Ministeri Saarikko haluaisi, että maahan­muuton sijaan keskusteltaisiin perheistä: ”Nuoret ovat aina jonkun lapsia, ja jotkut ovat heidän vanhempiaan” - Politiikka | HS.fi

Ministeri Saarikko haluaisi, että maahan­muuton sijaan keskusteltaisiin perheistä: ”Nuoret ovat aina jonkun lapsia, ja jotkut ovat heidän vanhempiaan”

Ministeri Annika Saarikon mielestä keskustelu nuorisorikollisuudesta otti viikon aikana väärän suunnan.

”Maahanmuuttajakeskustelu on tosi vaikeaa. Sitä suuremmalla syyllä sitä ei saa jättää vain ääripäiden käytäväksi”, sanoo nuorisopolitiikasta vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk).­

14.11.2020 2:00 | Päivitetty 14.11.2020 6:32

”Tästä tuli hirveän nopeasti maahanmuuttopolitiikkaa. Mutta miksi tästä ei tullut perhepolitiikkaa?”, kysyy nuorisoasioista vastaava ministeri Annika Saarikko (kesk) viikon päätteeksi.

HS kertoi tiistaina, että poliisi ja monet viranomaiset ovat huolissaan pääosin pääkaupunkiseudulla asuvista noin 100–150 nuoresta, jotka saattavat käyttäytyä vaarallisesti ja väkivaltaisesti. Valtaosalla heistä on maahanmuuttajatausta. Kaikki ovat olleet tekemisissä nuorisorikostutkinnan tai lastensuojelun kanssa.

Julkinen keskustelu on ollut vilkasta. Esimerkiksi eduskunnan kyselytunnilla joidenkin mielestä ilmiö kertoi tarpeesta vähentää maahanmuuttoa. Osa taas huomautti keskustelun leimaavan nuoria turhaan.

Saarikon mielestä keskustelu nuorisorikollisuudesta meni viikon aikana väärään suuntaan.

”Tämä muistuttaa meitä jotenkin todella karulla ja raskaalla tavalla siitä, kuinka vaikeaa keskustelu maahanmuuttajuuden liepeillä olevista ilmiöistä Suomessa on.”

Saarikko itse suhtautuu aiheeseen seuraavasti:

”Se, että myöntää, että maahanmuuttajaväestön keskuudessa voi olla ongelmia, ei ole mielipide siitä, että heitä ei pitäisi olla täällä.”

Saarikko korostaa, että valtaosalla menee hyvin. Hän uskoo monien nuorten toivovan suuresti, että heitä ei aina määriteltäisi taustansa kautta. Varsinkin, kun monella kyse voi olla vanhempien syntyperästä, ei omasta.

”Syrjintä ja rasismi ovat aina väärin ja luovat ulkopuolisuuden tunnetta.”

Saarikko kuitenkin sanoo, että joiltain osin kotouttamisessa ja kotoutumisessa on epäonnistuttu, jos maahanmuuttajaperheistä lähtöisin olevat nuoret ovat ”tiettyjen ilmiöiden tilastoissa yliedustettuja”.

Helsingin poliisin mukaan maahanmuuttajataustaisia nuoria on keskimääräistä enemmän huumeiden myyntiepäilyjä ja ryöstörikoksia koskevissa tilastoissa. Saarikko viittaa kuitenkin myös muihin tilastoihin. Ulkomaalaistaustaiset nuoret esimerkiksi opiskelevat keskimääräistä harvemmin korkeakoulussa.

Ministeri mainitsee kaksi näkökulmaa, joissa nuorten taustoilla voi olla väliä auttamisen kannalta: vanhempien kielitaitoon ja työllisyyteen liittyvät kysymykset sekä sen, kuka nuoria kohtaa arjessa esimerkiksi järjestöjen kautta.

Mitä sitten on se perhepolitiikka, jota Saarikko mieluummin näkisi julkisessa keskustelussa?

”Nuoret ovat aina jonkun lapsia, ja jotkut ovat heidän vanhempiaan. Mielestäni meidän pitää kysyä yhteiskuntana itseltämme, että olemmeko me kyenneet tukemaan vanhemmuutta tarpeeksi. Olemmeko me rohkaistuneet miettimään, miten kodeissa voidaan?”

Saarikon mukaan Suomessa on kyllä ymmärretty hyvin esimerkiksi varhaiskasvatuksen merkitys ja pienten lasten vanhempien tukeminen.

”Me syystä hehkutamme kruununjalokivenä äitiys- ja lastenneuvolaa. Mutta sen päätyttyä meillä on kovin tyhjää suhteessa vanhemmuuden tukeen.”

Saarikon mielestä tästä saattaa kertoa se, että lastensuojelussa vaikeimpien ja vakavimpien tapausten määrä kasvaa nimenomaan nuorten ikäryhmässä.

Saarikko haluaisi pystyä lisäämään vanhempien tukea jo silloin, kun kaikki on nuoren kanssa vielä hyvin.

”Samalla kun sanon tämän, ymmärrän, että nuorten elämänpiirissä, vaikka vanhemmat tekisivät kaikkensa, kaveripiirin ja sosiaalisen elämän vaikutus on myös hirveän suuri.”

Ministeri pitää mietteitään ennen kaikkea keskustelunavauksena. Hänellä ei ole vielä esittää toimenpiteitä teinien vanhempien tukemiseen, mutta toivoo kuulevansa niitä asiantuntijoilta.

Lue lisää: Alaikäisten väkivalta on hälyttävä merkki eriytymisestä, sanovat asiantuntijat – ”On myllättävä se, miten kouluissa kohdellaan ihmisiä”

Kodeilla on lakisääteinen vastuu alaikäisistä lapsista, muistuttaa ministeri Saarikko. Hänen mielestään Suomessa tulisi löytää keino, jotta vanhemmat kokisivat saavansa apua kasvatusvastuuseen myös lapsen teini-iässä.­

Yhtä asiaa Saarikko pitää lähes varmana, kun ratkaisuja nuorisorikollisuuteen mietitään.

”Luulen, että meidän ei kannata keksiä yhtään uutta hanketta vaan enemmänkin vahvistaa olemassa olevia. Niitä, joista meillä on jo hyvää näyttöä.”

Saarikko kehuu järjestöjä, jotka tekevät työtä nuorten parissa. Kiitosta saavat myös esimerkiksi Helsingissäkin käytössä oleva Ankkuri-malli ja etsivä nuorisotyö.

Saarikko on kutsumassa etätapaamiseen käytännön työtä nuorten parissa tekeviä ammattilaisia, jotta ymmärtäisi ilmiötä paremmin.

Vuoden alussa voimaan tuli uusi lastensuojelulaki, jonka Saarikko esitteli viime hallituskaudella perhe- ja peruspalveluministerinä.

Itsemääräämisoikeutta korostava laki on viime aikoina saanut kritiikkiä siitä, että se esimerkiksi vaikeuttaisi rajojen asettamista laitoksissa asuville lapsille ja niistä karanneiden lasten ja nuorten hakemista takaisin.

”Se oli perusoikeuksien näkökulmasta vaativaa lainsäädäntöä, juuri itsemääräämisoikeuden osalta”, Saarikko kertoo nyt ja sanoo, että tuoreen lain vaikutuksia tulee seurata.

Vaakakupissa ovat vastakkain lapsen vapaus ja toisaalta oikeus terveeseen ja hyvään elämään. Lain lisäksi käytäntöön vaikuttaa myös sen tulkinta.

Saarikko muistuttaa ilmapiiristä, jossa lakiesitys tehtiin viime hallituskaudella. Lasten kaltoinkohteluista keskusteltiin laajasti ja eduskunnan oikeusasiamies antoi asiasta painokkaita lausuntoja.

Saarikon mielestä tuore keskustelu on herätys koronaviruspandemian aiheuttamaan sosiaaliseen kriisiin. Hän ei ole sitä mieltä, että mahdolliset ongelmat olisivat kriisin aiheuttamia, mutta sanoo sen syventäneen monien vaikeuksia.

Toisaalta monella menee hyvin.

”Vaikka meillä on syy pysähtyä tämän vakavan kysymyksen äärelle ja monesti oikeutetusti käydään keskustelua suhteessa Ruotsiin, emme voi väittää, ettei mitään olisi tehty.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat