Suomen hallituksella ei ole antaa vastausta yksinkertaiseen kysymykseen: voiko koronaepidemia edetä liian hitaasti? - Politiikka | HS.fi
Politiikka|HS-analyysi

Suomen hallituksella ei ole antaa vastausta yksinkertaiseen kysymykseen: voiko koronaepidemia edetä liian hitaasti?

Valtiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän mukaan Suomen strategisen tavoitteen tulee olla epidemian hallittu muttei liian voimakas hidastaminen. Hallituksella ei ole antaa vastausta siihen, voiko koronaepidemia edetä sen mielestä liian hitaasti.

Opetusministeri Li Andersson (vas.), valtiovarainministeri Katri Kulmuni, pääministeri Sanna Marin, sisäministeri Maria Ohisalo ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hallituksen koronavirusrajoituksia koskevassa tiedotustilaisuudessa Helsingissä 4. toukokuuta.

Julkaistu: 13.5. 2:00, Päivitetty 13.5. 7:04

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus on viime päivinä teroittanut viestiään Suomen koronastrategiasta.

Hallitus viestii nyt voimakkaasti, että se pyrkii estämään viruksen leviämistä.

”Hallituksen kanta on aivan selvä. Tavoitteena on nimenomaisesti estää koronaviruksen leviämistä”, kommentoi sosiaali- ja terveysministeri Krista Kiuru (sd) Ylen A-Studiossa maanantaina.

”Hallituksen tavoitteena on estää viruksen leviämistä yhteiskunnassa”, Marin kirjoitti äskettäin Twitterissä.

Marinin valtiosihteeri Mikko Koskinen jopa vaihdatti sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen termin. Aiemmin tiedotteessa ollut viruksen leviämisen hallinta muuttui estämiseksi.

Selitys oli se, että sanamuoto muutettiin vastaamaan hallituksen periaatepäätöstä. Päätöksessä tosin puhutaan useassa kohtaa myös epidemian hallinnasta. Esimerkiksi näin: ”Epidemian tehokas hallinta oli ja on edelleen välttämätöntä mm. terveydenhuollon ylikuormitustilanteiden estämiseksi ja elämän suojelemiseksi.”

Linjaus viruksen leviämisen estämisestä kuulostaa selkeältä.

Mutta onko se?

Pääministeri Sanna Marin vastasi median kysymyksiin viime viikolla saapuessaan Säätytalolle.

Maailmassa ei taida olla juuri valtioita, jotka tietoisesti eivät tekisi mitään viruksen leviämisen estämiseksi. On ilmiselvää, että viruksen leviämistä estetään eri keinoin myös Suomessa.

Edelleen on kuitenkin epäselvää, mitä linjaus viruksen leviämisen estämisestä käytännössä tarkoittaa hallituksen tavoitteiden ja tulevan toiminnan kannalta.

Hallitusta neuvovilla virkamiehillä on ollut selkeä ajatus siitä, miten viruksen leviämiseen tulee suhtautua.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen sanoi äskettäin HS:n haastattelussa seuraavasti:

”Pulma on se, että jos jatketaan näin, epidemia ei käytännössä etene. Kun sitten jossain vaiheessa rajoituksista on pakko luopua, edessä on jyrkkä tartuntahuippu. Jos esimerkiksi kesän pidämme kiinni kaikista rajoituksista, syksyllä tulee ennusteiden mukaan vaikea paikka. Se on erittäin huono vaihtoehto, eikä rajoituksilla ole silloin voitettu mitään. Rajoitusten pidentäminen ilman, että epidemiatilanne edistyy, on turhaa.

Nyt suvantovaiheessa pitäisi olla riittävästi viisautta siihen, että höllennetään sopivasti rajoituksia, mutta ei anneta tilanteen lähteä käsistä.”

THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen.

Rajoitustoimia on Salmisen mukaan tarpeen purkaa myös siksi, että niillä on niin kova taloudellinen ja inhimillinen hinta. Mutta tässä kohtaa hän puhuu nimenomaan siitä, millaisia ongelmia syntyy, jos epidemia etenee liian hitaasti.

Tämä näkemys esiintyy myös valtiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän niin sanotussa exit-raportissa, joka julkaistiin toukokuussa. Siinä kirjoitetaan seuraavasti.

Hallittu muttei liian voimakas hidastaminen, jolla ehkäistään terveydenhuollon ylikuormittumista ja sen aiheuttamia terveyshaittoja ja ylikuolleisuutta, on strateginen tavoite, jonka avulla lopulta voidaan kaikista rajoituksista luopua ilman suurta uuden epidemia-aallon riskiä.

Tavoite on siis ”hallittu” mutta ei kuitenkaan ”liian voimakas” viruksen leviämisen hidastaminen.

Salmisen ja Hetemäen työryhmän mukaan epidemia ei siis saa levitä liian nopeasti, mutta ei myöskään liian hitaasti.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki.

Ajatus kulkee näin: Mitä enemmän väestöön on kertynyt tartunnan saamisen kautta immuniteettia, sitä heikommin virus leviää. Jos epidemia etenee liian hitaasti, väestöön syntyy liian vähän immuniteettia. Silloin toinen aalto tulee olemaan pahempi, ja hallituksen on taas pantava voimaan kovia rajoitustoimia.

Siitä, miten viruksen leviämiseen tulee suhtautua, esiintyy toki erilaisia näkemyksiä.

Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että vaikka virusta ei voisi täysin kitkeä pois, uudet tartunnat voitaisiin painaa niin alas, että kaikki tartuntaketjut voidaan käytännössä jäljittää.

Sen ei tarvitsisi merkitä pitkään jatkuvia rajoitustoimia, vaan viruksen leviämistä voisi alkuvaiheen jälkeen estää muilla keinoilla.

Näiden asiantuntijoiden ajattelu perustuu näkemykseen, että virus on vaarallinen ja tartunnan tuomasta immuniteetista on vain vähän tietoa.

Epidemian patoamiseen pyrkii esimerkiksi Saksa. Maa ei perusta toimintaansa immuniteetin rakentamiseen, vaan siihen, että tartuttavuusluku pidetään alle yhdessä, jolloin epidemia käytännössä hiipuu.

THL:n Salminen ja Hetemäen työryhmä taas lähtevät siitä, että virusta ei voi eikä kannata ”tukahduttaa”, koska se tarkoittaisi mahdollisesti vuosien tiukkaa rajavalvontaa.

Ja kun virus leviäisi jossain vaiheessa kuitenkin taas Suomeen, se tekisi suurempaa vahinkoa, kun väestöön ei olisi kehittynyt immuniteettia.

Erimielisyyksistä huolimatta asiantuntijoiden kannat ovat sinänsä selvät.

Se, miten Suomen hallitus suhtautuu viruksen leviämiseen, ei ole.

Koronastrategiaa koskevissa keskusteluissa voi helposti juuttua semanttiseen väittelyyn siitä, mitä tarkoittaa vaikkapa ”tukahduttaminen”, ”estäminen” tai ”laumasuojastrategia”. Tällaisten monitulkintaisten termien sijaan voisi olla hedelmällistä lähestyä asiaa konkreettisten kysymysten kautta.

Jakaako hallitus virkamiesten näkemyksen siitä, että on ongelma, jos koronaepidemia hidastuu liikaa?

Onko hallituksen tavoite hallittu, mutta ei kuitenkaan ”liian voimakas”, viruksen leviämisen hidastaminen?

Jos on, mitä se käytännössä tarkoittaa? Milloin epidemia on hidastunut liikaa?

Pääministeri Marin on ollut haluton kertomaan hallituksen näkemystä asiaan. Hallituksen tiedotustilaisuudessa 29. huhtikuuta toimittaja kysyi Salmiselta tämän HS:ssä esittämistä kommenteista.

”Johtaja Salminen varmasti kommentoi omalta osaltansa tähän, mutta haluan selvyyden vuoksi sanoa sen, että hallituksella ei ole ollut tavoitteena, että tämä tauti pääsisi leviämään Suomessa”, Marin kommentoi ennen kuin Salminen sai puheenvuoron.

Tiedotustilaisuudessa 4. toukokuuta puolestaan kysyttiin, edustaako edellä mainittu Hetemäen raportin kohta hallituksen linjaa.

Marin vastasi, että ”hallitus kävi tästä kohdasta keskustelua ja kiinnitimme siihen huomiota, mutta hallitus ei kuitenkaan raporttiin siltä osin puuttunut, tai lähtenyt sitä miltään osin muokkaamaan tai korjaamaan”.

HS kysyi viime viikolla sosiaali- ja terveysministeri Kiurulta, miten hän suhtautuu Hetemäen raportin kohtaan. Sen jälkeen ministeriön viestinnästä soitettiin ja kerrottiin, että kysymykseen ei voida vastata, koska siihen ei ole vastausta.

Marinin kabinetista puolestaan kerrottiin, että hallituksessa ei ole määritelty erillistä kantaa virkamiesten näkemykseen siitä, että on ongelma, jos epidemia hidastuu liikaa.

On ymmärrettävää, että moni asia on hallituksella yhä auki. Epidemiatilanteen kehittyminen on epävarmaa, ja viruksesta opitaan koko ajan lisää.

Silti voi pitää yllättävänä, että hallituksella ei ole kertoa kantaa näin yksinkertaiseen kysymykseen viruksen leviämisestä.

Hallitus on koko ajan kertonut seuraavansa asiantuntijoita päätöksenteossaan. Nyt se ei halua kertoa, jakaako se THL:n asiantuntijoiden näkemyksen epidemian liiallisen hidastamisen vaaroista.

Salmisen esittämiä kommentteja on kuvailtu hallituksen piiristä HS:lle ”virologiseksi näkemykseksi”, sekä esimerkiksi siitä, mitä voi käydä, kun tutkija ei ole saanut mediakoulutusta.

Alkukeväästä hallituksen viesti oli, että Hetemäen työryhmä hahmottelee Suomen tietä ulos koronakriisistä, ja tällöin myös hallituksen strategiaan saadaan lisäselkoa. Nyt hallitus on haluton kertomaan, jakaako se työryhmän näkemyksen siitä, mikä strateginen tavoite tulisi olla.

Hallituksen kiertely asian ympärillä vaikuttaa liittyvän pelkoon siitä, että hallituksen väitettäisiin edistävän ”laumasuojastrategiaa”.

”Meistä tuntuu, että meille yritetään jatkuvasti syöttää sitä laumasuojastrategiaa, että se olisi joku piiloagenda hallituksella. Ei se ole”, kertoo eräs hallituslähde.

Laumasuoja ei ole joko–tai-kysymys, vaan kyse on jatkumosta. Hallitus ei kuitenkaan halua antaa sellaista kuvaa, että se sallisi viruksen leviämisen jollain tietyllä hallitulla vauhdilla väestön läpi.

Vaikka näin käytännössä olisikin, ja vaikka asiantuntijoiden mielestä tämän tulisi olla tavoite, se altistaisi hallituksen kritiikille. Onhan koronavirus yleisvaarallinen tartuntatauti.

Moni muukin asia hallituksen strategian suhteen vaikuttaa olevan ilmassa.

HS kysyi Kiurulta esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Mihin tartuttavuusluvun haarukkaan hallitus tähtää? Mikä sairaala- ja tehohoitopotilaiden määrä on hallituksen mielestä liian korkea? Onko hallituksen tavoite pitää tartuttavuusluku alle yhdessä, jolloin epidemia käytännössä hiipuu? Mitä Hetemäen raportin skenaarioista hallituksen valitsema linja vastaa? Onko hallituksen tavoite minimoida koronavirustartunnat, eli pitää ne mahdollisimman vähäisinä?

Ministeriön viestinnästä kerrottiin, että näihin kysymyksiin ei ole tällä hetkellä olemassa vastauksia.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru.

Hallituksen ”hybridistrategian” keinot ovat selvillä – testaa, jäljitä, eristä, hoida – mutta sen ajattelu epidemian leviämisen suhteen ei.

Kysymys ei ole vain viestinnällisestä ongelmasta. Jos hallitus esimerkiksi pyrkisi Saksan tavoin pitämään tartuttavuusluvun alle yhdessä, tulisi rajoitustoimien purkamisen yhteydessä olla valmius jäljittää kaikki tartuntaketjut. Nyt rajoituksia lievennetään kesäkuun alusta alkaen merkittävästi, mutta jäljittämiseen käytettävä puhelinsovellus on määrä ottaa käyttöön vasta elokuussa.

Jos hallitus jakaa virkamiesten näkemyksen siitä, että epidemian liiallinen hidastaminen on ongelma, se oletettavasti pyrkii toimimaan niin, että tartunnat eivät vähene liikaa.

Kyse on ymmärrettävästi herkästä ja viestinnällisesti vaikeasta asiasta, mutta kansalaisilla on oikeus tietää, mitä hallitus asiasta ajattelee.

Mitä enemmän hallitus kiertää asiaa ja toistaa, että sen tavoite on viruksen leviämisen ”estäminen”, sitä enemmän julkinen ilmatila täyttyy spekulaatioilla hallituksen strategiasta.

Ja mitä enemmän liikkeellä on epätietoisuutta, sitä vaikeampaa hallituksen on saada ihmisiä sitoutumaan erilaisiin epidemian hillitsemiseen tähtääviin rajoituksiin ja kehotuksiin.

Koronavirus|Koronavirus onnistuttiin ehkä pysäyttämään Suomessa niin hyvin, että epidemia onkin vasta edessä – grafiikat näyttävät, millaisia seurauksia sillä voi olla

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Politiikka

Luetuimmat

Uusimmat