Koronakriisi ei millään tavoin ole keskeyttänyt kolmen suurvallan, Yhdysvaltojen, Kiina ja Venäjän, välistä rajua valtakamppailua vaan pikemminkin se kiihdyttää taistoa, arvioi Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen johtaja Teija Tiilikainen.
Tiilikainen on Ulkopoliittisen instituutin entinen johtaja ja pitkän linjan ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Hän siirtyi viime syksynä johtamaan vuonna 2017 perustettua ja Helsingissä toimivaa Hybridiuhkien osaamiskeskusta.
Tiilikainen sanoo, että pandemia osuu keskelle globaalin valtajärjestelmän murrosta. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ottavat mittaa toisistaan myös kriisin keskellä.
”Emme näe nyt minkäänlaista globaalia johtajuutta ja vastuunkantoa, vaan valtataistelua pahimmillaan.”
Kukaan ei ehdota, miten kriisi hoidettaisiin yhteistyöllä. Sen sijaan loanheitto vain pahenee.
Kukin kolmikosta yrittää hyötyä tilanteesta parhaansa mukaan. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä esittävät omat toimensa parhain päin ja mustamaalaavat rajusti toisiaan, Tiilikainen sanoo.
”Yhdysvaltain presidentti Donald Trump rakentaa Kiinasta syntipukkia pandemiaan. Kiina vastaa väitteillä siitä, että koko virus on kehitetty yhdysvaltalaisissa sotilaslaboratorioissa. Venäjä toimii niin kuin Venäjä aina – yrittää esimerkiksi entisestään hämmentää Eurooppaa niin, että EU näyttäisi kyvyttömältä minkäänlaiseen kriisinhallintaan.”
Mikään asetelmassa ei ole uutta – paitsi ehkä se, miten avoimesti Kiina nyt lähti suurvaltakamppailun likaiseen peliin, Tiilikainen sanoo.
”Uutta maailmanjärjestystä muotoiltaessa Kiina on ratkaiseva toimija. Se on keskeinen myös koronakriisissä. Aiemmin Kiinan valtapoliittiset tavoitteet eivät kuitenkaan tulleet yhtä selkeästi esiin. Nyt tulevat.”
Kiina todella haastaa Yhdysvaltoja. ”Samalla piirtyy kirkkaammin esiin myös kuva tulevaisuuden Kiinasta.”
Koronakriisi on globaali uhka ja inhimillinen kriisi, joka uhkaa terveyttä ja turvallisuutta. Parhaiten tällaiseen kriisin vastattaisiin maiden tiiviillä yhteistyöllä.
Tilanne oli jo valmiiksi vaikea. Eurooppalaiset ovat jo pitkään voivotelleet sitä, miten kansainvälinen monenkeskinen yhteistyö romuttuu. Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän valtataistelu on sekoittanut myös YK:n ja sen terveysjärjestön WHO:n, kyvyn yhteistyöhön.
Euroopan unionille asetelma on erityisen vaikea, sillä sen olemassaolon oikeutus tulee yhteistyöstä.
Myös EU:n omat jäsenmaat syyttävät omaa yhteisöään. Syyn omista mokista voi siten siirtää muualle. Jäsenmaiden oma EU-bashing, unionin haukkuminen, heikentää varsin vakavalla tavalla jo EU:n uskottavuutta, Tiilikainen arvioi.
”On syytä pohtia, miksi aina syyt ongelmiin löydetään EU:n heikkoudesta. Nyt EU:n arki, ja sisämarkkinat ja valuutta toimivat, samoin vakausmekanismi. Euroopan keskuspankki on hyvin aktiivinen, ja yhteiseen budjettiin on löytynyt joustavuutta. Miksi tätä kaikkea vähätellään myös unionissa?”
EU-maiden kamppailu koronakriisissä tarjoaa Kiinalle ja Venäjälle mahdollisuuksia entisestään heikentää EU:ta. Käytössä ovat niin erilaiset hybridivaikuttamisen kuin perinteisen politiikan vaikuttamisen välineet, Tiilikainen sanoo.
Eivät Kiina ja Venäjä auta esimerkiksi Italiaa kriisin keskellä hyvää hyvyyttään, vaan ne näkevät EU:n haavoittuvuudet.
”Kiina toimitti Italiaan varusteita, joista osa oli käyttökelvotonta. Se pääsi kuitenkin muistuttamaan, että tulee kyllä apuun, kun EU on heikko eikä muilta löydy solidaarisuutta.”
Venäjä lähetti Italiaan lääkäreitä, mikä ei ole sattumaa. ”Sillä tavalla pyritään hajottamaan EU:n rivejä ja syventämään kritiikkiä, jota Italiassa on entuudestaan.”
Kiina ja Venäjä ovat EU:n kimpussa myös siksi, että ne pelkäävät omien autoritaaristen järjestelmiensä osoittautuvan demokratioita heikommiksi epidemian nitistämisessä. Demokraattista järjestelmää lyödään myös siksi, ettei se pääsisi osoittamaan ylivoimaisuuttaan.
”Presidentti Vladimir Putinin suosio on laskussa, ja Venäjällä on huonot edellytykset hoitaa terveyskriisiä. Siksi on tartuttu perinteisiin Putinin ajan keinoihin eli kiinnitetään kansalaisten huomio muualle ja muiden ongelmiin.”
Se, että Venäjä antaa virheellistä tietoa omasta tautitilanteestaan, ei yllätä, Tiilikainen sanoo. Ehkei Venäjällä edes ole järjestelmää, josta saisi luotettavaa tietoa.
Venäjä käyttää kaikkia mahdollisuuksiaan EU:n mollaamiseksi ja heikkouden esille nostamiseksi, Tiilikainen sanoo. Suomikin saattoi saada tästä juuri oman osansa.
Venäjä käynnisti huhtikuussa Suomea vastaan informaatiokampanjan, kun Venäjän federaation tutkintakomitea ilmoitti ryhtyvänsä selvittämään neuvostoliittolaisten ”sotavankien ja slaavilaisen siviiliväestön tuhoamista Suomen miehityshallinnon perustamilla keskitysleireillä Karjalassa”. Rikosnimikkeeksi kerrottiin kansanmurha.
”Näitä tulee aina aika ajoin. Joko Suomi tai jokin Baltian maista nousee esiin kritiikin kohteena vähän niin kuin vuoron perään.”
Venäjän motiiveja ja logiikkaa on vaikea lopulta arvioida, Tiilikainen sanoo. ”Joka tapauksessa nyt on jokin tarve saada historiapolitiikan kautta Suomi epäedulliseen valoon. Ehkä Suomi on saanut liikaa huomiota hyvin hoidetun koronatilanteen vuoksi tai huomio muutoin halutaan pois omista ongelmista. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että Venäjällä on näissä ihan oma logiikkansa, vaikka miten arvailisimme sen tulokulmaa.”
Hyökkäyksiin voi vastata vain lataamalla faktat pöytään, ja niin on tehtykin.
Pandemia osuu keskelle globaalin valtajärjestelmän murrosta, Teija Tiilikainen sanoo.
Venäjä ja Kiina ovat valtataistelun keskellä löytäneet toisensa, mutta niiden suhdetta Tiilikainen kuvaa ontoksi. Maita yhdistää se, että niillä on yhteinen vastustaja, Yhdysvallat.
Kiina ja Venäjä ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisia valtapoliittisia toimijoita. Kiina on taloudellinen suurvalta. Venäjän suurvalta-asema perustuu puhtaasti sen ydinaseisiin ja sotilaalliseen kapasiteettiin ja aggressiiviseen voimapolitiikkaan.
Maiden tavoitteet ovat myös valtapelissä hyvin erilaiset, Tiilikainen sanoo. Kiina on talousjättinä hyvin riippuvainen maailmantalouden vakaudesta eikä halua, että sääntöjä rikotaan.
Kiina lyöttäytyi strategisista syistä Venäjän kanssa yhteen heikentääkseen Yhdysvaltoja. ”Ne ovat mukamas löytäneet toisensa, mutta yhteistyön sisältö on vaatimatonta. On energiakauppaa ja sotilaallista yhteistyötä, mutta se on varsin kapeaa verrattuna siihen, miten maat haluavat näyttäytyä strategisina kumppaneina.”
Koronakriisissä – tai missä tahansa muussa kriisissä – Venäjän ja Kiinan yhteistyön ratkaisee kuitenkin lopulta Kiina, Tiilikainen sanoo.
”Kiinan ehdoilla mennään. Jos Venäjä haastaa maailmanjärjestystä liian aggressiivisesti ja rettelöi Kiinan edun vastaisesti kaikissa kansainvälisissä instituutioissa, Kiina päättää yhteistyön.”
Kiinalle koronapandemiaa seuraavasta globaalista talouskriisistä voi olla huomattaviakin seurauksia. ”Kriisi käynnistää ehdottomasti keskustelun Euroopan Kiina-riippuvuudesta.”
Sitä, että tuotantoa nyt siirrettäisiin Kiinasta muualle, ei kuitenkaan pidä Tiilikaisen mukaan liioitella. ”Raha ratkaisee lopulta.”
Ja Kiinan Eurooppa-riippuvaisuus ei niin suurta kuin Euroopan Kiina-riippuvuus. ”Kiina on taloutena valtava ja talous on yhä kasvussa, eikä Euroopan merkitys kokonaisuudessa ole enää entinen. Kiina on luonut kattavat suhteet Latinalaiseen Amerikkaan, Afrikkaan, Keski-Aasiaan. Ne toimivat jo täysin Kiinan ehdoilla.”
Trumpille korona voi olla kohtalokas. Kriisi osuu vaalivuoteen.
Koronakriisin vuoksi Trump saa vastaehdokkaakseen demokraattien presidenttiehdokkaan Joe Bidenin. Tämä on Trumpille ehdokkaista epämieluisin, Tiilikainen sanoo.
Biden saa koronakriisistä muutoinkin vauhtia Trumpia vastaan. ”Biden voi nyt viitata Trumpin hallinnon virheisiin ja epidemian vähättelyyn. Kuolonuhrien määrä on ihan hirveä.”
Trump on kuitenkin vaikea vastus, sillä hän on tähän asti pystynyt vakuuttamaan kannattajansa omista aikaansaannoksistaan. ”Syksyn taloustilanne ratkaisee Yhdysvaltain presidentinvaaleissa paljon.”
