Saksan ja Ranskan ehdotus EU:n yhteisestä lainasta mursi tabun: ”Edellinen käsikirja on heitetty olan yli”, sanoo asiantuntija - Politiikka | HS.fi
Politiikka|Euroopan unioni

Saksan ja Ranskan ehdotus EU:n yhteisestä lainasta mursi tabun: ”Edellinen käsikirja on heitetty olan yli”, sanoo asiantuntija

Ranskan ja Saksan ehdotus elpymisrahastosta on avaus EU:n syvempään yhdentymiseen, asiantuntijat sanovat.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin ehdotus tarkoittaa käytännössä EU:n nimissä otettua lainaa.

Julkaistu: 21.5. 2:00, Päivitetty 21.5. 7:29

Maanantaina mureni yksi tabu.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel esittelivät yhteisessä tiedotustilaisuudessaan suunnitelmansa elpymisrahastosta, jossa Euroopan komissio ottaisi 500 miljardia euroa lainaa. Budjettinsa kautta unioni jakaisi summan niille valtioille, alueille ja toimialoille, joita koronaviruspandemia on rajuimmin koetellut, kaksikko kaavaili.

”Se on selvästi eri asia kuin yhteinen lainanotto”, Saksan hallituksen tiedottaja Steffen Seibert sanoi keskiviikkona uutistoimistojen mukaan. Samalla hän tähdensi, ettei kyse ole myöskään naamioidusta yhteisvastuullisista velkakirjoista.

Maanantaina ilmoitettujen suunnitelmien mukaan ehdotus tarkoittaisi joka tapauksessa jonkinlaista Euroopan unionin nimissä otettua lainaa.

Yhteinen velka on ollut Saksalle tähän asti kauhistus, ja vielä maaliskuussa Merkel torppasi ajatuksen euro- tai koronabondeista. Nyt EU:n talousmoottori näyttää kääntäneen kelkkansa.

”Huikean merkittävä asia”, luonnehtii Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Pami Aalto, joka on erikoistunut Euroopan integraatioon ja alueelliseen yhteistyöhön.

”Se kielii siitä, että tilannekuva on kirjoitettu uusiksi ja edellinen käsikirja on heitetty olan yli.”

Historiallisesti Euroopan unioni on rakentunut juuri Saksan ja Ranskan ympärille.

Kaksikon kaavailut ovat vain yksi merkki siitä, että koronaviruspandemia ja sen aiheuttama talousromahdus ovat tuoneet Eurooppa-hankkeen jälleen suureen risteyskohtaan. Se voi ajan kuluessa johtaa EU:n nykyistä tiiviimpään taloudelliseen ja poliittiseen yhdentymiseen.

Näin katsoo Eurooppa-tutkimukseen keskittyneen Robert Schuman -säätiön Brysselin-toimiston johtaja Eric Maurice.

”On tietysti klisee sanoa, että unioni ei etene kuin kriiseissä. Kyse on selvästi vaikeasta poliittisesta rakennelmasta. Joka kerta kriisissä löydetään ratkaisu, koska vaihtoehto eli euroalueen pirstoutuminen tai Euroopan unionin purkautuminen ei ole hyväksyttävä”, Maurice sanoo.

”Koska näitä mahdottomina pidettyjä vaihtoehtoja on vältettävä, on pakko hyväksyä sellaisia asioita, jotka aiemmin torjuttiin.”

Maurice pitää Merkelin ja Macronin yhteistä ulostuloa merkittävänä askeleena jo itsessään. Tärkeä se on hänen mukaansa myös sisällöltään.

Yhteisen lainan ja jäsenmaiden välisten tulonsiirtojen lisäksi aloitteessa nostetaan esiin muun muassa yhteinen alaraja yhteisöveroille sekä puitteet eurooppalaiselle minimipalkalle.

Toisin sanoen esitys suhtautuu Mauricen mukaan myönteisesti myös sosiaalisiin toimiin, jotka samalla tasoittaisivat jäsenmaiden välistä palkka- ja verokilpailua.

”Syitä on kaksi. Yhtäältä euroalueen hajaannuksen ja epävakauden mahdollisuus, ja toisaalta se, millainen vaikutus tällä olisi Saksan taloudelle.”

Saksan ja Ranskan ehdotus tuskin toteutuu sellaisenaan, Maurice huomauttaa. Se pikemminkin asettaa katon summalle, jonka kaksikko on valmis myöntämään avustuksina.

Frugal four -nimellä tunnetut yhteisvastuun vastustajat eli Alankomaat, Ruotsi, Tanska ja Itävalta ovat valmistelemassa omaa ehdotustaan. Mauricen mukaan se luo puitteet tuleville neuvotteluille. Elpymisrahaston, avustusten ehtojen ja valvonnan ohella pöydällä on EU:n monivuotinen rahoituskehys.

”Vaihtoehdot ovat avoinna aivan toisella tavoin kuin vielä joitakin viikkoja sitten”, Maurice sanoo.

Tuloksena on todennäköisesti jonkinlainen kompromissi, jossa tasapainoillaan solidaarisuuden ja vastuullisuuden välimaastossa, Maurice katsoo. Esimerkiksi tiukalla ja niukalla linjalla profiloituneen Hollannin talouden odotetaan elpyvän kriisistä hitaasti, joten sillä on kannusteita tulla kannassaan vastaan.

Neuvotteluista hän povaa kuitenkin erittäin vaikeita.

Tähän asti keskustelua onkin käyty EU:n rahoituskehyksen suuruudesta ja painopisteistä. Saksan ja Ranskan aloite käynnistää tämän lisäksi uuden keskustelun mahdollisen elpymisrahaston muodosta ja käyttökohteista.

Se lisää mahdollisuutta lehmänkauppoihin, Pami Aalto sanoo.

”EU:ssa tyypillinen päätöksentekomekanismi on se, että tuodaan lisää asioita neuvottelupöytään, jotta jokainen voi saada jotakin. Näin saadaan kumppaneita mukaan ja yhteinen päätös aikaan”, hän arvioi.

”Se tuo lisää monimutkaisuutta päätöksentekoon, mikä venyttää asioita. Siihen ei nyt ole aikaa.”

Aalto vertaa tilannetta eurokriisiin kymmenen vuotta sitten, jolloin uusia mekanismeja luotiin tyhjästä. Myös tuolloin EU:n oli tehtävä väkisin yhdentymistä, jota kukaan ei halunnut, Aalto katsoo. Monet mekanismeista ovat jääneet pysyviksi osiksi EU:n rakenteita. Saman hän uskoo olevan edessä nyt.

”Viime vuosina rakennetut rahapoliittiset mekanismit syntyivät myös ad hoc -tilanteessa. Projekti oli jätetty kesken, vähän tarkoituksella, koska ne oli hankala saattaa loppuun”, Aalto sanoo.

”Pohjalla on peruslinja, että me yritämme vastata omaan heikkouteemme maailmassa tekemällä yhteistyötä. Logiikka on sellainen, että kun jossain on alettu toimia yhdessä, on yhä useammassa paikassa toimittava yhdessä. Tämä ei ole mielestäni naiivi, vaan teknokraattinen ajatus.”

EU:n budjettien ja rahastojen lisäksi on keskusteltu myös Euroopan keskuspankin (EKP) roolista, professori huomauttaa. Suomalaisen ekonomistin Vesa Vihriälän lisäksi myös muista suunnista on kuulunut ääniä, jotka ehdottavat, että EKP alkaisi rahoittaa jäsenvaltioita. Se on aiemmin ollut ennenkuulumatonta.

”Pullon henki on päässyt ulos”, Aalto sanoo.

”Nyt ovat niin isot rahat kyseessä, että monet maat joutuvat miettimään no go -alueitaan aivan uusiksi.”

Eurokriisissä EU onnistui, mutta samasta ei ole Aallon mukaan takeita nyt. Unionilla ei kuitenkaan ole varaa epäonnistua isossa mittakaavassa, hän sanoo. Eurokriittiset poliittiset voimat käyttäisivät sitä puheenvuorojensa tukena, mikä voisi käynnistää arvaamattomia kehityskulkuja jäsenmaissa.

Uudet tabut voisivat murtua.

”Epäonnistuminen merkitsisi matopurkin avautumista. Teoreettinen vaihtoehto olisi, että jäsenmaat alkaisivat purkaa integraatiositoumuksiaan”, Aalto sanoo.

”Jos kerran havaitaan, että voimme olla noudattamatta jotakin EU-politiikkaa, se herättää uusia avoimia kysymyksiä. Mikään ei olisikaan enää pyhää. Potentiaalisesti vaikutukset Euroopan yhdentymiselle voisivat olla aika huikeita.”

HS-analyysi|Ranskan ja Saksan ehdotus 500 miljardin euron elvytysrahastosta tuli viime hetkellä, mutta riittääkö se Euroopan pelastamiseen?

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Politiikka

Luetuimmat

Uusimmat