Melkein kaikki maat velkaantuvat nyt hurjaa vauhtia – Pitääkö Suomen olla omasta velasta huolissaan? - Politiikka | HS.fi
Politiikka|HS-analyysi

Melkein kaikki maat velkaantuvat nyt hurjaa vauhtia – Pitääkö Suomen olla omasta velasta huolissaan?

Suomen taloutta elvytetään miljardeilla samalla kun verotulot putoavat. Kaivaako Suomi itselleen tulevaisuuteen kuoppaa, vai onko velan pelko turhaa hysteriaa?

Julkaistu: 29.6. 2:00, Päivitetty 29.6. 6:16

Suomen velkaantumisesta on keskustelu kiivaasti siitä lähtien, kun loppukeväällä kävi ilmi, että taloutta elvytetään tänä vuonna useilla miljardeilla euroilla ja samaan aikaan verotulot putoavat.

Kesäkuun alussa hallitus kertoi koronakriisin takia tehdystä ennätyksellisestä lisätalousarviosta, jonka menolisäykset tälle vuodelle ovat 4,1 miljardia euroa.

Yhteensä valtio joutuu tänä vuonna ottamaan lisälainaa ainakin 19 miljardia euroa. Se on aika paljon ennestään runsaan sadan miljardin velkakakkuun. Loppuvuosi voi hyvin tuoda vielä huomattavasti lisää velanottotarpeita.

Aika lailla kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että taloutta pitää nyt elvyttää. Poliitikot väittelevät lähinnä siitä, miten rahat pitäisi suunnata, jotta niistä olisi tulevaisuuden kannalta eniten hyötyä. Ilman elvytystä työpaikkoja ja yrityksiä tuhoutuisi lopullisesti.

Mutta mitä pitäisi ajatella velan kasvusta itsessään? Kaivaako Suomi itselleen tulevaisuuteen kuoppaa, vai onko velan pelko turhaa hysteriaa?

Hallitukselle koronakriisin jälkeistä talouspolitiikan strategiaa laatineen työryhmän vetäjän, työelämäprofessorin Vesa Vihriälän mielestä katseet olisi jo nyt syytä suunnata siihen, miten velan kasvu saadaan pysähtymään. Siihen tarvitaan talouskasvua, joka taas edellyttää korkeaa työllisyyttä ja yrityksille hyviä toimintaedellytyksiä.

”Lyhyellä tähtäimellä velka ei ole meille minkäänlainen ongelma. Mutta koskaan ei voi tietää, kohtaammeko me seuraavan kriisin jo kymmenen vuoden kuluttua niin kuin nyt kävi vain runsas kymmenen vuotta finanssikriisin jälkeen. Jos meillä edelleen silloin on alijäämäinen talous ja hyvin paljon velkaa, olemme ongelmissa. Sen vuoksi velkaantumiseen ei pidä suhtautua huolettomasti”, Vihriälä sanoo.

Ja koko ajan taustalla häämöttää Suomen pitkäaikainen ongelma: kestävyysvaje. Se tarkoittaa, että kasvanutta velkaa on tulevaisuudessa yhä vaikeampi rahoittaa, koska työtä tekevät ikäluokat pienenevät ja hoivattavien ikäluokkien määrä kasvaa.

Siksi välttämättömistä työllisyyttä parantavista rakenteellisista uudistuksista pitäisi sopia Vihriälän mielestä jo nyt, kun niitä pehmittämässä ovat suuret elvytystoimet. Myös menoleikkauksien ja veronkorotusten yleislinjoista olisi hyvä päättää ajoissa, vaikka toimeenpano näiltä osin jääkin myöhemmäksi.

Vihriälän työryhmän arvion mukaan velka kasvaa rajusti koko tämän vuosikymmenen ajan, jos toimiin ei ryhdytä.

Velkaantuminen on kuitenkin aina suhteellista. Valtioiden velkaantumista tarkastellaan yleensä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se johtuu siitä, että valtion kyky hoitaa velkaa riippuu verotuloista. Ne taas riippuvat taloudellisesta aktiviteetista eli esimerkiksi kaupankäynnin määrästä, työllisyydestä ja yritysten tuotannosta ja voitoista.

Julkisella sektorilla velkaa ottavat valtion lisäksi myös kunnat ja sosiaaliturvarahastot. Niiden ottamat lainat lasketaan mukaan koko Suomen julkiseen velkaan. EU-maiden vertailussa käytetään niin sanottua edp-velkaa, johon lasketaan mukaan varsinaisen velan lisäksi muitakin valtion vastuita.

Euromaiden sopimuksen mukaan edp-velan pitäisi pysyä alle 60 prosentissa suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Toistaiseksi Suomi on tässä rajassa pysynyt, mutta tänä vuonna se ylitetään reippaasti. Eri arvioiden mukaan Suomen suhteellinen velkaantuminen voi nousta 90:een, ehkä jopa 100 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosikymmenen loppuun mennessä.

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta arvioi, ettei se ole ongelma, koska valtioiden velkaantumista tarkastellaan markkinoillakin suhteessa muihin maihin. Suomen lisäksi vain harva maa sitä paitsi on pysynyt euromaiden talouskurisopimuksen raameissa.

Euromailla on keskimäärin velkaa jo nyt lähes 90 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, eikä se ole useimmille maille aiheuttanut sen suurempia ongelmia.

Myös kaikki muut EU-maat velkaantuvat nyt lisää, joten Suomen velkaantuminen tuskin herättää markkinoilla huomiota.

Jos vertailukohdaksi ottaa Ruotsin tai Tanskan, tilanne näyttää kuitenkin toisenlaiselta. Ruotsi onnistui vahvan talouskasvun turvin lyhentämään velkaansa finanssikriisin jälkeen vauhdikkaasti. Ruotsilla oli viime vuonna julkista velkaa vain 37 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, Tanskalla 33 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Saksalla velkaa on suhteessa suurin piirtein saman verran kuin Suomella. Ranskalla sitä on puolestaan liki 100 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Vaikka vertailukohdan valitsisi miten, aivan yhdentekevää velan kasvu ei ole. Jossain vaiheessa suhteellisen velkamäärän kasvu alkaa näkyä sen hinnassa.

Vihriälä huomauttaa, että Italia, jolla ennen koronakesää oli velkaa noin 130 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, maksaa kymmenen vuoden lainastaan 1,5 prosentin korkoa. Suomen vastaavan lainan korko on nyt negativiinen. ”On mahdoton sanoa etukäteen, mikä on se suhteellisen velkaantumisen aste, jonka jälkeen hinta alkaa nousta.”

Korko heijastaa sijoittajien riskiarviota valtiosta lainanottajana.

Riskiarvioon vaikuttaa velan määrän lisäksi valtion- ja kansantalouden yleinen tilanne: käyttääkö valtio jatkuvasti tulojaan enemmän rahaa eli velkaantuuko se lisää, kasvaako talous ja mikä on esimerkiksi työllisyystilanne?

Ei SAK:n Kaukorantakaan tarkoita, että Suomi voisi huoletta velkaantua hamaan tappiin asti. ”Pitkän aikavälin velkakestävyyteen on tärkeätä kiinnittää huomiota. Sen aika ei vain ole nyt.”

Velan kasvun ongelmallisuutta perustellaan usein sillä, että sen joutuvat maksamaan tulevat sukupolvet. Välttämättä valtionvelkaa ei kuitenkaan makseta ikinä takaisin. Aina kun velkakirja erääntyy, valtio voi laskea liikkeeseen uuden.

Erityisen houkutteleva tämä malli on nyt, kun korot ovat nollassa ja silti kysyntää riittää. Velkaantuminen ei siis maksa valtiolle juuri mitään.

Tilanne muuttuu, jos korot nousevat. Jo prosentin korko tarkoittaisi nykyvelalla yli miljardin euron korkokulua vuodessa.

Miljardikin on Suomen valtion rahoissa merkittävä summa. Valtion tämän vuoden budjetin loppusumma ennen koronakriisiä oli 58 miljardia euroa. Korkoakin kannattaa tosin tarkastella suhteessa talouskasvuun ja inflaatioon. Jos talous kasvaa korkotasoa nopeammin, velan maksun ei pitäisi tuottaa ongelmia.

Vihriälän mukaan matala korko ei toisaalta ole Suomelle yksiselitteisesti hyvä asia. Suomalaisissa työeläkerahastoissa on varoja yli 200 miljardia euroa eli huomattavasti enemmän kuin julkisella sektorilla on velkaa.

Matala korkotaso heikentää eläkevarojen tuottoa. Koska varoja on enemmän kuin velkaa, matala korko ei siis koko julkisen sektorin tasolla Suomea juuri hyödytä.

Myös oman keskuspankin puute tarkoittaa sitä, että velkaan pitää Vihriälän mielestä suhtautua vakavasti.

Oma keskuspankki voi rahoittaa taloutta painamalla rahaa, jos velkamarkkinat jostain syystä sulkeutuisivat.

Euroalueella Euroopan keskuspankki (EKP) ei edes suoraan saa rahoittaa valtioita. Tällä hetkellä EKP tukee valtionlainamarkkinoita epäsuorasti ostamalla eurovaltioiden joukkovelkakirjoja valtavilla summilla.

Mutta näitä päätöksiä ei EKP:ssa koskaan tehtäisi vain Suomen tarpeiden mukaan. Suomi on siihen liian pieni maa.

Suomi on lopulta markkinoiden armoilla. Siellä ylivelkaantuneen asema on aina heikompi kuin sellaisen valtion, joka on hoitanut talouttaan kurinalaisesti.

Suhde velkaan saattaakin olla osin myös sukupolvikysymys. Vihriälän sukupolvella on omakohtainen kokemus 1990-luvun alun lamasta, joka jätti valtionhallintoon, pankkeihin ja Suomen Pankkiin trauman: pieni Suomi on vain lastu laineilla, jos se joutuu markkinavoimien heiteltäväksi.

1990-luvun alussa ei keskusteltu menojen lisäyksestä eikä elvytyksestä vaan siitä, miten paljon valtion menoja pitäisi leikata, että sijoittajat suostuisivat lainaamaan Suomen valtiolle rahaa edes pakollisiin menoihin.

Vihriälä oli noihin aikoihin töissä Suomen Pankissa valmistelemassa pankkikriisin hallintaan liittyviä toimia.

”Saksalaisen Landesbankin edustajat kyselivät minultakin, miten Suomi aikoo maksaa lainansa takaisin, kun työttömyys oli 20 prosenttia. Mitä siihen sitten pystyi vastaamaan? Että me nyt vaan ollaan sellainen maa, että me maksamme velkamme?” Vihriälä sanoo.

Kolmekymmentä vuotta nuorempien voi sen sijaan olla vaikea ymmärtää, miten monien kansainvälisten vertailujen kärkisijoilla paistatteleva Suomi voisi joutua todella vaikeaan rakoon.

Kuukausiliite|Suomi velkaantuu ennätys­vauhtia ja tuskin maksaa korona­lainojaan koskaan pois – onko syytä olla huolissaan?

Rahapolitiikka|Euroopan keskuspankki kasvattaa koronaviruspandemian hätärahoituksensa 1 350 miljardiin euroon ja ennustaa talouden romahtavan liki yhdeksän prosenttia tänä vuonna

Kolumni|Velkaantumisesta tuli vastuullisuutta

Vieraskynä|EKP:n rahoitus voisi avata EU:lle tien umpikujasta

Lisäbudjetti|Näin suuri hallituksen lisäbudjetti on: Grafiikat näyttävät poikkeuksellisen koon ja velanoton kasvun

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Politiikka