta toisistamme välittämistä.

Kun virus kasvattaa fyysistä etäisyyttä toisiimme, on presidentti Niinistön sanoin syytä hakea henkistä läheisyyttä.

Jäähallit, konserttisalit ja koululuokatkin autioituvat. Yksin ei kenenkään tänä keväänä silti pidä jäädä.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

Päivittyvä seuranta|Muualla maailmassa todettujen koronavirustartuntojen määrä ylitti Kiinan luvut, New York sulkee julkisia tiloja