Mistä ominaisuuksista tunnistaa hyvän neuvottelijan?
”Hän hallitsee asiasisällön, osaa hahmottaa ison kokonaisuuden prosessina ja nauttii vastapuolen luottamusta”, työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen vastaa tovin tuumittuaan.
”Surkein on tilanne, jossa vastapäätä istahtaa joku sanoen, että minulla muuten ei sitten ole valtuuksia.”
Laatunen oli itähämäläinen maalaispoika, joka saapui 1970-luvun taitteessa Helsinkiin ja luki pikatahtia lakimieheksi. Tutkinto valmistui kahdessa vuodessa ja kahdessa kuukaudessa.
”Olin kyllä välillä kesän vallesmannina Heinolassa. Juristintöissä ajattelin pitemmän päälle suunnata asianajajaksi.”
Toisin kävi. Laatunen loi pitkän yhtenäisen järjestöuran, ennen muuta neuvottelijana. Liki teini-iässä alkanut työmarkkinamiehen pesti kesti yli neljä vuosikymmentä: syksystä 1973 vuoden 2014 loppuun asti hän työskenteli työnantajalinnakkeessa Eteläranta kympissä.
Putiikin nimeä ehdittiin muutella STK:sta TT:n kautta EK:ksi, mutta Laatunen sen kun pysyi.
Rupeama on poikkeuksellinen. Mikä on järein muutos pitkällä jaksolla?
”Aloittaessani 70-luvulla meno oli kovaa, oli lakkoja ja ay-liikkeen sisäistä sotaa. Ja taistolaiset kaiuttivat, että alas tulopolitiikka. Mutta jäädessäni 2015 eläkkeelle se oli Elinkeinoelämän keskusliitto, joka julisti, että alas tulopolitiikka”, Laatunen ironisoi – viitaten EK:n päätökseen, että tupo-sopimuksia ei enää solmita.
Hän ei pidä viisaana, että tupo kokonaan kiellettiin keinovalikoimasta. Jos tupot joskus saattoivatkin paisua liian kaikenkattaviksi, niiden paino huonoja suhdanteita oikaistaessa on osoittautunut huomattavaksi.
”Kriiseihin puree keskitetty ratkaisu, ja lamakin taittui nollasopimuksin.”
Laatusen avainsana on kolmikanta. Ennustettavuus paranee, kun työntekijät ja työnantajat yhdessä hallitusvallan kanssa pohjustavat uusia lakeja ja hankkeita. Eikä tule yllätyksiä, kun samaan pöytään istuu kunkin puolen vankka asiantuntemus.
Työmarkkinoiden ja hallituksen synergia vähentää kenenkään tarvetta käydä asioista eduskunnan kimppuun.
Kymmeniätuhansia tunteja työryhmissä viettäneenä Laatunen vakuuttaa, että mitä laajempi työmarkkinakonsensus, sitä onnistuneemmin vaikeatkin asiat läpäisevät lainsäädäntöprosessin.
”Työmarkkinapolitiikka päihittää pelkän politiikan, tässä suhteessa.”
Tohinaa paikallisten sopimusten puolesta Laatunen jarruttelee. ”Ei paikallisesta sopimisesta tule sellaista onnelaa kuin monet kuvittelevat. Neuvotteleminen ei ole mikään kahvituntijuttu vaan raskasta ammattityötä, johon firmoissa ei ole taitoa ja kokemusta – eikä kaikilla haluakaan”, hän varoittaa.
”Ja sama ay-väki siellä pöydän toisella puolen on myös paikallisesti.”
Vissiä luulot pois -trendiä Laatunen näkee siinä, että Metsäteollisuus ry päätti kieltäytyä neuvottelemasta enää tesseistä ja palkoista.
”Taustalla toki on UPM:n Nalle Wahlroosin poliittista ideologiaa, hän kun haluaa niin kovasti ottaa mittaa ay-liikkeestä. En usko mihinkään räjähdysmäiseen seuraajaliikkeeseen muilla aloilla.”
Laatunen lisää työmarkkinoita rasittavan sen, että aivan liikaa vaalitaan opinkappaleita, kun pitäisi päinvastoin mennä tilanteisiin hyvin pragmaattisesti.
”Nykyäänhän EK:kin on täynnä kokoomuksen ja keskustan entisiä poliitikkoja ja neuvonantajia, siinä järjestön arvovalta ja uskottavuus rapistuu.”
Työmarkkinajärjestön on hänen mukaansa aina vedettävä rakoa puolueisiin, säilyttävä itsenäisenä. Olkoon sitten Etelärannassa tai Hakaniemessä.
Lasse Laatunen
Syntyi 1950 Heinolassa, asuu Helsingissä.
■ Ylioppilas 1970, Heinolan yhteislyseo. Oikeustieteen kandidaatti 1973, Helsingin yliopisto.
■ 41 vuoden työura työnantajajärjestöissä STK:ssa, TT:ssä ja EK:ssa vuosina 1973–2014. Lakiasiainjohtaja 1984–2012 ja työmarkkinajohtaja 2012–14. Lukuisia luottamustoimia.
■ Kolmikannan kulisseissa -teos Arto Niemisen kanssa, 2017.
■ Suomen Leijonan komentaja, 2008.
■ Kolumnisti. Harrastaa hiihtoa, golfia ja kirjoittamista.
■ Naimisissa, aikuinen poika.
■ Täyttää 70 vuotta lauantaina 28. marraskuuta. Viettää merkkipäiväänsä matkoilla.
