Politiikan tutkijoiden mukaan presidentin on hyvä pysyä omalla tontillaan: ”Tässä ei nimenomaan ole kyse siitä, onko Niinistö hyvä tyyppi” - Politiikka | HS.fi
Politiikka|Presidentin valta

Politiikan tutkijoiden mukaan presidentin on hyvä pysyä omalla tontillaan: ”Tässä ei nimenomaan ole kyse siitä, onko Niinistö hyvä tyyppi”

HS haastatteli kolmea politiikan ja valtio-opin asiantuntijaa presidentti Sauli Niinistön vallankäytöstä. Tutkijat näkevät presidentin hyödyntävän valtaoikeutensa täysimääräisesti ja joissakin asioissa astuvan tonttinsa rajoille.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa Helsingissä 5. helmikuuta 2020.

Julkaistu: 12.7. 18:32, Päivitetty 12.7. 18:57

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö käyttää valtaansa presidenttinä täysimääräisesti valtaoikeuksiensa piirissä, sanovat HS:n haastattelemat politiikan ja valtio-opin tutkijat. Heidän näkemyksensä mukaan Niinistö voisi pysytellä tiukemminkin presidentin ydinalueen eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.

HS:n sunnuntaina ilmestyneessä laajassa artikkelissa selvitettiin, miten Niinistö käyttää valtaansa ja millaisena hänen toimintansa on koettu presidenttikausien aikana.

Lue lisää: Näin toimii Sauli Niinistö – HS:n laaja artikkeli kertoo, miten tasavallan presidentti tarttuu hanakasti puhelimeen, levittää näkemystään verkostojen kautta ja korottaa joskus äänensä

Presidentin valtaoikeudet voisivat olla nykyistäkin kapeammat, sanoo Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund.

”Toivon, että presidenttimme pitäytyisivät ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja menisivät niissä valtioneuvoston kannan mukaan”, Grönlund sanoo ja korostaa puhuvansa nimenomaan presidentillisestä instituutiosta, ei Niinistöstä yksilönä.

Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund.

Niinistön vankkumaton kansansuosio on kuitenkin osaltaan antanut nykyiselle presidentille sijaa tulkita valtaoikeuksiaan laajasti. Presidentti myös käyttää paljon valtaansa, sanoo Grönlund ja lisää, ettei kansansuosio ole syy laventaa presidentin tonttia.

”Tässä ei nimenomaan ole kyse siitä, onko Niinistö hyvä tyyppi. Hänen jälkeensä voi tulla joku muu, joka ei ole niin hyvä tyyppi. Koska Niinistö on ensimmäinen presidentti vuoden 2012 lakimuutoksen jälkeen, hänen toiminnastaan tulee ennakkotapaus. Se tulee näkymään presidentin vallankäytössä ja toiminnassa”, Grönlund sanoo.

Niinistö aloitti presidenttinä vuonna 2012, jolloin presidentin nimitysvaltaa oli vähennetty perustuslain uudistuksessa. Tuolloin lakiin myös kirjattiin selvästi, että pääministeri edustaa Suomea EU-johtajien kokouksissa.

”Presidentin valtaoikeuksien kaventaminen on ollut periaatteellisesti hyvä suunta. Kekkosen varjo on ollut pitkä. Hänen aikanaan Suomi ei välillä ihan täyttänyt vapaan yhteiskunnan tunnusmerkkejä”, Grönlund sanoo.

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelma sanoo, että Niinistö ei sinänsä ole poikkeuksellinen vallankäyttäjä, mutta hänen korkea kansansuosionsa tekee hänestä presidenttinä poikkeuksellisen.

”Hän on saanut Suomessa roolin, jota Martti Ahtisaarella tai Tarja Halosella ei ollut. Heillä ei ollut näin vahvaa politiikan yläpuolelle asettuvaa kansansuosiota”, Vuorelma kommentoi.

Tampereen yliopiston politiikan tutkijatohtori Johanna Vuorelma.

”Niinistö maksimoi sen tilan, joka hänellä on käytettävissään.”

Vuorelma toteaa, että demokraattisen järjestelmän vallanjaon periaatteita on kunnioitettava aina, vaikka pyrkimys olisi hyvä.

”Periaatteellinen politiikan instituutioiden ja käytäntöjen puolustaminen on tärkeää, jotta ei muodostu toimintatapoja, joiden avulla valtaa voi käyttää myöhemmin, vaikka taustalla eivät olisi hyvät pyrkimykset”, Vuorelma sanoo.

Myös Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio arvioi, että Niinistö on presidenttinä pyrkinyt käyttämään valtaoikeutensa täysmääräisesti. Lisäksi Niinistö on koko kautensa ajan pyrkinyt jossain määrin osallistumaan sisäpolitiikkaan, joka kuuluu hallituksen, ei presidentin toimivaltaan.

”Oikeastaan koko hänen presidenttiytensä ajan hän on ainakin jossakin määrin pyrkinyt puuttumaan tai osallistumaan myös sisäpolitiikkaan”, Raunio sanoo.

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio.

Kaiken kaikkiaan Niinistö on Raunion arvion mukaan toiminut presidenttinä hyvin samaan tapaan kuin hänen edeltäjänsä presidentti Halonen. Vain nämä kaksi presidenttiä ovat olleet vallassa vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain aikana.

Raunion mielestä Niinistölle ominainen toimintatapa kaventuneiden valtaoikeuksien oloissa on ollut vaikuttaminen julkisuuden kautta siten, että hän ottaa varsin vapaasti kantaa teemoihin, jotka eivät kuulu presidentille. HS:n sunnuntaina ilmestyneessä laajassa artikkelissa käsiteltiin esimerkiksi Niinistön aktiivisuutta EU:n talousteemoissa ja koronakriisissä.

Mitä tällaisesta aktiivisuudesta pitäisi ajatella?

Raunio arvioi, että asiaa voi lähestyä kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että kiinnitetään huomiota perustuslain henkeen. Silloin voi kysyä, tulisiko presidentin kokonaan pidättäytyä jopa kommentoimasta sisäpolitiikan asioita, hän sanoo.

”Minä olen aika pitkälle sitä mieltä, että presidentin olisi hyvä pidättäytyä siellä omalla reviirillään, joka tarkoittaa sitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteisjohtamista hallituksen kanssa. Ja sitten jätettäisiin tämä kaikki muu hallitukselle mukaan lukien Eurooppa-politiikka”, Raunio sanoo.

Toinen lähestymistapa on Rauniosta se, että presidentin keskustelua pidetään esimerkiksi jonkinlaisena hallituksen auttamisena tai sparraamisena.

”Silloin voitaisiin oikeuttaa presidentin puuttuminen nimenomaan sen kautta, että presidentti toimii hallituksen apuna. Minun mielestäni se on väärä lähestymistapa. Pitäisi painottaa sitä menettelyä, että onko se ylipäätään oikein, että presidentti tavalla tai toisella puuttuu asioihin, jotka eivät hänen toimivaltaansa kuulu”, Raunio sanoo.

Niinistö toteaa HS:n haastattelussa, että presidentin valtaoikeuksien kohdalla ainoa ongelma on Euroopan unioni ja etenkin huippukokoukset. Vuorelma sanoo olevansa samaa mieltä siitä, että EU-politiikka on Suomen vallanjaossa ongelmallista.

Lue lisää: Presidentti Sauli Niinistö: Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentin ja hallituksen valtaoikeudet ovat ongelmalliset

”Yleisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioista voi olla vaikea määritellä tarkasti, mihin kenttään ne kuuluvat. Moni asia on yhteenkietoutunut muiden politiikan kenttien kanssa ja voi olla vaikea vetää rajaa, josta sisäpolitiikka alkaa”, Vuorelma sanoo.

Kultaranta-keskustelujen edellä Niinistö esitti toimittajille huolensa EU-maiden talousryhdistä ja yhteisvastuun kasvusta. Presidentti ei ottanut kantaa tiettyjen elvytysratkaisujen yksityiskohtiin, mutta toi esiin näkemyksensä poliittisesti ajankohtaisesta EU-aiheesta.

Vuorelma katsoo, että Niinistön ei olisi pitänyt kommentoida EU:n elpymisratkaisuja, koska asia selkeästi kuuluu presidentin toimintavaltuuksien ulkopuolelle.

”Kysymyksessä ei olisi pitänyt tuoda kantaa esiin, se ei ollut asiallista. Kyseessä oli akuutti ja herkkä poliittinen kysymys, joka on selkeästi Niinistön toimivaltuuden ulkopuolella”, Vuorelma sanoo.

Grönlund sanoo, että Niinistön ei olisi pitänyt kommentoida EU:n elvytysrahoitusta ennen kuin hallitus oli muodostanut asiasta kannan. Niinistö meni Grönlundin mukaan hallituksen toimenpiteiden edelle myös koronaviruksen vuoksi asetettujen poikkeusolojen julistamisessa.

”Hänen ei olisi pitänyt olla siinä aloitteellinen. Hän sai aikaan laajan vaatimustason, että tässä asiassa pitää toimia”, Grönlund sanoo.

HS-haastattelussa Niinistöltä kysytään, pitäisikö presidentin valtaoikeuksia muuttaa liittyen EU-politiikkaan ja edustukseen huippukokouksissa. Niinistö ei ota asiaan kantaa. Grönlund toteaa, että ”se juna meni jo”.

”On tärkeää pitää kiinni siitä, että siellä edustaa pääministeri. Asiassa oli paljon riitoja vielä Ahtisaaren aikaan, mutta nyt tilanne on selkeä”, Grönlund sanoo.

Vuorelman mukaan presidentin pitää olla tarkkana siinä, mitä asioita hän kommentoi EU:hun päin. HS:n selvityksessä kerrottiin Niinistön ja EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin välisestä keskustelusta. Vuorelma toteaa, että komission päässä ei välttämättä ole täysin selvää, mikä on Suomen tonttijako EU-politiikassa.

”Se on eri jäsenmaissa järjestetty eri tavalla. Komissiossa on voitu kuvitella, että presidentti on mukana päätöksenteossa, vaikka se on täysin hänen toimivaltuuksiensa ulkopuolella. On ihan selvää, ettei jokaisen 27 jäsenmaan marssijärjestystä tunneta tarkalleen”, Vuorelma sanoo.

Vuorelma ei ota kantaa siihen, miten EU-politiikan tonttijakoa voitaisiin selkiyttää.

”Suomessa pitäisi käydä laajempi keskustelu siitä, miten sisä- ja ulkopolitiikan välinen jako tehdään nykyisessä politiikkaympäristössä”, Vuorelma sanoo.

Åbo Akademissa on keväällä ja kesällä mitattu kansalaisten näkemystä siitä, miten eri ministerit ja presidentti ovat onnistuneet koronakriisin hoidossa. Grönlundin mukaan Suomen akatemian rahoittamassa mittauksessa presidentti Niinistön arvosanat jäivät vain pääministeri Sanna Marinin (sd) taakse.

”Niinistö sai ihan huippuarvosanat”, Grönlund sanoo.

Vuorelma näkee, että presidentti Niinistö on toisella kaudellaan rohkaistunut kertomaan suoremmin olevansa valmis kommentoimaan myös aiheita, jotka eivät hänen tontilleen kuulu.

”Aiemmin on ollut haluttomuutta sanoa sitä suoraan. Nyt hän selkeästi tuo esiin, että aikoo jatkossakin ottaa kantaa asioihin, jotka eivät siellä presidentin valtaoikeuksien piirissä ole. Kansansuosion myötä hänen roolinsa ja toimintatapansa on vakiintunut”, Vuorelma sanoo.

Raunio arvioi, että nyt tilanne on tavallaan uusi Niinistön alkukauteen verrattuna. Niinistöllä oli koko ensimmäisen kuusivuotisen kautensa samanmielisiä poliitikkoja hallituksessa. Ensin oli kokoomusvetoinen ja sitten keskustavetoinen hallitus.

”Nyt on puolestaan tämä vasemmalle kallellaan oleva hallitus, ja se kyllä minun mielestäni jonkin verran näkyy tässä asetelmassa”, Raunio sanoo viitaten Niinistön viime aikojen aktiivisuuteen.

”Selkeästi erilaisista ideologisista linjauksista johtuen on ollut nähtävissä enemmän tällaisia jännitteitä, ja voidaan olettaa, että niitä on jatkossakin”, Raunio sanoo.

Raunio muistuttaa, että presidentilläkin on luonnollisesti sananvapautensa kuten kaikilla muillakin.

Vuorelma taas oudoksuu myös Niinistön omaa näkemystä siitä, että presidentillä olisi samanlainen puhe- tai sananvapaus kuin kenellä tahansa kansalaisella. Vuorelma korostaa, että politiikassa keskustelu ja kommentointi on vallankäyttöä.

”Puhe sananvapaudesta ja puheoikeudesta presidentin kohdalla hämärtää sitä, että politiikassa vallankäyttäjän puheet ovat tekoja”, Vuorelma sanoo.

”Jos presidentti ottaa vahvasti kantaa eikä erimielisyyttä uskalleta tuoda esiin, voi muodostua joukkoajattelua ja päätöksenteon vinoumia. Se on riskinä, jos vahva johtaja pystyy vaikuttamaan ihmisiin käyttäytymisellään ja eri mieltä oleminen tulkitaan veneen keikuttamisena”, hän jatkaa.

Myös Grönlund toteaa, ettei Niinistö ole kuka tahansa toimija.

”Presidentin kannattaa harkita tarkkaan, milloin käyttää julkisessa keskustelussa mielipidevaltaansa”, Grönlund sanoo.

HS:n selvityksessä kerrotaan, että Niinistö tapaa puoluejohtajia ja käy paljon puhelinkeskusteluja. Grönlund kuvailee Niinistön toimintaa ”soitteluvallan käyttämiseksi”. Tällaista valtaa on vaikea rajata.

”Sitä voi rajata vastapuolen lisäksi vain hän itse.”

HS-haastattelu|Presidentti Sauli Niinistö: Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentin ja hallituksen valtaoikeudet ovat ongelmalliset

Pääkirjoitus|Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tunnustelee toimivaltansa rajoja muttei ylitä niitä

Koronavirus|Niinistö: Rajojen sulkemista ei kohdistettu Ruotsia vaan virusta vastaan

Lainsäädäntö|Poikkeusolot olivat voimassa viimeksi sotien aikaan, sanoi presidenttikin – vai olivatko?

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?