Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina saavat syystä pääosan turvallisuus­poliittisessa selon­teossa - Politiikka | HS.fi

Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina saavat syystä pääosan turvallisuus­poliittisessa selon­teossa

Eletään synkkiä aikoja Suomen kaltaiselle maalle, jonka turvallisuusajattelun keskiössä on vahvasti se, että kansainvälisen monenkeskisen yhteistyön pitäisi toimia, kirjoittaa HS:n pääkirjoitustoimittaja Anna-Liina Kauhanen.

Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Melania Trump (vas.), Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, Venäjän presidentti Vladimir Putin sekä presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio poseerasivat valokuvaajille Presidentinlinnassa Helsingissä 16. heinäkuuta 2018.­

29.10.2020 19:15

Sanna Marinin (sd) hallituksen uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon runkona on suurvaltakilpailun kiristyminen. Vastakkainasettelun aika on hankala Suomelle, jonka turvallisuuden takuuna on kansainvälisten instituutioiden ja sopimusten toimivuus.

Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina saavat keskeisen osan selonteossa. Niitä ei mielistellä, eikä ole syytäkään.

”Taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvistunut Kiina pyrkii muuttamaan yhteisesti hyväksyttyä sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää sisältäpäin niin, että se vastaa sen omia näkemyksiä. Yhdysvaltain tavoitteena on jatkossakin olla johtava suurvalta, mutta se arvioi monenkeskisen yhteistyön hyötyjä aiempaa valikoivammin ja on vetäytynyt useista kansainvälisistä sitoumuksistaan. Venäjä on horjuttanut turvallisuutta kansainvälisen oikeuden vastaisilla toimillaan ja sotilaallisen voiman käytöllä”, selonteossa kirjoitetaan.

Jos ja kun monenkeskinen sopimusjärjestelmä rapautuu, siirrytään suurvaltojen dominoimaan viidakkoon, jossa lait määrää suurin. On selvää ilman selontekojakin, ettei Suomen turvallisuusympäristö ole muuttunut vakaammaksi tai helpommaksi. Se on muuttunut arvaamattomaksi ja vaikeaksi.

 Jos Trump valitaan toiselle kaudelle, häntä ei pidättele mikään.

Venäjää selonteossa käsitellään kolmikosta eniten, mikä on perusteltua.

”Venäjän voimapolitiikan vaikutukset heijastuvat Itämeren alueelle, jolla Venäjän synnyttämä negatiivinen kierre on kasvattanut jännitteitä ja lisännyt sotilaallista toimintaa. Alueen sotilasstrateginen merkitys on kasvanut, ja Suomen lähialueille sijoitetaan teknologisesti kehittyneimpiä ja entistä suorituskykyisempiä asejärjestelmiä. Venäjä nostaa joukkojensa valmiutta ja parantaa kykyään keskittää alueelle nopeasti lisävoimaa”, selonteossa kirjoitetaan.

Yhdysvaltojen suunnasta selonteko piirtää yleisemmän kuvan, jotta samoilla kirjauksilla selviäisi, valittiin presidentiksi ensi viikolla Donald Trump tai Joe Biden. Sitä selonteko ei tuo esiin, miten merkittävä ero sillä on Suomelle, kumpi voittaa.

Jos Trump valitaan toiselle kaudelle, häntä ei pidättele mikään. Sitä menoa kaikki monenkeskiset rakenteet kuten sotilasliitto Nato, Maailman kauppajärjestö WTO tai YK-järjestelmä eivät välttämättä kestäisi.

Bidenin Yhdysvallat ei sekään ole Euroopalle eikä Suomelle helppo kumppani, vaikka Biden on aivan toisella tapaa sitoutunut kansainväliseen yhteistyöhön, Natoon ja Euroopan tukemiseen kuin Trump. Jos Biden jatkaa entisellä Venäjä-linjallaan, se on tiukka. Silloin Suomen oma pelitila voi pienentyä.

Kiinaa ei ole Suomen aiemmissa selonteoissa käsitelty yhtä laajasti. Siksi Kiina-osuudet ovat erityisen kiinnostavia, vaikka niitäkin vaivaa tietty varovaisuus.

Koronapandemia läväytti Euroopan ja myös Suomen silmille sen, miten Euroopan ja Kiina taloussuhteista puuttuu vastavuoroisuus. Moni oivalsi, miten härskisti Kiina todella toimii. Se ei emmi rikkoa kansainvälisiä sitoumuksia eikä edes peittele rajuja ihmisoikeusloukkauksiaan Hongkongissa ja Xinjiangissa Kiinan uiguurialueella.

Suomen ja Kiinan suhteessa keskeistä on suuri epävarmuus. Siksi Suomi toivoo EU:lta johdonmukaista Kiina-politiikkaa, joka toisi varmuutta myös omaan Kiina-suhteeseen.

Selonteon varsinaiset Kiina-kirjaukset ovat kuitenkin hyvin maltillisia. Sen sijaan Kiina, ja myös Venäjä, ovat läsnä monessa kohtaa ilman että niitä varsinaisesti mainitaan.

”Vieraiden valtioiden mahdollisia pyrkimyksiä vaikuttaa tai kiinnittyä Suomen turvallisuuden kannalta kriittisiin kohteisiin ja palveluihin seurataan tiiviisti ja tällaiset vaikutusyritykset torjutaan. Lisäksi varmistetaan, että vientivalvontaa, yritysostojen seurantaa, verkkoturvallisuutta ja muita kansalliseen turvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyviä kysymyksiä koskeva lainsäädäntö on ajantasainen”, selonteossa sanotaan.

Euroopan unioni on Suomen turvallisuusajattelun selkänoja. Selonteossa EU-pohdinta saa periaatteessa paljon rivejä, mutta kuvaus on turhankin yleistä.

EU-keskustelu on Suomessa selvästi vielä kesken, mistä yksi merkki on selonteon valmistelussa käyty keskustelu EU:n turvatakuista. Yle kertoi keskiviikkona, että presidentti Sauli Niinistö halusi selventää muotoiluja presidentin toimivallasta EU:n turvatakuissa.

Niinistö on muutoinkin pitänyt paljon esillä kysymyksiä EU:n solidaarisuudesta ja siitä, saisiko Suomi kriisin iskiessä todella apua muilta jäsenmailta.

”Solidaarisuudella on Suomelle vahva turvallisuuspoliittinen merkitys, ja Suomi kantaa vastuuta Euroopan turvallisuudesta yhdessä muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa. Solidaarisuus tarkoittaa sitä, että Suomi saa pyytäessä apua ja että Suomi antaa tarvittaessa apua toiselle jäsenvaltiolle tai Euroopan unionille”, selonteossa sanotaan.

”Keskinäisen avunannon lauseke on tarkoitettu sovellettavaksi silloin, jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. EU:n puitteissa sekä jäsenvaltioiden kesken käytävä keskustelu keskinäisen avunannon lausekkeen ja yhteisvastuulausekkeen soveltamiseen ja toimeenpanemiseen liittyvistä kysymyksistä jatkuu. Lausekkeiden joustava luonne on säilytettävä, jolloin niitä on mahdollista käyttää esimerkiksi vakavaan hybridivaikuttamiseen vastaamisessa.”

 Sitä selonteosta ei näe, että Saksa on kääntänyt unionissa kylkeä.

Sekin selonteossa sanotaan, että EU:n yhtenäisyys on rakoillut jo pitkään.

Hajaannuksen ajan seurauksena unionista on tullut eräänlainen saaristo. Jäsenmaat toimivat entistä tiiviimmin pienemmissä omissa ryppäissään.

Sitä selonteosta ei näe, että Saksa on kääntänyt unionissa kylkeä. Suomi on koko 25-vuotisen EU-taipaleensa ajan pyrkinyt asemoitumaan Eurooppa-politiikassa lähelle vakaaksi arvioitua Saksaa. Nyt koronaelvytyspäätösten aikaan Saksa muutti kuitenkin ratkaisevalla tavalla kantaansa EU-maiden keskinäisestä yhteisvastuusta, ja se oli äkkiseltään Suomelle liikaa.

Osin Saksan ja Ranskan lähentymisen seurauksena Suomi etsii vielä paikkaansa. Keskeinen ilmentymä tästä oli se, että Suomi jättäytyi viime kesänä EU:n elvytyspakettiväännössä Ruotsin, Tanskan, Hollannin ja Itävallan muodostaman niin sanotun niukan nelikon ulkopuolelle.

Toivottavasti ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa seuraava EU-selonteko käsittelee Suomen Eurooppa-politiikan ongelmia ja suuntia pelkäämättä sanoa, että kaikkea ei voi aina saada. Jo nyt keskustelu kulisseissa näyttää, että EU-politiikassa kytee myös laajemmin kysymys presidentin ja hallituksen vallanjaosta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa seuraakin siis vielä joukko muita selontekoja ja strategioita kuten puolustuspoliittinen selonteko, tavoitelinjaukset kriisinhallinnasta, arktinen strategia ja Afrikka-strategia.

Tämä selontekojen sarja selittää myös sitä, ettei ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko juuri käsittele kriisinhallintaa, vaan sitä arvioi parhaillaan erillinen parlamentaarinen komitea. ”Kriisinhallintaan osallistumista pyritään lisäämään erityisesti Afrikassa”, selonteossa todetaan.

Selonteko onnistuu myös taitavasti piilottamaan sen, ettei Suomessa ole poliittista konsensusta puolustusyhteistyöstä ja erityisesti siitä, miten viime vuosina vauhdilla lisääntynyt puolustusyhteistyö eri maiden kanssa mahdollisesti muuttaa Suomen asemaa Venäjän ja myös Yhdysvaltojen silmissä.

Perinteisesti selontekojen kestohitti on ollut se, miten Suomi milloinkin muotoilee Nato-kantansa.

Peruskuvio on ennallaan. Vääntö siitä, kuinka kallellaan Natoon tai Natosta poispäin Suomi on puolustusyhteistyökumppaniensa kanssa tai harjoitellessaan yhdessä Naton kanssa, jatkuu kulisseissa. Tasapainoilu Suomen Nato-kannalla muuttuu kierros kierrokselta yksityiskohtaisemmaksi: ”Yhteistyössä otetaan huomioon, että kumppanuusyhteistyö ei sisällä 5 artiklan mukaisia turvatakuita eikä velvoitteita, ja että Suomi osallistuu Naton 5 artiklan harjoituksiin ainoastaan kumppanimaan roolissa.”

Ulkoministeri Pekka Haavistolle (vihr) pisteet siitä, että hän arveli torstaina selontekoa esitellessään, että Nato tuskin järjestää harjoituksia, joissa ei tavalla tai toisella olisi kyse Nato-maiden keskinäisestä puolustamisesta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat