Koronakriisi osoitti, että Suomi on liian riippuvainen ministeriöiden jatkuvasti töissä olevista superyksilöistä, sanoo valtionhallinnon ylin valvoja - Politiikka | HS.fi
Politiikka|Hallinto

Koronakriisi osoitti, että Suomi on liian riippuvainen ministeriöiden jatkuvasti töissä olevista superyksilöistä, sanoo valtionhallinnon ylin valvoja

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari sanoo, että hallintojärjestelmää pitää muuttaa, jotta oikeat ihmiset saadaan oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan.

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari kuvattuna Helsingin keskustakirjasto Oodissa heinäkuun alussa.

Julkaistu: 11.7. 2:00, Päivitetty 11.7. 11:07

Suomen korkein valtionhallinnon valvoja Tytti Yli-Viikari sanoo, että koronakriisi nosti esiin, kuinka vahvasti Suomen hallinto toimii joidenkin superyksilöiden varassa.

”Monet ihmiset ovat venyneet omassa työssään hyvin paljon yli sen, mitä voisi normaalioloissa odottaa. Kriisioloissa nämä ihmiset ovat tehneet paljon sellaista työtä, joka on paikannut hallintorakenteiden puutteita.”

Tämän lisäksi nämä samat ihmiset ovat jatkaneet myös sosiaali- ja terveyspalvelujen eli soten uudistusta sekä muita meneillään olevia hankkeita, hän lisää.

Yli-Viikari on Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja, ja hänen johtamansa noin 150 työntekijän virasto tekee aikoinaan viralliset selvitykset siitä, miten hallinto on selvinnyt koronasta.

Virasto toimii eduskunnan yhteydessä, ja tarkastus perustuu kansainvälisiin standardeihin.

”Valtionhallinto on sinänsä onnistunut koronassa jopa äärimmäisen hyvin, etenkin kun ottaa huomioon, kuinka laajamittaisesta, nopeasti edenneestä ja tiedonhallinnallisesti vaikeasta tapauksesta on ollut kyse”, Yli-Viikari sanoo.

”Tarkastuksessa ei ole näkynyt isoja notkahduksia, vaan hallinto on kyennyt jatkamaan myös koronasta riippumatonta toimintaansa, vaikka koko hallinto käytännössä siirtyi yhdessä yössä etätöihin.”

Hän sanoo, että myös paljon kaivattua joustoa on löytynyt.

Esimerkiksi ulkoministeriön viisumivirkailijoita siirtyi auttamaan Kelaan.

Historiallisen suuria lisäbudjetteja tehtiin yötä myöten joustavasti yhteistyössä yli ministeriöiden rajojen muutamissa viikoissa, kun normaalisti miljardien eurojen lisämenojen valmisteluun menisi kuukausia.

Yli-Viikarin mielestä pitää katsoa isoa kuvaa, eikä antaa liikaa huomiota yksittäisille ja sittemmin korjatuille virheille kuten lentokenttien koronavaroitusten viivästymiselle.

”Totta kai on paljon sellaisia asioista, joista pitää oppia.”

Virasto selvittää ensi alkuun, miten hallinnolta on onnistunut yritystukien jakaminen ja huoltovarmuus, kuten esimerkiksi paljon puhuttu suojamaskien hankinta.

Juuri näistä kahdesta, kuten myös lentokenttien valvonnasta, poliitikot ja viranomaiset ovat saaneet eniten huutia kevään mittaan.

Selvitykset eivät ole vielä valmiita. ”Meillä ei ole näistä vielä tutkittua tietoa, mikä toimi ja mikä ei”, hän sanoo.

Kansainvälisissä arvovaltaisissa maaraporteissa Suomen valtionhallintoa on moitittu siiloutuneisuudesta eli käytännössä siitä, etteivät ministeriöt kykene joustavaan yhteistyöhön.

Myös Sanna Marinin (sd) hallituksessa on tuskasteltu, kuinka kauan poliittisten päätösten jalkauttaminen välillä kesti.

”Olimme tehneet muutama vuosi sitten hallinnon riskienhallinnan tarkastuksen. Sen perusteella olisi voinut ennakoida, että meillä olisi kriiseissä enemmän ongelmia vastuutahojen löytämisessä. Yllättäen siilot eivät ole olleet niin iso ongelma kuin odotin.”

Yli-Viikari sanoo, että koronan aikana opitusta yhteistyöstä pitää ottaa oppia. Hän sanoo, että tulevat kriisit – ennen kaikkea ilmastokriisi – vaativat kuitenkin merkittävästi joustavampaa verkostoitunutta hallintomallia.

”Kriisissä toimii organisaatio, jossa kaikki tuntevat toisensa ja toistensa verkostot. Se ei kuitenkaan toimi niin hyvin, kun pitää oppia koko ajan uutta, kuten ilmastokriisissä pitää.”

”Ei hallintoa voi rakentaa muutamien superihmisten varaan, koska silloin keskeiset virkamiehet eivät pääse käymään missään muualla kuin töissä ja näin tuulettamaan ajatuksiaan. He ovat koko ajan käden täynnä töitä, ja ilman heitä nykyjärjestelmä ei tule toimeen.”

Hän sanoo, että hallintojärjestelmän on muututtava, koska edessä on lisää kriisejä, joista suurin on ilmastonmuutos. Organisaatiota ei voi rakentaa sen varaan, että osa työntekijöistä tekee järjettömän paljon töitä koko ajan.

Lisäksi painetta muutokseen tulee sosiaalisesta mediasta, jossa vaaditaan joka päivä aamusta iltaan poliitikoilta ja virkamieskunnalta nopeita päätöksiä tai ainakin lupauksia.

”Tämä lupauskulttuuri tuo sen, ettei valmistelulle jää aikaa, kun koko ajan monimutkaisimpiin asioihin vaaditaan pikaisia päätöksiä. Se luo hirveän vaikean tilanteen perinteiselle virkamiesvalmistelulle, jossa on otettu valmisteluun mukaan tahot, joihin päätös vaikuttaa ja kuultu eri näkökulmia. Lisäksi lukuisat laillisuusnäkökulmat pitäisi aina perata tarkkaan.”

Samaan aikaan ministeriöiden ja laitosten henkilökuntaa on vähennetty.

”Suomessa on erittäin tehokas virkakoneisto”, hän sanoo.

Hän sanoo, että koska kiire, nopeus ja rajalliset resurssit ovat pysyviä asioita, virkamiesten pitää muuttua enemmän verkostoituneiksi, ja hallinnon kaikki resurssit pitää ottaa paremmin käyttöön.

”Meidän pitää saada oikeat ihmiset oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tässä suomalainen hallinto ei ole parhaimmillaan, koska rakenteet juurruttavat ihmisiä tiettyyn organisaatioon.”

Hän sanoo, että valtionhallinnossa on esimerkiksi enemmän palkkajärjestelmiä kuin ministeriöitä ja laitoksia. Jo tämän takia uuden osaamisen hakeminen nopeilla tehtäväkierroilla on hankalaa.

Yli-Viikarin mukaan virkamiesten pitäisi kiertää enemmän ministeriöiden välillä mutta kokemusta pitäisi saada myös yrityselämästä ja yliopistoista. Monessa maassa kiertäminen kuuluu kulttuuriin, mutta ei Suomessa, hän sanoo.

Hän sanoo, että esimerkiksi lakeja valmistelevien työryhmien jäsenillä on tapana saapua paikalle pitämään kiinni oman organisaationsa näkökulmasta ennemmin kuin etsimään yhteistä ratkaisua.

”Lakien valmisteluvaiheessa eri ministeriöiden edustajat perkaavat huolella läpi ne kohdat, jotka eivät toimi tai minkä johdosta esitystä ei pidä viedä eteenpäin. Pääpaino pitäisi olla sinä, miten tämä pitäisi hoitaa eikä siinä, miten tätä ei pitäisi hoitaa.”

Hänen mukaansa tulevat ja olemassa olevat ongelmat kuten ilmastonmuutos ovat kaikki poikkihallinnollisia, joten vanha malli ei toimi.

Hän sanoo, että ministeriöiden eri näkökulmia tarvitaan ehdottomasti edelleen, koska ongelmissa on näkökulmia koko ajan enemmän.

”Työryhmissä kipinöiden pitää lentää ja esillä pitää olla eri näkökulmia, muuten meillä ei ole kattavaa ja laadukasta valmistelua. Niitä pitäisi olla jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, eivätkä näkökulmat saisi jarruttaa ratkaisua.”

”Meidän pitää päästä siitä, että kopioidaan jokaisen osapuolen näkökulmat ja etsitään lopulta kaikkein pienin yhteinen nimittäjä.”

Hän sanoo, että valtionhallinnossa on suuri halu ja valmius muutokseen, mutta vanhat järjestelmät pysyvät tiukassa.

Budjetointi on yksi ongelmista. Budjetointikin toimii niin, että osasto saa kymmenelle henkilölle rahat, jos he ovat saaneet edellisenäkin vuonna, vaikka maailma ympärillä olisi muuttunut, Yli-Viikari sanoo.

”Valtioneuvoston kanslian strategiaosaston osastopäällikkö Seppo Määttä sanoi, että lähettäjäorganisaation ukaasit eivät saisi sitoa työryhmien jäseniä, vaan jäsenten pitäisi tulla työryhmään aidosti etsimään parasta ratkaisua.”

”Tämä osoittaa asenneilmapiirin muutosta. Riskinä on, että työryhmältä tulee esitys, joka ei sisällä jokaista näkökulmaa, joita lähettäjäorganisaatiot haluavat puolustaa, mutta lopputulos voi olla tarkoituksenmukaisempi kuin se pienimmän nimittäjän mukaan tehty.”

Oikaisu 11.7.2020 klo 11.05: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että Yli-Viikari olisi 45-vuotias. Hän on 44.

Tytti Yli-Viikari

44-vuotias, syntynyt lokakuussa 1975 Helsingissä.

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja vuodesta 2016.

Työskennellyt tarkastusvirastossa vuodesta 2007 eri tehtävissä.

Sitä ennen töissä muun muassa valtiovarainministeriössä.

Käynyt lukion ja sen jälkeiset koulunsa Ranskassa ja Belgiassa.

Suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon Panthéon-Sorbonnen yliopistossa Pariisissa.

M.A.-tutkinto College of Europessa 1998.

M.P.A.-tutkinto Ranskan kuuluisassa hallintokorkeakoulu ENAssa 2001.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?