Linjaus ”hyvinvointi­alueista” alkaa muistuttaa huonoa parodiaa – Mitä on tapahtunut hallituksen selkeän viestinnän tavoitteille? - Politiikka | HS.fi

Linjaus ”hyvinvointi­alueista” alkaa muistuttaa huonoa parodiaa – Mitä on tapahtunut hallituksen selkeän viestinnän tavoitteille?

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hyvinvointialueesta ei ole vielä lausuttu viimeistä sanaa, kirjoittaa HS:n kielenhuollosta vastaava toimittaja Ville Eloranta.

Hallitus piti tiistaina Helsingissä tiedotustilaisuuden sote-uudistuksesta. Puhumassa sisäministeri Maria Ohisalo (vasemmalla), perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko sekä kuntaministeri Sirpa Paatero.­

17.10. 17:20 | Päivitetty 17.10. 18:01

Kieli on keskeinen osa vallankäyttöä. Tämä on jälleen näkynyt selvästi, kun julkisuudessa ja kabineteissa on taitettu peistä siitä, mitä nimitystä käytetään sosiaali- ja terveyden­huollon tulevista hallinnollisista yksiköistä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) kertoi tiistaina sote-aiheisessa tilaisuudessa, että niin sanotut sote-maakunnat on päätetty nimetä hyvinvointialueiksi.

Siitäkös riemu repesi. Esimerkiksi sosiaalinen media on täyttynyt irvailevista kommenteista, joissa on kyselty muun muassa ”pahoinvointi­alueiden” perään.

Myös hallitus on asiasta ilmeisen riitaisa. Keskusta kannattaa jo pitkään tarjolla ollutta ja perinteistä maakunta-sanaa eikä näytä pitävän hyvinvointialueesta lainkaan.

”Sano vaikka kukkaruukuksi, mutta kyseessä on maakunta”, vastasi keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko HS:n toimittajalle Marko Junkkarille.

Hyvinvointialue ei ole sanana ainoastaan koominen. Kotimaisten kielten keskus ilmoitti torstaina näkemyksensä, joka ei jätä tulkinnan varaa: hyvinvointialue ei ole selkeä ja asiallinen nimi.

Hyvinvointi on abstrakti ja monimerkityksinen sana, joka ei kuvaa neutraalisti hallinnollisen yksikön tehtäviä, vaan viittaa hallinnon tavoitteisiin. Lisäksi se on laajalti käytössä kaupallisissa konteksteissa, esimerkiksi liikunta- ja kauneus­palveluissa”, kannanotossa todetaan.

Hyvinvointialuetta pidetään myös sävyltään vähättelevänä. ”Vaikka sosiaali- ja terveyspalveluilla ja pelastustoimella edistetään asukkaiden hyvinvointia, alueilla tulee asumaan myös ihmisiä, jotka eivät voi hyvin.”

 Voi vain ihmetellä, mitä on tapahtunut hallituksen selkeän viestinnän tavoitteille.

Erityisen oudoksi tilanteen tekee se, että Kotimaisten kielten keskusta on vuosien varrella kuultu aiheesta useasti ja toisinaan jopa kuunneltu. Suorastaan parodialta tuntuu eräs kannanotossa mainittu yksityiskohta: kun kielen asiantuntijat olivat ilmaisseet kielteisen kantansa, sosiaali- ja terveysministeriö esitti jatkokysymyksen – miten olisi ”hyvinvointi­maakunta”?

Voi vain ihmetellä, mitä on tapahtunut hallitusohjelmassa ja hallituksen viestintästrategiassa mainituille selkeän viestinnän tavoitteille.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hyvinvointialueesta ei ole vielä lausuttu viimeistä sanaa.

Eduskunnan oikeusasiamies on viime vuosina käsitellyt melkoisen pinon tapauksia, joista tehdyt ratkaisut ovat useimmiten johtaneet hallintokielen huonojen käytäntöjen muuttumiseen. Samalla oikeusasiamies on lähes järjestelmällisesti muistuttanut, ettei tähänkään liemeen olisi jouduttu, jos Kotimaisten kielten keskusta olisi kuunneltu.

Sopii toivoa, ettei oikeusasiamiehen tarvitse jälleen puuttua asioihin, joiden pitäisi vähitellen olla itsestään selviä. Ei myöskään olisi pahasta vahvistaa ministeriöiden asiantuntemusta kieliasioissakin.

Kirjoittaja on HS:n kielenhuollosta vastaava toimittaja.

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat