Sanna Marinin twiitit ”työrauhasta” kertovat kovasta valtapelistä, jota ratkotaan Suomessa vielä pitkään - Politiikka | HS.fi
Politiikka|HS-analyysi

Sanna Marinin twiitit ”työrauhasta” kertovat kovasta valtapelistä, jota ratkotaan Suomessa vielä pitkään

Presidentti ei pysy vain perinteisen ulkopolitiikan johtajan ja armeijan ylipäällikön roolissa, vaan liikkuu uudemman laajan turvallisuuskäsityksen alueella, kirjoittaa HS:n politiikan toimituksen esimies Jussi Pullinen analyysissään.

Presidentti Sauli Niinistö nimitti pääministeri Sanna Marinin hallituksen 10. joulukuuta, jolloin hallitus vieraili tervehdyskäynnillä Presidentinlinnassa. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Julkaistu: 30.3. 7:32

Pääministeri Sanna Marin (sd) lähestyi sunnuntai-iltana kansaa sarjalla twiittejä, joita voi pitää Suomen oloissa melko poikkeuksellisina.

Marin aloitti kertomalla, että hallitus tekee parhaansa mutta tarvitsee ”työrauhaa”, jotta voi onnistua työssään hyvin. Sitten hän tarkensi, mitä erityisesti ei pitäisi tehdä.

”Kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky, tai uudistetaan johtamisen rakenteen. Kriisissä tehdään päätöksiä ja toimitaan sen tiedon pohjalta, joka on käytettävissä. Hallinnon tehtävä on toimeenpanna linjaukset”, Marin kirjoitti.

”Yhtälailla on tärkeää pitää yllä mutkatonta vuoropuhelua instituutioiden välillä. Nähdäkseni keskusteluyhteys valtioneuvoston, eduskunnan ja presidentin välillä on ollut suora ja toimiva.”

Jos takana olisi tavanomainen uutisviikonloppu iltapäivälehtien ärhäkästi purevine kolumneineen ja pikkukivoine poliittisine vääntöineen menisi Marinin viesti mediaturhautumisen piikkiin. Kenties muisteltaisiin Juha Sipilän (kesk) Yle-purkautumista ja todettaisiin, että kyllä hallitusta pitää voida kritisoida, vaikka ”työrauha” häiriintyisikin.

Kun tietää viikonlopun kontekstin, pääministerin sanat näyttäytyvät eri valossa. Niiden kohde vaikuttaa ainakin osin olevan tasavallan presidentti.

Viikonlopun tapahtumat käynnisti lauantaina neljältä iltapäivällä ilmestynyt Iltalehden uutinen. Siinä kerrottiin presidentti Sauli Niinistön esittäneen hallitukselle erillisen turvallisuusneuvoston perustamista. Neuvostolla on lempinimikin, ”nyrkki” – aitoon keskiaikaiseen Game of Thrones -tyyliin.

Iltalehden uutisen mukaan pääministeri Marin torjui esityksen ja piti sitä valtiosäännön vastaisena. Uutinen kertoi, että tästä olisi käyty kipunoivaa sananvaihtoa valtionjohdon kesken.

Sananvaihto olisi käyty perjantaina hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisessä kokouksessa. Tätä säännöllistä kokousta kutsutaan aitoon hallintosuomalaiseen tyyliin TP-Utvaksi.

Sekä Marin että Niinistö julkistivat pian uutisen jälkeen identtiset lausunnot Twitterissä.

”Iltalehdessä tänään esitetetyn väitteen johdosta: TP-Utvassa ei ole sanallakaan käsitelty minkäänlaisen erityisryhmän perustamista koskien vallitsevaa kriisiä. Perjantain keskustelu oli tavanomaiseen tapaan hyvähenkinen”, lausunnoissa luki.

Kyseessä on viestinnän kielellä niin sanottu ei-kiistävä kiisto (englanniksi non-denial denial). Niinistön ja Marinin viesti näyttää kiistävän uutisen, vaikka se tosiasiallisesti kiistää vain sen, että TP-Utvassa ei tällaisesta ole keskusteltu.

Valtionjohdon kiertelevä ensireaktio aiheutti vain lisää sekavuutta. Oliko Iltalehden uutinen väärä?

 Hallituksen piiristä kuului jo ennen koronakriisiä viestejä siitä, että presidentti on monessa asiassa kovin innokas.

Sunnuntaina kävi ilmi, että ei ytimeltään ollut – minkä saattoi Niinistön ja Marinin pikaoperaatiosta päätelläkin.

HS ja useat muut mediat saivat tietoonsa, että Niinistö todella lähetti torstaina hallituksen keskeisille ministereille kirjeen, jossa ehdotettiin uuden johtoryhmän perustamista koronakriisin operatiiviseen johtamiseen.

Hallitus vastasi kieltävästi, mutta kohteliaaseen sävyyn. Tämä selittää myös nopeaa ensireaktiota: Kriisiajassa kansalle on myrkkyä, jos johto näyttää riitelevän keskenään. Ehkä siksi Marin ja Niinistö lähettivät haparoivan yhteisen ensiviestinsä.

Ilta-Sanomille sunnuntaina haastattelun antanut Niinistö esiintyi sovittelevasti. Hän kertoi lähettäneensä asiasta sähköpostia ja puhuneensa siitä Marinille. Niinistö korosti myös, että ryhmälle ei tulisi päätäntävaltaa vaan lähinnä neuvoa-antava rooli. Se oli tärkeä tieto, joka tuntui kertovan, että Niinistö ei suinkaan hamuaisi itselleen valtaa vaan haluaisi lisää tietoa hallitukselle.

”Olen esittänyt näitä asioita myös viestitse ja kävimme torstaina pääministerin kanssa viesteillä hyvin kohteliaan ajatustenvaihdon”, Niinistö sanoi IS:ssä.

Ehkä siis olikin niin, että presidentti oli kohteliaasti esittänyt idean asiantuntijakonklaavista ja pääministeri yhtä kohteliaasti torjunut sen. Tarinan loppu, kriisi voi jatkua.

Paitsi että ei: seuraavaksi tulivat Marinin twiitit. Kuten sanottu, ne voisi lukea vain kommenttina hallituksen koronalinjaa arvostelevaan some-keskusteluun tai kuittina lehdistölle. Mutta viikonlopun jälkeen se, että Marin suoraan liittää toisiinsa ”työrauhan” ja sen, että ”johtamisen rakenteita” ei pidä uudistaa, vaikuttaa suoralta kommentilta Niinistön ehdotukseen uudesta koronaryhmästä.

Marin ei tietenkään nimeä mitään kohdetta, kohtelias kun on, mutta ei hänen tarvitsekaan – mielikuva syntyy kontekstin tietäen silti. Diplomaattisella valtionjohdon kielellä toista valtainstituutiota ei oikein voi suoremmin kehottaa siirtymään sinne, mistä instituutio sähköposteineen paikalle pelmahtikin.

”Työrauhaa.” Kohteliaasti, vuoropuhelun merkitystä korostaen – mutta kuitenkin.

Presidentti Niinistön aktiivinen ote ei ole yllätys. Hallituksen piiristä kuului jo ennen koronakriisiä viestejä siitä, että presidentti on monessa asiassa kovin innokas.

Sitä Niinistö on ollut julkisestikin. Kun Suomi oli joulukuussa keskellä repivää kiistaa al-Holin leirin palautuksista, presidentti julkaisi aiheesta oman Presidentin kynästä -kirjoituksensa. Siinä Niinistö muun muassa kertoi ilmoittaneensa kantansa palautuksiin hallitukselle ja totesi suoraan, että ”Suomi ei saa päätyä tilanteeseen, jossa turvallisuusriskien kohtelu on lievempää ja lainsäädäntömme väljempää kuin verrokkimaissa”.

 Mitä armeijan ylipäällikkö tekee kriisissä, joka ei liity armeijoihin eikä suurlähetystöihin vaan sairaanhoitajiin ja hengityskoneisiin?

Niinistöllä vaikuttaakin olevan käsitys presidentti-instituutiosta jonkinlaisena Suomen yleisen turvallisuuden johtajana. Presidentti ei pysy vain perinteisen ulkopolitiikan johtajan ja armeijan ylipäällikön roolissa, vaan liikkuu uudemman laajan turvallisuuskäsityksen alueella.

Laaja turvallisuuskäsitys ei rajoitu vain diplomatiaan ja vieraan vallan uhkien torjumiseen vaan kattaa esimerkiksi kyberturvallisuuden, pandemiat, ja pakolaiskriisit. Se voi käsittää myös sisäisen turvallisuuden, esimerkiksi terrorismin tai muiden ääriliikkeiden osalta.

Tällainen käsitys vain ei tarkalleen ottaen sopisi yhteen sen kanssa, miten presidentin valtaoikeuksia on Suomessa viime vuosikymmeninä rajattu. Oikeasti merkittävää valtaa presidentillä on vain ulkopolitiikassa. Useimmissa muissa asioissa hän käyttää lähinnä arvovaltaa puhumalla.

Ehdotuksellaan uudesta koronaryhmästä Niinistö näytti koettelevan juuri tätä rajaa. Presidentti kurkisteli pohdinnasta käytännön järjestelyjen puolelle. Sellainen olisikin valtarakenteille ongelma.

Koronapandemia on nostanut esiin useita puutteita Suomen hätätilaa koskevassa lainsäädännössä. Eniten on puhuttu valmiuslain hitaudesta, jota osa poliitikoista on pitänyt puutteena: ravintoloita ei saatu kiinni nopeasti, ja hallitus on törmännyt moneen muotoseikkaan yrittäessään ajaa läpi ennenäkemättömiä rajoituksia suomalaisten elämään.

Valtiojohdon kohtelias yhteentörmäys näyttää, että tarkasteltavaksi voi tulla myös Suomen valtiosääntö itsessään.

Mikä presidentin rooli uudenlaisen poikkeustilan aikana oikeastaan on? Mitä armeijan ylipäällikkö tekee kriisissä, joka ei liity armeijoihin eikä suurlähetystöihin vaan sairaanhoitajiin ja hengityskoneisiin? Ottaako hän aktiivisen roolin uutena valtakeskuksena, jonkinlaisena päämajan organisoijana? Vai pitäisikö presidentin olla vain symbolinen johtaja, joka rauhoittelee kansaa?

On selvää, että vastaukset eivät ole yksinkertaisia, ja niitä pitää pohtia monelta kannalta. Viime vuosikymmeninä Suomessa on kuljettu ennemminkin presidentin valtaa rajaavaan kuin sitä lisäävään suuntaan.

Mihin vain päädytäänkään, on kuitenkin selvää, että Suomea ei voi johtaa verkottuneen globaalin yhteiskunnan läpi lyövässä pandemiassa valmiusrakenteilla, jotka on kirjoitettu 1900-luvun sotia varten.

Koronaepidemia|Presidentti Niinistö lähetti hallitukselle kirjeen, jossa ehdotettiin kriisinyrkin perustamista – hallitus kieltäytyi kohteliaasti

Koronavirus|Presidentti Niinistö ja pääministeri Marin kiistävät Iltalehden esittämät tiedot kriisijohtamisen kiistasta

Rajoitukset|Hallitus eristi Uudenmaan saatuaan edus­kunnan hyväksynnän viime tipassa: Poliisi pystytti tiesulut yöllä

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Politiikka

Luetuimmat

Uusimmat