Lähivuosina tulee koronalaskun maksamisen aika – mistä tuleva hallitus voisi saada lisää verotuloja? - Politiikka | HS.fi
Politiikka|Verot

Lähivuosina tulee koronalaskun maksamisen aika – mistä tuleva hallitus voisi saada lisää verotuloja?

Työelämäprofessori Timo Viherkenttä kiristäisi listaamattomien yritysten osinkoverotusta ja nostaisi arvonlisäveroa.

Valtion eläkerahastoa johtanut Timo Viherkenttä aloitti vuoden alusta Aalto-yliopistossa työelämäprofessorina.

Julkaistu: 24.5. 2:00, Päivitetty 24.5. 14:21

Juuri nyt hallitus ei liikoja mieti, mistä varat koronavirusepidemian runteleman Suomen paikkaamiseen otetaan. Nyt velkaannutaan, ja paljon.

Tässä vaiheessa epidemiaa hallitus pelastaa yrityksiä ja kuntia sekä purkaa vähitellen rajoituksia. Seuraavaksi se yrittää elvyttää taloutta ja saada kasvua jälleen vauhtiin.

Sen jälkeen parin kolmen vuoden päästä seuraa vaikea vaihe, joka saattaa mietityttää lähivuosina maan johtoon pyrkiviä. Silloin alkaa olla aika hidastaa velkaantumisvauhtia ja saada valtion menot ja tulot paremmin tasapainoon.

Se tarkoittaa menojen leikkaamista, mutta se voi tarkoittaa myös verojen korottamista.

Mitä mahdollisuuksia valtiolla olisi lisätä tulojaan koronaviruksen jälkeisessä ajassa? Olisiko tulojen lisääminen helpompaa kuin ikävät leikkaukset palveluihin ja etuuksiin?

Talouspolitiikan vaikeita lähivuosia pohti Vesa Vihriälän työryhmä, joka jätti raporttinsa toukokuun alkupuolella. Ryhmä tilasi pohdintansa tueksi useita taustapapereita eri alojen asiantuntijoilta.

Verotuksesta ryhmä pyysi näkökohtia Aalto-yliopiston tuoreelta työelämäprofessorilta Timo Viherkentältä. Viherkenttä nimitettiin vuoden alusta Aaltoon vahvistamaan juuri yliopiston vero-oikeudellista osaamista.

Aiemmin Viherkenttä työskenteli Valtion eläkerahaston (VER) toimitusjohtajana ja sitä ennen valtiovarainministeriössä alivaltiosihteerinä.

Viherkenttä ehdottaa muistiossaan, että jos veronkorotuksia tarvitaan, arvonlisäveroa voisi korottaa, kiinteistöveroa ja fossiilisten polttoaineiden veroja voisi nostaa ja listaamattomien yritysten osinkoverotusta voisi säätää nykyistä kireämmäksi.

Nämä koskisivat lähinnä elvytyksen jälkeistä aikaa, joka alkaisi noin vuonna 2023.

Tulevilla päättäjillä ei Viherkentän mukaan ole hirveästi pelivaraa. Lähes kaikissa veromuodoissa Suomen verotuksen taso on jo valmiiksi korkea.

Viherkenttä ei kiristäisi ansiotulojen verotusta senkään takia, että veronluonteisissa eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuissa voi olla nousupaineita lähivuosina. Lisäksi kuntaverot voivat nousta kuntien ahdingon takia.

”Voi käydä niin, että jos ansiotuloverotus halutaan edes pitää ennallaan, jo se vaatii ansiotulojen valtionverotuksen keventämistä.”

Jos vuonna 2023 vallassa oleva hallitus päättää silti kaikin keinoin lisätä verotuloja, sen on väistämättä puntaroitava arvonlisäveron eli alvin korottamista.

”Se on valtion ylivoimaisesti tärkein veromuoto ja pienempi paha kuin jotkut muut vaihtoehdot.”

Tavaroista ja palveluista maksettava alv on nyt 24 prosenttia. Alvissa on kaksi alennettua verokantaa: muun muassa ruuasta ja ravintolasyömisestä menee veroa 14 prosenttia. Kirjoissa, lehdissä, lääkkeissä ja muun muassa majoituspalveluissa alv on 10 prosenttia.

Jos arvonlisäveron kaikkia verokantoja nostaisi yhden prosenttiyksikön, valtio saisi lisää verotuloja 800 miljoonaa euroa.

Toinen vaihtoehto Viherkentän mukaan olisi nostaa vain alennettuja verokantoja. Esimerkiksi ankaran arvonlisäverotuksen Tanskassa tällaisia alennettuja kantoja eli verotukea tietyille hyödykkeille ei ole lainkaan.

”Jokainen toimiala pitää ponnekkaasti omaa puoltaan, jos niihin kajotaan. Nämä ovat poliittisesti vaikeita asioita.”

Yleinen kritiikki alvin nostamista vastaan on se, että korotus olisi regressiivinen, eli se osuisi kipeimmin pienituloisiin, joiden tuloista suurempi osa menee kulutukseen kuin suurituloisilla. Viherkentän mukaan vaikutus on hyvin pieni ja sitä voisi tasapainottaa muilla toimilla.

Vesa Vihriälän ryhmä pallotteli ajatusta, että pian lähestyvässä talouden elvytysvaiheessa arvonlisäveroa alennettaisiin. Näin ihmisiä yllytettäisiin kuluttamaan nopeavaikutteisella toimella.

”En ole siitä innostunut, koska se ei näytä verorakenteen kannalta parhaalta suunnalta. Pitemmällä aikavälillä arvonlisäverotulojen kokonaismäärästä ei ole varaa tinkiä.”

Poliittisesti kuuma aihe on listaamattomien yritysten osinkoverotus. Sosiaalisessa mediassa on meneillään #430-kampanja, jonka taustalla on vastuullista liiketoimintaa vaativa Finnwatch-järjestö. Kampanjan tukena on eri järjestöjä ja ammattiliittoja.

Kampanjan ideana on se, että jos verovälttely kitkettäisiin, Suomi pystyisi keräämään 430 miljoonaa euroa lisää verotuloja.

Somessa on kuumentanut tunteita erityisesti se, että kampanjassa listaamattomien yritysten osinkoverotus on niputettu mukaan verovälttelyksi. Kampanja vaatii korjaamaan osinkoverotusta, jotta se ei kannustaisi muuntamaan työtuloja kevyemmin verotetuiksi osinkotuloiksi.

Listaamattomien yritysten osinkoverotus menee yksinkertaistetusti niin, että yhtiöstä nostetut osingot jaetaan ansiotulo- ja pääomatulo-osuuteen yrityksen nettovarallisuuden perusteella. Pääomatuloksi lasketaan se määrä, joka vastaa kahdeksaa prosenttia nettovarallisuudesta.

Tästä pääomatulosta 25 prosenttia on verotettavaa ja 75 prosenttia on verovapaata, paitsi jos osinkojen määrä nousee yli 150 000 euron. Ylimenevästä osuudesta 15 prosenttia on verovapaata tuloa.

Viherkenttä ei ole innostunut asian ympärillä käydystä juupas–eipäs-tyyppisestä jankkaamisesta, mutta tehdään kuitenkin pari termiä selväksi. Voiko listaamattomien yritysten nykyistä verokohtelua sanoa verovälttelyksi?

”Kun meillä on tällainen lainsäätäjän rakentama verojärjestelmä, jonka mukaan yritykset ja yrittäjät elävät, niin eihän se ole verovälttelyä. Mutta jos selvää puhdasta työtuloa kanavoidaan yhtiömuotoon ja tehdään yhtiörakenteita, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin ansiotulojen verotuksen välttäminen – silloin voidaan puhua verovälttelystä.”

Terminologista jankkausta käydään myös siitä, onko olemassa verovapaita osinkoja. Miten on, veroprofessori?

”Meillä on osinkoja, jotka tietyin edellytyksin ovat 25-prosenttisesti veronalaisia ja 75-prosenttisesti verovapaita. Mikään osinko ei siis ole kokonaan verovapaa – mutta 75 prosenttia siitä on verovapaata.”

Viherkenttä on siltä osin samoilla linjoilla kuin #430-kampanja, että hänenkin mielestään listaamattomien yhtiöiden osinkoja verotetaan epäyhtenäisesti ja verotus on osittain hyvin lievää verrattuna esimerkiksi listattujen yritysten osinkojen verotukseen. Lisäksi verotuksen käyttäytymisvaikutukset ovat ongelmallisia.

Hänen mielestään uudistus olisi jo se, jos nykymallin parametreja säädettäisiin ja nettovarallisuuden laskennallinen tuotto alennettaisiin kahdeksasta prosentista esimerkiksi neljään prosenttiin.

Myös osingon verovapaata osuutta voisi pienentää nykyisestä 75 prosentista.

Tätä ehdotti jo vuonna 2017 Terhi Järvikareen työryhmä, jossa Viherkenttä oli mukana. Silloinen hallitus otti mietinnön vastaan, ja saman tien sekä pääministeri Juha Sipilä (kesk) että valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) torjuivat ehdotukset.

Ylijohtaja Terhi Järvikare valtiovarainministeriöstä esitteli yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän selvityksen tiedotustilaisuudessa 9. helmikuuta 2017.

Vesa Vihriälän työryhmä viittaa raportissaan moneen kertaan, että sopeutusvaiheessa tehtävien ratkaisujen pitää olla oikeudenmukaisia.

”Mielestäni oikeudenmukaisuus pitää ottaa huomioon myös tulevissa veroratkaisuissa”, Viherkenttä sanoo.

”Verotuksen perusoppikirjoissa puhutaan horisontaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eli samassa asemassa olevia pitää kohdella samalla tavalla. Se on selvempi periaate kuin vertikaalinen oikeudenmukaisuus eli se, paljonko enemmän hyvätuloisten pitää maksaa kuin muiden. Siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta.”

Verotuksen päätehtävä on silti fiskaalinen: sillä pitää kerryttää tehokkaasti verotuloja, eikä se saisi vääristää taloudellista toimintaa – ellei sitten lainsäätäjä sitä nimenomaan halua. Verotuksella voi myös ohjata käyttäytymistä.

”Yleisvaikutelma on, että verotusta hieman liian herkästi ja kevytmielisesti käytetään erilaisten tavoitteiden toteuttamiseen. Toki se voi olla joskus käyttökelpoista.”

Vihriälän paperissa pohdiskellaan myös, pitäisikö vanhempien ikäluokkien maksaa ikääntyneiden menojen kattamiseksi jatkossa enemmän veroja kuin nuorten. Raportti pitää isotuloisten eläkeläisten nykyistä ”raippaveroa” eli eläketulon lisäveroa siksi puolustettavana.

Timo Viherkentän mukaan viittaus sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen on hitusen harvinaista verotuksen yhteydessä, koska verotus ei ole siihen paras työkalu.

”Taustalla on varmaan ajatus, että verotusta käytettäisiin talouden tasapainottamiseen sen sijaan, että mentäisiin pelkästään velalla. Jos otetaan velkaa, tulevat sukupolvet maksavat siitä enemmän, tämänhetkiset sukupolvet vähemmän.”

Oikaisu 24.5. kello 14.20: Avattavaan tietolaatikkoon lisätty verotuottoihin yhteisövero, jonka tuotto vuonna 2019 oli noin kuusi miljardia euroa.

Timo Viherkenttä

Vuoden alusta lähtien yritysjuridiikan työelämäprofessori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitoksella.

Keskittyy Aallossa erityisesti yritysverotukseen, sijoitustoiminnan verotukseen sekä eläkkeiden rahoitukseen liittyviin aiheisiin.

Toimi vuodesta 2015 lähtien Valtion eläkerahaston (VER) toimitusjohtajana.

Siirtyi VER:iin valtiovarainministeriöstä alivaltiosihteerin paikalta.

Toiminut aiemmin muun muassa valtiovarainministeriön budjettipäällikkönä, Kevan varatoimitusjohtajana ja korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksena.

Oikeustieteen tohtori.

Koronakriisi|Vihriälän ryhmä: Suomi tulee tarvitsemaan miljardien eurojen ”kipupaketin”, edessä leikkauksia ja veronkorotuksia

HS-analyysi: Keskustan vero­konkarit vastaan demari­haastajat: Hallitus­neuvottelujen vero­ryhmässä on pian edessä kova taistelu rahasta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Politiikka

Luetuimmat

Uusimmat