Sauli Niinistö ja Sanna Marin kohtaavat tänään Kultaranta-keskusteluissa: Törmäävätkö linjat? - Politiikka | HS.fi
Politiikka|HS-analyysi

Sauli Niinistö ja Sanna Marin kohtaavat tänään Kultaranta-keskusteluissa: Törmäävätkö linjat?

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on myös keskellä EU:n kriisiä – ja paljosta vastuussa historiallisten käänteiden keskellä. Törmääkö pääministerin ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja tasavallan presidentin linjaan, kysyy HS:n politiikan toimittaja Anna-Liina Kauhanen.

Pääministeri Sanna Marin esitteli valtioneuvoston Suomi toimii -kampanjan 17. huhtikuuta. Tilaisuuteen osallistui myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö videoyhteyden avulla.

Julkaistu: 24.5. 2:00, Päivitetty 24.5. 18:16

Sunnuntai-iltana nähdään kiinnostava kohtaaminen, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin (sd) istahtavat Ylen suorana lähettämissä Kultaranta-keskusteluissa pohtimaan koronavirus-Suomen tilaa ja tietä pandemian jälkeiseen aikaan. Keskustelussa on mukana myös eduskunnan puhemies ja entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk).

Toivon mukaan nyt kuullaan myös Marinin ajatuksia ulkopolitiikasta ja Suomen Eurooppa-politiikan suunnasta. Marinin linja ei vielä ole piirtynyt esiin, mikä on sikäli ymmärrettävää, että hoidettavana on yhä koronaviruspandemian akuutti vaihe. Paine ulko- ja turvallisuuspolitiikan avauksiin kuitenkin kasvaa. Pandemia muuttaa vauhdilla globaalia pelikenttää ja Euroopan unionia.

Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskustelussa on nyt hyvin kiinnostavat ainekset.

Kyse ei ole vain pandemiakriisin seurauksista vaan myös siitä, että kattaus on muuttunut. Suomessa on reilun vuoden ajan ollut pääministeri – ensin Antti Rinne ja sitten Sanna Marin – sekä ulkoministeri, Pekka Haavisto (vihr), jotka ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita ulkopolitiikasta mutta eivät välttämättä ole aina samaa mieltä presidentin kanssa.

Marin ja Haavisto eivät hakeudu varta vasten kiistaan Niinistön kanssa, mutta jos sellainen tulisi, he eivät sitä pelästyisi. Se on Niinistölle uutta. Esimerkiksi Juha Sipilä (kesk) ei pääministerinä antanut juuri viitteitä siitä, että häntä kiinnostaisi ulkopolitiikka.

Niinistö ja Marin pitävät toki yhteyttä. Vaikka Marinin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei vielä julkisesti niin tunneta, on selvää, että hän pitää huolta esimerkiksi presidentin ja hallituksen toimivaltuuksien rajoista. Marin myös saanee sparrausta raskaan sarjan kokeneilta ja Mariniin ilmeisen myönteisesti suhtautuvilta EU-demareilta.

Marinilla on myös hallituksessaan Eurooppa-ministerinä Tytti Tuppurainen. Perjantaina nähtiin, että Tuppurainen ja Niinistö tarkastelevat EU:ta koronaviruskriisissä hiukan eri kulmista.

Niinistö on Tuppuraiseen verrattuna hyvin huolissaan EU:n toimijuudesta. Hän avasi aiheesta keskustelua perjantaina Kultaranta-keskusteluja pohjustaneessa mediatapaamisessaan varoittaessaan, että pandemia uhkaa EU:n vaikutusvaltaa globaalina turvallisuuspoliittisena vaikuttajana, jos EU-maat eivät pääse yhteiseen näkemykseen siitä, miten talouskriisiä hoidetaan.

Samaan aikaan Tuppurainen valoi uskoa EU:n kykyyn nousta pandemiakriisistä. ”Tie kymmenen vuoden takaisesta eurokriisistä johti seuraavaan: Euro ja euroalue pelastuivat, kriisimaat pääsivät takaisin markkinaehtoiseen rahoitukseen ja ovat ylläpitäneet positiivista perusjäämää. Korot ovat pysyneet alhaalla ja tukeneet kasvua ja työllisyyttä”, Tuppurainen twiittasi.

”Kriisikestävyyttä on merkittävästi parannettu. Suomen (tai muidenkaan) takausvastuut eivät ole realisoituneet. Koronaviruskriisi ei ole kenenkään huonon taloudenpidon syytä. Nyt tarvitaan ratkaisuja ja näkemystä yhteisestä Euroopasta.”

Kaava on sinänsä tuttu. EU on viime vuosikymmenet ollut useissa syvissä kriiseissä. Kerta toisensa perään kriisit paljastavat unionin heikkoudet. Kriisistä seuraa riita. Mutta kun kuilussa ollaan riittävän syvällä, Saksa ja Ranska laittavat pöytään ehdotuksen ja pelin henki muuttuu. Päästään kuiville, mutta muutosinto hiipuu nopeasti.

Sitten sama alkaa alusta. Ongelma vain on, ettei koskaan tiedä, mistä kriisistä ei enää noustaisi.

Nyt Marinin hallitus on EU:n kriisin edessä – ja paljosta vastuussa. Voi olla, että pandemia vaikuttaa huomattavasti syvemmin maailmanjärjestykseen kuin EU:n aiemmat kriisit, sillä taudeilla ei ole ideologiaa.

Historia osoittaa, että pandemiat ja ruton kaltaiset taudit haastavat kokonaisia poliittisia järjestelmiä. Eurooppalainen valtiojärjestelmäkin osin on ruton ajan tuotosta. Karanteenien ja valtiorajojen tulo Eurooppaan karkotti lopulta ruton ja samalla legitimoi valtionrajat.

Myös koronaviruspandemia haastaa käsityksemme globaalista liikkuvuudesta ja esimerkiksi siitä, minne ja miten voi matkustaa.

Nyt voi muuttua myös suhde velkaan, talouskuriin ja yhteisvastuuseen. Ne kytkeytyvät siihen, millainen on kenenkin visio Euroopasta ja eurooppalaisesta solidaarisuudesta. Kumpi on oikeaa solidaarisuutta – se, että kukin hoitaa kurinalaisesti oman taloutensa vai se, että huonoon kuntoon joutunutta autetaan?

Jälleen kerran on kyse EU:n tulevaisuudesta. Otammeko sen riskin, että syvimmissä vaikeuksissa olevat maat toteavat, että unionissa ole mieltä, jos kukaan ei auta ongelmissa – ja jättävät unionin?

Joka tapauksessa Suomessa on aika käydä EU-keskustelua, kun Saksan liittokansleri Angela Merkelkin väläyttää EU:n perussopimuksen avaamista.

Monen asiantuntijan näkemys Euroopan kyvystä kahlata yhtenäisenä pandemian jälkeiseen aikaan on varsin synkkä. Euroopassa oikein kellään ei ole vastuuta suunnasta, vaikka Saksa ja Ranska löysivät elvytysrahastossa toisensa. Idea Euroopan unionin suunnasta on kuitenkin hukassa samaan aikaan kun osa haluaisi EU:n ottavan yhteistä velkaa.

Voimistuva EU-integraatio ja yhteisvastuu saattavat olla se tie, jolla EU pysyy pystyssä. Kysymykset integraatiosta, velasta ja yhteisvastuusta jakavat myös hallitusta. Valtiovarainministeri ja keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on kovassa paikassa pohtiessaan keskustan linjaa EU:n yhteisvastuun kasvattamiseen. Entä onko presidentti hallituksen kanssa eri linjoilla? Ja mitä sanoo oppositiosta kokoomus, jonka puheenjohtaja Petteri Orpo on ollut valmis nostamaan Suomen maksuosuutta Euroopan unionille.

Perussuomalaisten kantaa ei tarvitse arvailla. Muut peilaavat kantojaan myös sen suosioon.

Niinistöllä on käytännön kokemusta siitä, miten finanssikriisissä kävi. Äänestäjille on yhä lähtökohtaisesti vaikea kaupata ajatusta siitä, että kontolle tulisi vastuu muiden veloista. Timo Soinin ajan perussuomalaisten nousu Suomen mahtipuolueeksi ja hallitusvastuuseen oli pitkälti seurausta finanssikriisistä.

Pandemia ei pistä vain EU:ta sekaisin, vaan se kärjistää globaalia suurvaltataistoa. Kultaranta-keskusteluissa kuultaneen myös analyysia Yhdysvaltain ja Kiinan vastakkainasettelusta.

Koronavirus iski loven Kiinan luottamukseen. Kiina yrittää nyt voimalla palauttaa asemaansa.

Pandemia tekee myös presidentti Donald Trumpin Yhdysvalloista Euroopalle entistäkin vaikeamman kumppanin, kun Trump vaatii Eurooppaa rinnalleen Kiinaa vastaan.

Asetelmaa ei yksinkertaista se, että EU:n eri mailla on erilaiset suhteet itään ja länteen. Se heikentää entisestään EU:n strategista autonomiaa. Ja mikä on Suomen suhde pandemian jälkeiseen Kiinaan ja Yhdysvaltoihin?

Syksyllä Yhdysvalloissa käydään presidentinvaalit. Nyt moni uumoilee pandemian suosivan Trumpin haastajaa Joe Bidenia. Bidenin kausi saattaisi tarkoittaa Yhdysvaltain järjestelmällisempää johtajuutta maailman kriiseissä. On kuitenkin turha luulla, että Yhdysvaltojen suhde Kiinaan juuri muuttuisi.

Suomen turvallisuudelle on tärkeää se, miten Venäjä selviää kriiseistään. Suomen suhde Venäjään ja Venäjän kehityksen analyysi ovat Niinistön keskeisiä työtehtäviä, ja hänen ajatuksiaan on nyt kiinnostava kuulla.

Tämän vuoden piti olla presidentti Vladimir Putinille yhtä juhlaa. Tulikin menetetty vuosi. Perustuslain muutosta ja Putinin suunnitelmia vallansiirtoja oli valmisteltu pitkään, mutta sitten pitikin perua niin äänestykset kuin voitonpäivän paraatit.

Venäjän tautitilanne on vakava, talous sukeltaa ja öljysota saudien kanssa tuli aloitettua väärän aikaan.

Vaikka Venäjä on sitkeä, mikä tahansa maa muuttuu aikaisempaa vaarallisemmaksi, jos sen vallanpitäjät ovat huolissaan asemastaan. Sisäinen epävakaus voi purkautua paitsi sekasortona Venäjällä myös turvattomuutena sen naapurissa, sillä suosion laskiessa autoritaarisilla johtajilla on tapana lujittaa asemaansa voimalla.

Oikaisu 24.5. kello 21.00: Perussuomalaiset ei ole ollut kannatukseltaan Suomen suurin puolue, kuten artikkelista saattoi aiemmin virheellisesti käsittää.

HS-haastattelu|Ulkopolitiikan asiantuntija Teija Tiilikainen: Koronakriisi ei rohkaissut suurvaltoja minkäänlaiseen vastuunkantoon, vaan loanheitto pahenee

Ulkopolitiikka|Milloin Ruotsiin voi matkustaa normaalisti? Ulkoministeri Haavisto: Pohjoismainen matkustuskupla yhä kaukana

Euroopan unioni|Presidentti Niinistö pitää kiinni talous­kurista ja vaatii paluuta euroalueen peli­sääntöihin

EU|Tiukkaa talouskuria ajava EU-maiden nelikko esitteli oman ehdotuksen koronakriisin hoitamiseksi

Euroopan unioni|Hallitus harkitsee, Orpo asettaa ehtoja, Halla-aho ajaisi eroa eurosta – näin hallitus ja oppositio kommentoivat 500 miljardin euron korona-avustuksia

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Politiikka

Luetuimmat

Uusimmat